Itä-Suomen HAO 15.7.2026 1849/2026

Tahdosta riippumaton erityishuolto – Rikoksesta syytetyn kehitysvammaisen erityishuolto – Tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettaminen – Hyvinvointialueen päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän toimivalta – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimivalta

1481/03.04.04.04.27/2026

1849/2026

15.07.2026

Vaativan moniammatillisen tuen yksikössä toimiva asiantuntijaryhmä oli tutkimuslausunnossaan arvioinut kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyvän valittajan kohdalla. Valittaja oli alun perin määrätty mielenterveyslain 19 §:n 1 momentin mukaiseen tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) päätöksellä. Hyvinvointialueen päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä oli kuitenkin katsonut, että laissa säädetyt edellytykset tahdosta riippumattomalle erityishuollolle eivät enää täyttyneet, sekä esittänyt THL:lle valittajan tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamista. THL oli katsonut kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten edelleen täyttyvän valittajan kohdalla, ja määrännyt hänet tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian THL:lle valittajan tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamiseksi.

Mielenterveyslaissa, kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty toimivallasta tilanteessa, jossa hyvinvointialueen vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä esittää tutkimuslausunnossaan alun perin THL:n mielenterveyslain 19 §:n 1 momentin nojalla tahdostaan riippumattomaan erityishuoltoon määräämän henkilön tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamista ja päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä katsoo tätä vastoin perustelluksi lopettaa tahdosta riippumattoman erityishuollon.

Hallinto-oikeus totesi, että päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän tehtävänä on tehdä päätöksiä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 31 §:n muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 191/2022 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, että päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä tekee päätöksen siitä, täyttyvätkö ne edellytykset, joiden vallitessa henkilö voidaan määrätä erityishuoltoon hänen tahdostaan riippumatta. Tämän on katsottava tarkoittavan, että päätöksiä tekevällä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmällä tulee olla harkintavaltaa päättää sekä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esityksen mukaisesti että sen vastaisesti.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitettyä tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamista päätöksiä tekevällä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmällä on toimivalta joko päättää tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisesta tai esittää mielenterveyslain 19 §:n 2 momentin nojalla THL:lle tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamista, jos se vastoin vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitystä katsoo, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä vastoin tahtoa annettavaan erityishuoltoon ei ole enää olemassa. Jälkimmäisessä tilanteessa päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitys vastaa mielenterveyslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettua vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitystä. Hyvinvointialueen päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä oli siten ollut toimivaltainen esittämään THL:lle valittajan tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamista.

Mielenterveyslaissa, kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty myöskään toimivallasta tilanteessa, jossa hyvinvointialueen päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä esittää THL:lle tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamista ja THL katsoo perustelluksi jatkaa tahdosta riippumatonta erityishuoltoa.

Hallinto-oikeus on todennut edellä, että nyt käsillä olevassa tilanteessa päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esityksen oli katsottava tulevan mielenterveyslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esityksen sijaan. Kun otettiin lisäksi huomioon korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta 25.3.1999 nro 582 sekä ennakkopäätöksistä 2014:10 ja 2014:11 ilmenevät oikeusohjeet, hallinto-oikeus katsoi, että päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitettyä mainitun säännöksen nojalla tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamista, THL:lla on toimivalta joko päättää tahdosta riippumattoman erityishuollon lopettamisesta tai määrätä huollettava edelleen tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon, jos se vastoin päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän esitystä katsoo, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset vastoin tahtoa annettavaan erityishuoltoon ovat edelleen olemassa. THL oli siten ollut toimivaltainen määräämään valittajan edelleen vastoin tahtoa annettavaan erityishuoltoon.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että valittajan kuntoutus ja väkivaltariskin hallinta pystytään turvaamaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvalla erityishuollon vaativan moniammatillisen tuen kuntoutuksella. Valittajan motivaatio ja sitoutuminen kuntoutukseen oli hallinto-oikeuden arvion mukaan riittävän vahvaa siihen, että nykyisen kaltainen tuki voi toteutua myös vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Valittajan hoito ja huolenpito voitiin siten järjestää muulla tavoin kuin tahdosta riippumattomana erityishuoltona. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä valittajan tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamiselle erityishuollon toimintayksikössä ei näin ollen enää ollut olemassa.

Muut sovelletut säännökset
Euroopan ihmisoikeussopimus 5 artikla
Suomen perustuslaki 7 §
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 9 §, 31 §, 33 § 3 mom., 37 § ja
38 § 1 mom.

 

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Miika Laine ja Marjo Wenho sekä asiantuntijajäsen Sari Vuorilampi. Asian esittelijä Anne Koponen.

 

Päätös ei ole lainvoimainen.