Itä-Suomen HAO 22.6.2026 1665/2026

Kyse oli kansainvälistä suojelua hakeneesta naisesta, johon oli aiemmin kohdistunut isänsä taholta perheväkivaltaa hänen kotimaassaan Iranissa. Maahanmuuttovirasto arvioi päätöksentekohetkellä voimassa olleen ulkomaalaislain 87 a §:n (323/2009) 1 momentin sekä lain 88 c §:n (323/2009) ja 88 d §:n (422/2014) mukaisten edellytysten täyttyneen, mutta totesi, ettei vainon syytä koskeva edellytys täyty. Maahanmuuttoviraston mukaan naiset eivät muodosta erityistä yhteiskunnallista ryhmää Iranin kontekstissa.

Asiassa oli hallinto-oikeuden arvioitavana, voitiinko yksinomaan valittajan sukupuolta pitää riittävänä perusteena katsoa hänen kuuluvan kotimaassaan tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään vai edellytettiinkö sukupuolen lisäksi jotakin muuta ominaisuutta, jonka perusteella vainon syytä koskevan edellytyksen voitiin katsoa täyttyvän.

Asian ratkaisuhetkellä Iranin olosuhteista saatu maatietous huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, ettei kaikkia maan naisia voitu pitää tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluvina pelkästään sukupuolensa perusteella. Valittajan kertomuksessa yksilöityjen vakavimpien väkivaltatilanteiden osalta oli kuitenkin olennaisilta osin todettavissa kyseessä olleen sukupuolittunut väkivalta, joka oli johtunut valittajan kotimaan vallitsevan uskonnon ja patriarkaalisen lähipiirin asettamaan moraaliseen normistoon nähden poikkeavasta käyttäytymisestä. Hallinto-oikeus totesi, että naisten, jotka käyttäytyvät islaminuskoon nojautuvan ja patriarkaattisen perheyhteisön miespuolisten jäsenten asettamista moraalisista normeista poikkeavasti, oli katsottava muodostavan Iranissa sellaisen yhteiskunnallisen ryhmän, jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi. Tästä syystä sekä huomioon ottaen ajantasainen maatieto ja valittajan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saatu selvitys hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian virastolle pakolaisaseman myöntämiseksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347 vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle (määritelmäasetus) 6, 7, 8, 9 ja 10 artikla 1 kohta d alakohta sekä 13 artikla

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) 2 artikla 1 ja 2 kohdat, 3 artikla, 60 artikla 1 ja 2 kohdat sekä 61 artikla 2 kohta

Ulkomaalaislaki 98 § (301/2004) 3 mom.

Euroopan unionin tuomioistuimen 16.1.2024 asiassa C 621/21 antama tuomio

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Minna Iivanainen, Karoliina Hyvärinen ja Hertta Karppola. Asian esittelijä Hertta Karppola.

Päätös ei ole lainvoimainen.