Hovioikeuden tuomio terrorismirikoksia koskevassa asiassa

Päijät-Hämeen käräjäoikeus oli tuominnut lahtelaisen Simon Ekpan kuudeksi vuodeksi vankeuteen terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta ja terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen sekä kahdesta muusta rikoksesta, joista ei hovioikeudessa ole ollut enää kysymys. Hovioikeus luki Ekpan syyksi samat terrorismirikokset kuin käräjäoikeus, mutta lievensi rangaistusta teko-olosuhteiden perusteella.

Käräjäoikeuden hyväksymän syytteen mukaan Ekpa oli Lahdesta käsin toiminut useiden kaakkois-Nigeriassa toimivien aseellisten ryhmien ylimpänä komentajana. Ryhmien tavoitteena on ollut itsenäisen Biafran valtion perustaminen kaakkois-Nigerian alueelle. Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmien jäsenet olivat tehneet terrori-iskuja Nigerian valtion poliisiasemiin, hallintorakennuksin ja armeijan tiesulkuihin.

Hovioikeus otti vastaan saman syyttäjien esittämän näytön Ekpan toiminnasta ja teki niistä samat johtopäätökset kuin käräjäoikeus. Ekpa oli kuitenkin hovioikeudessa tehnyt väitteen ja esittänyt myös uutta näyttöä siitä, että Nigerian kaakkoisosassa oli käynnissä valtion sisäinen aseellinen konflikti (non-international armed conflict), johon osallisena Ekpalla ei ole ollut toiminnassaan terroristista tarkoitusta.  Kansallisen terrorismirikoslainsäädännön asemesta asiaan olisi sovellettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta.  

Väitteen johdosta hovioikeuden oli tutkittava kyseisen aseellisen konfliktin luonnetta, sen osapuolten aseellista organisoitumista ja taistelujen intensiteettiä. Tämä oli tehtävä vertaamalla näiden kriteerien toteutumista entisen Jugoslavian kansainvälisen rikostuomioistuimen vuosituhannen vaihteessa käydyistä Balkanin sodista tekemiin vastaaviin arvioihin.

Hovioikeuden arvioinnissa valtion sisäisen aseellisen konfliktin eli sisällissodan olemassaolon puolesta puhuivat vahvimmin se, että näytöstä ilmeni viitteitä Nigerian liittovaltion taisteluissa käyttämästä raskaasta aseistuksesta kuten rynnäkköpanssarivaunuista ja taisteluhelikoptereista. Jossain määrin sisällissodan puolesta puhuivat myös Ekpan johtamien aseellisten ryhmien organisoitumisen aste. Niillä oli yhtenäinen taisteluvarustus ja aseistus, joka kuitenkin koostui lähinnä tavanomaisista rynnäkkö- ja konekivääreistä.

Kokonaisarvioinnissaan hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei taistelujen intensiteetti yltänyt sille tasolle, jota kansainväliset rikostuomioistuimet ovat sisällissodilta edellyttäneet. Taistelut osoittautuivat verrattain harvakseltaan käydyiksi yksittäisiksi hyökkäyksiksi poliisiasemia ja teiden tarkastuspisteitä vastaan. Ekpan johtamien asevoimien ei voitu todeta kyenneen sellaisiin strategista suunnittelua vaativiin sotilasoperaatioihin, joiden johdosta taistelut olisivat pitkittyneet ja käyneet yhtäjaksoisiksi kansainvälisessä oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla. Toinen sisällissotaa vastaan puhunut painava seikka oli se, että alueelta ei ollut raportoitu merkittävää siviilien pakolaisuutta pois sotatoimien tieltä.

Hovioikeus luki Ekpan syyksi siten samat terrorismirikokset kuin käräjäoikeus. Se kuitenkin lievensi käräjäoikeuden Ekpalle määräämä rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla alentamalla sen 4 vuodeksi vankeutta. Tämä perustui siihen, että hovioikeuden käsityksen mukaan Ekpan rikokset oli tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttivat sisällissodan, hätävarjelun ja pakkotilan tapaisten vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Aki Rasilainen ja Antti Santaranta sekä asessori Johanna Puukka. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Aino Finnilä.

Tuomion (dnro R 17/2025/918) voi tilata hovioikeuden kirjaamosta, puh 029 56 41530, sähköpostiosoite ita-suomi.ho(at)oikeus.fi.

Lisätiedot: hovioikeuden esittelijä Aino Finnilä, puh. 029 56 41429, aino.finnila(at)oikeus.fi