I-SHO:2026:2

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vaatimus takavarikon kumoamisesta oli tehty käräjäoikeudelle 1.4.2026 ja käräjäoikeus oli määrännyt istunnon pidettäväksi 17.4.2026. Asiassa oli hovioikeudessa kysymys siitä, oliko asia otettu käräjäoikeudessa käsiteltäväksi pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momentin mukaisesti viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle. Lisäksi kysymys oli siitä, mitä seuraamuksia viikon määräajan ylittämisestä seuraa.

Hovioikeus katsoi, että pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momenttia tuli tulkita niin, että asia tulee ottaa käsiteltäväksi istunnossa tai muuten ratkaista viikon kuluessa vaatimuksen saapumisesta. Edelleen hovioikeus katsoi, että takavarikon perusteet eivät olleet rauenneet sen perusteella, että käräjäoikeus oli ylittänyt käsittelylle säädetyn määräajan.

KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 17.4.2026

Hakemus

A on vaatinut, että poliisiviranomaisen suorittama takavarikko tulee kumota ja A:lta A:n asunnosta takavarikoidut kaikki rahavarat tulee vapauttaa ja palauttaa takaisin A:lle. Toissijaisesti hän on vaatinut, että ainakin 16.000 euroa niistä palautetaan A:lle.

– – – – – – – – – –

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n mukaan sen vaatimuksesta, jota asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko takavarikko pidettävä voimassa.

Voimassa pitämisen tai säilyttämisen edellytyksenä on, että takavarikoimisen edellytykset ovat edelleen olemassa.

Lisäksi takavarikon voimassa pitäminen ei saa olla takavarikoimisen peruste ja takavarikosta aiheutuva haitta huomioon ottaen kohtuutonta.

Ovatko takavarikon edellytykset edelleen olemassa?

Pakkokeinolain 7 luvun 1 § mukaan esine, omaisuus tai asiakirja voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se tuomitaan menetetyksi.

Pakkokeinolaissa on käytetty kolmiasteista todennäköisyysporrastusta, jossa ”syytä olettaa” -kynnys osoittaa alinta todennäköisyyden astetta. Lain esitöiden mukaan esitutkinnan aloittamista koskevaa ”on syytä epäillä” -kynnystä ei voida asettaa kovin korkealle (HE 14/1985 vp s. 16). Tämä ilmenee myös nykyisen esitutkintalain esitöistä, joissa lisäksi todetaan, että rikoksen tekemisestä ei edellytetä varmuutta tai suurta todennäköisyyttä (HE 222/2010 vp s. 177).

Tässä tapauksessa poliisi on esittänyt selvitystä siitä, että varojen on syytä epäillä liittyvän Kouvolan alueella tapahtuneeseen ampuma-aseiden ja patruunoiden katukauppaan, jota tutkitaan törkeänä ampuma-aserikoksena. A on esittänyt asiassa selvitystä siitä, että varat olisivat peräsin laillisesta lähteestä, mutta käräjäoikeus katsoo, että käteisvarojen poikkeuksellisen suuren määrän ja säilyttämistavan perusteella on syytä epäillä, että ne ovat peräisin kysymyksessä olevasta ampuma-aseiden ja patruunoiden katukaupasta. A:n esittämä selvitys käteisvarojen lähteestä on perustunut niin vanhoihin tapahtumiin, että olisi pidettävä poikkeuksellisena, mikäli kyseiset rahavarat olisivat tällä säilytettävänä hänen kotonaan ja sillä tavoin, kuin takavarikkopöytäkirjasta ilmenee.

Käräjäoikeus katsoo, että poliisin esittämillä perusteilla on syytä olettaa, että varat voivat tulla menetettäväksi valtiolle rikosasian yhteydessä.

Näin ollen takavarikon edellytykset täyttyvät.

Onko takavarikon voimassapitäminen kohtuutonta?

Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Saman luvun 3 § mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa myöskään puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi. Pakkokeinon käytöllä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa.

Käräjäoikeus katsoo, että rikosepäilyjä ei voida pitää vähäisinä.

Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella kysymyksessä olevien varojen takavarikossa pitämisestä aiheutuisi A:lle kohtuutonta taloudellista menetystä.

Käräjäoikeus katsoo, että takavarikon pitäminen voimassa ei ole kohtuutonta, kun otetaan huomioon edeltä ilmenevät seikat.

Päätöslauselma

Takavarikko 5620/R/3213/26/KEY/1 määrätään pidettäväksi edelleen voimassa.

Vaatimus takavarikon kumoamisesta hylätään.

