HelHO:2026:11

Velkojat olivat käräjäoikeudessa vastustaneet yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevaa hakemusta. Käräjäoikeus oli hylännyt velkojien esittämän väitteen velkajärjestelyn esteestä ja määrännyt velkajärjestelyn aloitettavaksi. Aloittamispäätökseen ei saanut hakea muutosta.

Käräjäoikeus oli sittemmin vahvistanut velalliselle maksuohjelman. Vahvistamispäätöksessä ei ollut enää käsitelty kysymystä velkajärjestelyn esteestä. Velkojat hakivat vahvistamispäätökseen muutosta vedoten siihen, että velkajärjestelylle oli este.

Hovioikeus katsoi, että velkojilla oli oikeus vedota hovioikeudessa velkajärjestelyn esteeseen, vaikka siihen ei ollut käräjäoikeudessa vedottu enää aloittamispäätöksen jälkeen.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖKSET 20.3.2025 nro 21692 ja 12.6.2025 nro 44768 (asia HJ 23/41076)

A oli käräjäoikeudessa pyytänyt, että hänelle myönnetään velkajärjestely. A:n velkojista osa oli vastustanut hakemusta ja katsonut, että velkajärjestelylle oli olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 7 kohdan mukainen este.

Käräjäoikeus on päätöksellään 20.3.2025 aloittanut A:n velkajärjestelyn. Käräjäoikeus katsoi, että velkaantuminen oli johtunut pikemminkin mielenterveyden ongelmista kuin piittaamattomasta ja vastuuttomasta velkaantumisesta. A ei ollut kohtuudella kyennyt parantamaan maksukykyään niin, että hän olisi voinut selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista. Velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukaista estettä.

Käräjäoikeus on päätöksellään 12.6.2025 vahvistanut A:lle 36 kuukauden pituisen maksuohjelman. Velkojat olivat maksuohjelmaa koskevissa lausumissaan esittäneet muutosehdotuksia, jotka oli hyväksytty.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Laura Teittinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 13.10.2026 NRO 569

Asian käsittely hovioikeudessa

Velkojille B, C, D, E, F ja G on myönnetty jatkokäsittelylupa 21.1.2026.

Hovioikeuden presidentti on 29.6.2026 siirtänyt vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi kysymyksen siitä, voiko hovioikeus ottaa tässä tapauksessa tutkittavakseen velkajärjestelyn esteperusteen.

Vahvennetun kokoonpanon tekemän käsittelyratkaisun jälkeen pääasia on ratkaistu kolmen jäsenen kokoonpanossa.

Valitus

B, C, D, E, F ja G ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 a §:n mukaista arviointia sekä mahdollisesti uuden maksuohjelman laatimista varten.

Käräjäoikeus oli virheellisesti arvioinut, ettei velkajärjestelylle olisi estettä. Peliriippuvuuteen perustunutta velkaantumista oli pidettävä piittaamattomana, sillä velallisen oli velanottotilanteissa täytynyt ymmärtää, ettei hän kykene maksamaan velkojaan takaisin. Velkajärjestelyn myöntämiselle oli siten yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdan mukainen este.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätös oli oikea.

Lausumat

Hovioikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi siirretystä kysymyksestä.

Valittajat ovat yhteisessä lausumassaan katsoneet, että hovioikeus voi ottaa velkajärjestelyn esteperusteen tutkittavakseen, vaikka sitä oli arvioitu vain aloittamispäätöksessä, johon ei saanut hakea muutosta. Aloittamispäätös oli luonteeltaan rinnastettavissa välituomioon, josta sai valittaa haettaessa muutosta asian lopulliseen ratkaisuun. Tässä tapauksessa esteväitteen uudelleen tutkimiseen maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä ei olisi ollut edellytyksiä, koska asiassa ei ollut aloittamispäätöksen jälkeen ilmennyt uusia seikkoja.

A on lausumassaan katsonut, ettei hovioikeus voi ottaa velkajärjestelyn esteperustetta tutkittavakseen. Maksuohjelman vahvistamista koskevassa käräjäoikeuden päätöksessä ei ollut enää käsitelty velkajärjestelyn esteperusteita, joten tosiasiallisesti valitus kohdistui aloittamispäätökseen, johon ei saanut hakea muutosta. Esteen tutkiminen hovioikeudessa tarkoittaisi, että aloittamispäätöstä koskeva muutoksenhakukielto menettäisi olennaisen osan merkityksestään.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

A:n velkajärjestely on aloitettu käräjäoikeuden päätöksellä 20.3.2025 (aloittamispäätös). Aloittamispäätökseen ei yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 54 §:n 1 momentin mukaan saa hakea muutosta.

