Helsingin HAO 18.6.2026 4506/2026

A:lle oli myönnetty vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna enintään kaksi yhdensuuntaista matkaa päivässä kodin ja oppilaitoksen välille sekä 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa. A:lta oli päätetty periä opiskelumatkoista julkisen liikenteen kausilippujen hintaa vastaava omavastuu. Tämän lisäksi A oli maksanut asiointi- ja vapaa-ajan matkoista erillisen matkakohtaisen omavastuun matkan määränpäästä riippumatta, silloinkin kun matka oli suuntautunut opiskelumatkoihin käytettävien julkisen liikenteen kausilippujen matkustusalueen sisälle. Asiassa oli hallinto-oikeudessa arvioitavana, oliko valittajalle voitu määrätä erilliset omavastuuosuudet vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna järjestettävistä opiskelumatkoista ja asiointi- ja vapaa-ajan matkoista.

Asiakasmaksuasetuksen 6 §:stä (912/1992) ilmenee, että pääsäännön mukaan vaikeavammaisten henkilöiden kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on tarkoitettu rinnasteisena julkisen liikenteen käyttämiseen niille vaikeavammaisille henkilöille, joilla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joilla on sairautensa tai vammansa vuoksi kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä. Kuljetuspalveluista perittävä omavastuuosuuden suuruus määräytyy siten asuinkunnan alueella ja lähikuntiin ulottuvien kuljetusten osalta käytössä olevien julkisen liikenteen maksujen mukaan.

Valituksenalaisessa päätöksessä oli katsottu, että vammaispalvelulain mukaiset opiskelumatkat sekä asiointi- ja vapaa-ajanmatkat ovat eri palvelukokonaisuuksia, joista peritään erilliset omavastuuosuudet. Hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelu- ja asiakasmaksulainsäädännössä kuljetuspalveluja käsitellään yhtenä palvelumuotona. Näin ollen kuljetuspalvelujen jakamista matkan tarkoituksen perusteella eri palvelukokonaisuuksiin omavastuuta määritettäessä oli pidettävä vammaispalvelu- ja asiakasmaksulainsäädännön vastaisena.

Kun A:lle oli määrätty opiskelumatkojen osalta omavastuuosuudeksi kahden julkisen liikenteen kausilipun hintaa vastaava summa, muodostui A:n asiointi- ja vapaa-ajan matkoista maksama erillinen omavastuu tosiasiassa kokonaisuudessaan suuremmaksi kuin julkista liikennettä vastaava maksu. Hallinto-oikeus katsoi, että asiointi- ja vapaa-ajan matkoista määrätty omavastuu ylitti julkista liikennettä vastaavan maksun siltä osin kuin A:lta oli peritty erillinen omavastuu niiden asiointi- ja vapaa-ajan matkojen osalta, jotka suuntautuivat hänen jo maksamiensa kausilippujen matkustusalueen sisälle. A:lle määrätty omavastuuosuus oli tältä osin asiakasmaksulain ja -asetuksen vastainen.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian hyvinvointialueelle uudelleen käsiteltäväksi.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) 8 § 2 mom (608/2022) ja 14 § (743/1992)
Vammaispalvelulaki (675/2023) 41 § ja 42 § 2 mom
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (759/1987) 4 § 3 mom (808/1992) ja 6 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 § 1 mom
Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 6 § (912/1992)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes ja Aliisa Takanen (t).

Asian esittelijä Anniina Karhunen.

Ei lainvoimainen