Lainkohdat

Pakkokeinolaki 7 luku 15 §, 1 luku 2 § ja 3 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Kimmo Lähtinen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 10.6.2026

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että takavarikko kumotaan ja että takavarikoidut varat määrätään palautettavaksi viipymättä. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle käräjä- ja hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Käräjäoikeuden menettelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska vaatimusta ei ole otettu käsiteltäväksi viikon kuluessa vaatimuksen esittämisestä. Tutkinnanjohtajan käräjäoikeudessa antama lausuma ei perustu luotettavaan näyttöön vaan pelkästään väitteisiin. Samoin lausuma jää yksilöimättömäksi takavarikon kohteena olevien rahavarojen osalta eikä siinä yksilöidä miten takavarikoidut rahavarat konkreettisesti liittyvät epäiltyyn rikoskokonaisuuteen. Pelkkä rikosepäilyn vakavuus, valittajan väitetty asema tutkintakokonaisuudessa tai varojen määrä eivät riitä osoittamaan yhteyttä omaisuuden ja menettämisseuraamuksen välillä. Käräjäoikeuden kohtuullisuus- ja suhteellisuusarvio jää puutteelliseksi.

Vastaus

Rikoskomisario on vastustanut muutosvaatimuksia.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. Poliisilla on tutkinnassa laaja törkeistä ampuma-aserikoksista koostuva rikoskokonaisuus, jossa rikoksilla on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Suurimman osan rikoksilla saadusta hyödystä epäillään päätyneen A:n haltuun.

Käräjätuomarin lausunto

Hovioikeus on ennen vastauksen pyytämistä varannut asian ratkaisseelle käräjätuomarille mahdollisuuden antaa lausunnon siltä osin kuin valituksessa on lausuttu, ettei asiaa ole käsitelty pakkokeinolain mukaisessa määräajassa.

Hovioikeus on varannut poliisille mahdollisuuden lausua käräjätuomarin lausunnosta vastauksen yhteydessä ja lisäksi hovioikeus on varannut valittajalle mahdollisuuden lausua poliisin vastauksesta ja käräjätuomarin antamasta lausunnosta.

Käräjätuomari on ilmoittanut, että asian vastaanottanut tuomari on ottanut asian käsiteltäväkseen asian saapumispäivänä 1.4.2026 ja pyytänyt asiassa lausuman ja määrännyt istunnon toimitettavaksi 17.4.2026. Asian käsittelyssä ei ole tapahtunut menettelyvirhettä, koska takavarikon voimassa pitämistä koskeva vaatimus on otettu säännöksen sanamuodon mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi laissa säädetyssä viikon määräajassa pyytämällä lausuma ja määräämällä asialle istuntopäivä heti saapumispäivänä, vaikka asian käsittely ei ole päättynyt määräajan kuluessa.

Lausuma

A ei ole antanut häneltä vastauksen ja lausunnon johdosta pyydettyä lausumaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittelyn viivästyminen käräjäoikeudessa

Pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 1 ja 2 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko takavarikko pidettävä voimassa tai onko asiakirjan jäljennös säilytettävä käytettäväksi todisteena. Voimassa pitämisen tai säilyttämisen edellytyksenä on, että takavarikoimisen tai jäljentämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Lisäksi takavarikon voimassa pitäminen ei saa olla takavarikoimisen peruste ja takavarikosta aiheutuva haitta huomioon ottaen kohtuutonta. Tuomioistuin voi vaatimuksesta päättää myös, että asiakirja on takavarikossa pitämisen asemesta jäljennettävä. Jos 1 momentissa tarkoitettu vaatimus on tehty ennen kuin se on voitu esittää syytettä tai menettämisseuraamusta koskevassa tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä tai kirjallisessa menettelyssä, vaatimus on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle. Sen käsittelemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä vangitsemisvaatimuksen käsittelemisestä 3 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetään.

Pakkokeinolaissa ei erikseen mainita tarkoitetaanko käsiteltäväksi ottamisella sitä, että asia on ratkaistava sanotussa ajassa vai riittääkö, että käräjäoikeus tekee jonkin toimen asiassa, joka osoittaa, että asian käsittely on alkanut.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa EAOK/784/2019 on arvioitu sitä mitä pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momentin määräyksellä ottaa asia käsiteltäväksi viikon kuluessa tarkoitetaan.

Oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momentin sanamuodon perusteella säännöstä on mahdollista tulkita niin, että syytteen tai menettämisvaatimuksen käsitteleminen käräjäoikeudessa alkaa jo haasteen antamisella tai haasteen tiedoksi antamisella. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan välttämättä johda lopputulokseen, joka on lain alkuperäisen tarkoituksen ja perusoikeuksien turvaamisen kannalta perustelluin.

Oikeusasiamies on ratkaisussaan todennut, että lainsäädäntöhistoria viittaa siihen, että syytteen käsittelyn aloittamisella on alun perin (HE 14/1985 vp) tarkoitettu syytteen käsittelyä istunnossa. Tätä päätelmää tukee sekin, että aikaisemman pakkokeinolain säätämisessä tehtyjä perusratkaisuja noudattavan nykyisen pakkokeinolainkin terminologiassa vaatimuksen käsittelemisellä tarkoitetaan asian käsittelemistä istunnossa. Tämä on havaittavissa esimerkiksi pakkokeinolain 3 luvussa, joka koskee tuomioistuinmenettelyä vangitsemisasioissa. Toimenpiteet, joilla käräjäoikeuteen saapuneen vangitsemisvaatimuksen käsittelyä pakkokeinoistunnossa valmistellaan, eivät siis pakkokeinolain terminologiassa ole vangitsemisvaatimuksen käsittelyä vaan käsittely tapahtuu istunnossa.