Velkajärjestelyn edellytykset ja esteet ratkaistaan lähtökohtaisesti aloittamispäätöksessä. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on aloittamispäätöksessään hylännyt tiettyjen velkojien esittämän väitteen siitä, että velkajärjestelylle olisi velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukainen este.

Aloittamispäätöksen jälkeen edellytykset ja esteet voidaan tutkia uudelleen ennen maksuohjelman vahvistamista, jos siihen ilmenee aihetta (HE 180/1996 vp s. 5). Kuten oikeuskirjallisuudessa on todettu, uudelleen tutkiminen edellyttää sellaisen selvityksen esittämistä, jota tuomioistuimella ei ole ollut velkajärjestelyn alkaessa, tai sellaista esteväitettä, jota ei ollut aikaisemmin esitetty (Pauliine Koskelo – Liisa Lehtimäki, Yksityishenkilön velkajärjestely, 1997, s. 130 ja 368–369).

Tässä tapauksessa käräjäoikeudessa ei ole vedottu velkajärjestelyn esteeseen enää aloittamispäätöksen jälkeen. Hovioikeudessa valittajina olevat velkojat ovat hakeneet muutosta maksuohjelman vahvistamista koskevaan päätökseen 12.6.2025 (vahvistamispäätös) ja vaatineet, että velkajärjestelyn estettä arvioidaan toisin kuin aloittamispäätöksessä on tehty.

Julkaistussa oikeuskäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, onko velkajärjestelyn aloittamispäätöstä koskevaa muutoksenhakukieltoa tulkittava siten, että velkoja ei saa maksuohjelman vahvistamispäätökseen muutosta hakiessaan vedota sellaiseen esteväitteeseen, jota käräjäoikeus on arvioinut vain aloittamispäätöksessä. Tätä tulkintaa puoltaa se, että muutoksenhaku kohdistuu tällöin tosiasiallisesti aloittamispäätökseen, jota koskeva muutoksenhakukielto on poikkeukseton. Muutoksenhakukielto ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että velkoja menettää kokonaan mahdollisuuden hakea muutosta ratkaisuun, jolla väite velkajärjestelyn esteestä on hylätty. Päätökseen, jolla maksuohjelma on vahvistettu, saa hakea muutosta. Edellä mainitussa oikeuskirjallisuudessa on lähdetty siitä, että velkoja voi tässä yhteydessä valittaa myös velkajärjestelyn aloittavasta päätöksestä.

Velkajärjestelymenettelyn luonteen kannalta ei myöskään ole perusteltua, että velkoja joutuisi muutoksenhakuoikeutensa säilyttääkseen saattamaan saman esteväitteen käräjäoikeuden uudelleen tutkittavaksi vetoamalla siihen toistamiseen maksuohjelmavaiheessa. Tällainen tulkinta merkitsisi luopumista siitä lähtökohdasta, että samaa esteväitettä ei ole aiheellista tutkia uudelleen ilman sitä tukevaa uutta selvitystä tai perustetta. Hovioikeus näin ollen katsoo, että vaikka velkajärjestelyn esteeseen on vedottu käräjäoikeudessa vain ennen velkajärjestelyn aloittamispäätöksen tekemistä, velkoja saa vedota samaan esteeseen maksuohjelman vahvistamispäätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä.

Edellä lausutuin perustein valittajilla on tässä tapauksessa oikeus vedota hovioikeudessa velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukaiseen velkajärjestelyn esteeseen.

[Hovioikeuden pääasiaratkaisu jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Asian ovat vahvennetussa kokoonpanossa ratkaisseet:
Hovioikeuden presidentti Asko Välimaa
Hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen
Hovioikeudenneuvos Minna Mattila
Hovioikeudenneuvos Virva Nyman
Hovioikeudenneuvos Juha Terho
Hovioikeudenneuvos Ville Laine
Hovioikeudenneuvos Helena Valkama

Esittelijä:
Hovioikeuden esittelijä Antonia Bruncrona

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuus

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.12.2026.