Hovioikeuden tuomio tappoa koskevassa asiassa

Itä-Suo­men ho­vioi­keus on tä­nään an­ta­mal­laan tuo­miol­la tuo­min­nut vas­taa­jan Ii­sal­mes­sa 15.11.2022-16.11.2022 teh­dys­tä ta­pos­ta 9 vuo­den 6 kuu­kau­den van­keus­ran­gais­tuk­seen. Poh­jois-Sa­von kä­rä­jä­oi­keus oli 24.5.2023 an­ta­mal­laan tuo­miol­la tuo­min­nut vas­taa­jan syyt­tä­jän tois­si­jai­sen ran­gais­tus­vaa­ti­muk­sen mu­kai­ses­ti tör­keäs­tä pa­hoin­pi­te­lys­tä ja tör­keäs­tä kuo­le­man­tuot­ta­muk­ses­ta 4 vuo­den 6 kuu­kau­den van­keus­ran­gais­tuk­seen sekä vel­voit­ta­nut vas­taa­jan mak­sa­maan va­hin­gon­kor­vauk­sia uh­rin äi­dil­le, si­sa­ruk­sil­le ja lap­sil­le ai­heu­tu­nees­ta kär­si­myk­ses­tä sekä kor­vaa­maan val­tiol­le sen va­rois­ta mak­set­tu­ja to­dis­te­lu- ja oi­keu­den­käyn­ti­ku­lu­ja.

Hovioikeudessa oli syyttäjän ja uhrin sisarusten valitusten johdosta kysymys vastaajan syyllisyydestä ja rangaistuksen mittaamisesta. Uhrin sisarukset vaativat myös heille tuomittujen kärsimyskorvausten määrien korottamista samoin kuin uhrin äiti. Vastaaja haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen alentamista ja uhrin äidille sekä lapsille maksettavaksi tuomittujen kärsimyskorvausten alentamista ja joka tapauksessa uhrin sisaruksille maksettavaksi tuomittujen kärsimyskorvausten hylkäämistä.

Hovioikeus oli aikaisemmalla ratkaisullaan helmikuussa 2024 määrännyt vastaajan mielentilan tutkittavaksi.

Mielentilatutkimuksen mukaan vastaaja oli teon aikana ollut syyntakeinen. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty seikkoja, jotka antaisivat aihetta poiketa sanotusta syyntakeisuusarvioinnista.

Hovioikeus katsoi, että vastaaja oli voinut arvioida tekonsa seurauksia ottamalla huomioon erityisesti oman voimankäyttökykynsä, uhrin fyysiset ominaisuudet, käyttämänsä väkivallan voimakkuuden ja keston ja sen kohdistumisen uhrin pään, kaulan ja rintakehän alueelle. Tätä oli tukenut myös uhrin käyttäytymisestä teon loppuvaiheissa tehdyt havainnot. Vastaajan ei oltu näytetty toimineen pakkotilassa. Hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että vastaajan oli selvitetty menetelleen ensijaisessa syytteessä kuvatulla tavalla ja että vastaajan oli täytynyt pitää uhrin kuolemaa menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota kärsimyskorvausten osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Minna Koskinen ja Virpi Pääkkönen (asian käsittelyä on mielentilatutkimuksen valmistuttua jatkettu OK 2 luvun 12 §:n perusteella kahden jäsenen kokoonpanossa). Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Tatu Jouppi.

Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa hovioikeudenneuvos Minna Koskinen (puh. 029 56 41415, minna.s.koskinen(at)oikeus.fi)

Tuomio (dnro R 23/658) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta, puh. 0295 641 530, ita-suomi.ho(at)oikeus.fi.