Oikeusasiamiehen ratkaisussa on todettu, että takavarikko merkitsee yleensä puuttumista perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan, johon puuttuminen on mahdollista vain lain nojalla. Tähän liittyy velvollisuus perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan mukaan viranomaisen tulee valita perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien toteutumista. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan vaatimus koskee myös menettelyyn liittyvää tuomioistunkontrollia (esim. KKO 2019:92, kohta 21).

Edelleen oikeusasiamies on todennut ratkaisussa käsityksenään, että takavarikon kumoamista koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle, jos sitä ennen ei ole tapahtunut sellaista syytteen käsittelyä, jonka yhteydessä takavarikkoa koskeva vaatimus olisi voitu esittää ja käsitellä. Pakkokeinolain 7 luvun 15 §:ssä säädetty oikeussuojakeino ja viikon määräaika menettäisivät olennaisen osan merkityksestään, jos käsittely voisi laillisesti viivästyä jopa vuosia. Lisäksi oikeusasiamies on todennut, että tämä tulkinta on lain tarkoituksen ja perusoikeuksien turvaamisen kannalta selvästi perustelluin.

Hovioikeus katsoo, että oikeusasiamiehen ratkaisussaan esittämät näkökohdat tulee ottaa huomioon hovioikeuden ratkaisussa. Hovioikeus toteaa omana arvionaan seuraavaa. Takavarikkoasiat puuttuvat perustuslain antamaan omaisuuden suojaan. Termiä ”otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa” käytetään pakkokeinolaissa muuallakin, esimerkiksi matkustuskiellon yhteydessä ja sen yhteydessä sitä on lähtökohtaisesti tulkittu niin, että matkustuskieltoa koskeva asia on ratkaistava viikon kuluessa. Ottaen huomioon, että kyse on samasta laista, on perusteltua noudattaa termien tulkinnassa samaa analogiaa. Tulkintaa, jossa pelkästään lausuman pyytäminen viikon sisään asian saapumisesta olisi riittävä toimenpide, ei voida pitää perusteltuna pakkokeinolaissa säädeltyjen asioiden laatu ja kiireellisyys huomioon ottaen.

Näin ollen hovioikeus katsoo kaikki edellä sanottu huomioon ottaen, että pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momenttia on tulkittava niin, että asia tulee ottaa käsiteltäväksi istunnossa tai muuten ratkaista viikon kuluessa vaatimuksen saapumisesta.

Näin ollen käräjäoikeus ei ole toiminut asiassa pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti.

Seuraamukset käsittelyn viivästymisestä

Pakkokeinolaissa ei säädetä mahdollisesta seuraamuksesta, mikäli asiaa ei oteta käsiteltäväksi edellä sanotusti viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:84 (kohta 7) todennut, että lain mukaan päätöksenteko vangitsemista koskevissa asioissa kuuluu tuomioistuimelle. Näin ollen vangitun vapaaksi päästämisestäkin päättää tuomioistuin eikä aikaisemman vangitsemispäätöksen voimassaolo siten lakkaa määräajan ylittymisen vuoksi. Määräajan noudattamisen uhaksi ei ole myöskään säädetty sitä, että vangittu olisi tällöin vapautettava. Vangitsemisasioita käsittelevän tuomarin on virkavastuullaan huolehdittava siitä, että määräaikaa noudatetaan. Jos vangitun vapauttaminen määräajan ylittymisen vuoksi viivästyy, vangitulla on myös oikeus vaatia korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla. Korkein oikeus on lopputuloksenaan katsonut, että vangitsemisen edellytykset eivät olleet rauenneet sen perusteella, että käräjäoikeus oli ylittänyt käsittelylle säädetyn määräajan.

Hovioikeus katsoo, että edellä sanotusta korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevä periaate soveltuu myös takavarikkoihin. Näin ollen takavarikon perusteet eivät ole rauenneet sen perusteella, että käräjäoikeus on ylittänyt käsittelylle säädetyn määräajan vaan käräjäoikeus on voinut edellytysten muutoin täyttyessä pitää takavarikon voimassa.

Takavarikon edellytykset

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja lopputuloksen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut takavarikon edellytysten olevan olemassa.

Takavarikon kohtuullisuus ja suhteellisuus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja lopputuloksen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei takavarikon voimassa pitäminen ole kohtuutonta.

Hovioikeus toteaa, että takavarikkoa ei ole myöskään pidettävä suhteellisuusperiaatteen vastaisena.

Päätöslauselma

A:n valitus hylätään.

Takavarikko 5620/R/3213/26/KEY/1 määrätään jäämään voimaan.

– – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kari Puukka
Hovioikeudenneuvos Hanna-Kaisa Meriläinen
Asessori Mira Koponen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa.