Vaasan hallinto-oikeus on antanut ratkaisut Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vesilain mukaisista päätöksistä
Vaasan hallinto-oikeus 28.10.2026
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 29.7.2024 ja 24.3.2025
Vaasan hallinto-oikeus on antanut ratkaisut seuraavista Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vesilain mukaisista päätöksistä:
- 29.7.2024 nro 97/2024 koskien PVO-Vesivoima Oy:n ja Kemijoki Oy:n Kemijoen ja Raudanjoen vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista;
- 29.7.2024 nro 98/2024 koskien PVO-Vesivoima Oy:n Iijoen vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista sekä
- 24.3.2025 nro 37/2025 koskien kalatien rakentamista Kemijoki Oy:n Taivalkosken vesivoimalaitoksen yhteyteen sekä kalatiehen liittyvää veden johtamista ja pumppausta.
Aluehallintoviraston päätökset nro 97/2024 ja 98/2024
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli kalatalousviranomaisena hakenut Kemijoen Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken, Valajaskosken, Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan vesivoimalaitosten, Raudanjoen Permantokosken vesivoimalaitoksen sekä Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista vesilain 3 luvun 22 §:n nojalla. Haettujen muutosten tavoitteena oli palauttaa vaelluskalojen luonnonkierto rakentamalla kalateitä ja alasvaellusrakenteita sekä muuttamalla muun muassa kalanpoikasten istutuksia koskevia määräyksiä.
Aluehallintovirasto hylkäsi hakemuksen kokonaan Vanttauskosken, Pirttikosken, Seitakorvan ja Raudanjoen vesivoimalaitosten osalta. Iijoen sekä muiden Kemijoen voimalaitosten osalta aluehallintovirasto muutti kalatalousvelvoitteita siten, että luvanhaltijat velvoitettiin selvittämään mahdollisimman tehokkaan kalakulun järjestäminen ja hakemaan lupaa tarvittaville muutoksille. Asetetut velvoitteet olivat osittain erilaiset kuin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimat velvoitteet. Lisäksi aluehallintovirasto muun muassa nosti merkittävästi istutettavien kalapoikasten määrää molemmissa jokisysteemeissä ja jokisuun merialueella.
Aluehallintoviraston päätöksistä valittivat PVO-Vesivoima Oy, Kemijoki Oy, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Metsähallitus sekä useat kunnat, yhdistykset, kalastuskunnat, jakokunnat ja yksityishenkilöt. Yhteensä Kemijokea ja Raudanjokea koskevasta päätöksestä nro 97/2024 tehtiin 13 valitusta ja Iijokea koskevasta päätöksestä nro 98/2024 tehtiin 12 valitusta.
PVO-Vesivoima Oy ja Kemijoki Oy vaativat, että aluehallintoviraston päätökset kumotaan tai että niitä ainakin muutetaan. Perusteluinaan yhtiöt esittivät muun muassa, että olosuhteissa ei ollut tapahtunut vesilain 3 luvun 22 §:n edellyttämää olennaista muutosta, että velvoitteiden toteuttaminen vaarantaisi säätövoiman tuotantoa ja huoltovarmuutta, että vaelluskalojen luonnonkierron palauttaminen ei ollut mahdollista ja että edellytettyjen toimenpiteiden toteuttaminen olisi ollut liian kallista. Muut muutoksenhakijat vaativat muutoksia annettuihin määräyksiin ja että velvoitteet ulotettaisiin koskemaan myös Vanttauskosken, Pirttikosken, Seitakorvan ja Raudanjoen vesivoimalaitoksia.
Hallinto-oikeus katsoi, että edellytykset vesivoimalaitosten kalatalousmääräysten muuttamiselle olivat olemassa ja että vaelluskalojen luonnonkierto oli mahdollista ainakin osittain palauttaa, mutta yksityiskohtaisempia määräyksiä luonnonkierron palauttamiseksi ei ollut mahdollista antaa hankkeen tässä vaiheessa. Tämän vuoksi hallinto-oikeus hylkäsi asiassa esitetyt yksityiskohtaiset vaatimukset esimerkiksi vanhojen uomien vesittämisestä ja kalankulun tehokkuutta koskevien raja-arvojen asettamisesta sekä muutti aluehallintoviraston päätöksiä siten, että PVO-Vesivoima Oy:n ja Kemijoki Oy:n on laadittava voimalaitoskohtaiset suunnitelmat kalankulun järjestämiseksi. Yhtiöiden on arvioitava hankkeen toteuttamisen vaikutukset sähköverkon toimintaan ja huoltovarmuuteen, yhteisvaikutukset mukaan lukien, sekä keinoja näiden vaikutusten lieventämiseksi tai poistamiseksi. Kalankulku on ensisijaisesti järjestettävä ylösnousu- ja alasvaellusrakenteiden avulla, mutta jos tämä ei ole arviosta ilmenevästä perustellusta syystä mahdollista jonkin vesivoimalaitoksen tai jokiosan osalta, on tältä osin esitettävä vaihtoehtoisia lohen ja meritaimenen luontaista elinkiertoa tukevia toimenpiteitä tai viimesijaisesti muita toimenpiteitä kalatalousmääräysten muuttamiseksi vastaamaan olennaisesti muuttuneita olosuhteita. Lisäksi hallinto-oikeus ulotti nämä velvoitteet koskemaan myös Vanttauskosken, Pirttikosken, Seitakorvan ja Raudanjoen vesivoimalaitoksia.
Hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston päätökset siltä osin, kuin niissä oli muun muassa muutettu istutusvelvoitteita ja palautti aikaisemmat velvoitteet voimaan. Hallinto-oikeus katsoi, että merkittävä istutusten lisääminen samanaikaisesti luontaista lisääntymistä tukevien toimenpiteiden kanssa lisäisi yksilöiden välistä kilpailua ja voisi heikentää luontaisesti lisääntyvän kannan palauttamista. Istutusten lisääminen olisi myös edellyttänyt merkittävää viljelykapasiteetin lisäämistä, joka myöhemmin olisi jäänyt ainakin osittain hyödyttömäksi. Tämän vuoksi istutusten lisäämisestä aiheutuvat kustannukset olisivat olleet kohtuuttomia saataviin tilapäisiin hyötyihin nähden.
Aluehallintoviraston päätös nro 37/2025
Kemijoki Oy oli edellä tarkoitettujen asioiden ollessa vireillä aluehallintovirastossa hakenut lupaa rakentaa Taivalkosken vesivoimalaitoksen yhteyteen kalauoma. Aluehallintovirasto myönsi hankkeelle luvan.
Päätöksestä valitti kaksi ympäristöjärjestöä, jotka ensisijaisesti vaativat asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun edellä tarkoitettu Kemijoen ja Raudanjoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemus oli lainvoimaisesti ratkaistu. Toissijaisesti järjestöt vaativat, että lupaan kirjataan ehdot ympärivuotisen ekologisen jatkumon, ympäristövirtaaman ja houkutusvirtaaman toteuttamiseksi ja kolmassijaisesti, että aluehallintoviraston päätös kumotaan. Pääasiallisena valitusperusteenaan ympäristöjärjestöt esittivät, että kyse oli tosiasiallisesti kalatalousvelvoitteen muuttamisesta, joka olisi pitänyt käsitellä yhdessä Kemijoen ja Raudanjoen vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemuksen kanssa. Päätöksen mukaisesta kalatiestä voisi aiheutua yleisen edun menetystä, kun yleistä etua turvaavien Kemijoen ja Raudanjoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden lopullinen sisältö oli vielä ratkaisematta.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Yleisen edun menetyksenä ei voitu pitää sitä, että Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hanke mahdollisesti olisi ympäristön kannalta parempi. Aluehallintovirasto ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa, kun se oli ratkaissut Taivalkosken kalatiehankkeen ennen kuin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vireillepanemasta hakemuksesta annettua päätöstä koskevat valitukset olivat tulleet lainvoimaisesti ratkaistuiksi. Aluehallintovirasto ei myöskään ollut toiminut virheellisesti, kun se ei ollut käsitellyt asiaa vesilain 3 luvun 22 §:n mukaisena kalatalousvelvoitteen tarkistamisasiana. Kalatalousvelvoitteiden muuttamista koskeva hanke oli otettu kalatiehankkeen lupakäsittelyssä huomioon.
Kemijoki Oy oli asian ollessa vireillä hallinto-oikeudessa hakenut lupaa aloittaa hanke valituksesta huolimatta. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.
Hallinto-oikeuden päätöksiin on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Lisätietoja: hallinto-oikeustuomari Patrick Sahlström, puh 029 56 42749.
Päätökset (suomeksi) ovat kokonaisuudessaan tämän tiedotteen liitteenä. Tietosuojasyistä verkossa julkaistavista päätöksistä on poistettu henkilötiedot.