Helsingin HAO 16.11.2026 8400/2026

Ulkomaalaisasia – Unionin kansalainen – Käännyttäminen – Maahantulokielto – Yleinen järjestys ja yleinen turvallisuus – Rikosepäilyt – Varkauden yritykset – Maasta poistuminen – Esitutkinnan lopettaminen – Syyttämättä jättäminen – Kustannusperuste – Vaarantamisarvio

7361/2025

8400/2026

16.11.2026

Poliisilaitos oli päättänyt käännyttää valittajan ulkomaalaislain 167 §:n 1 kohdan ja 156 §:n nojalla kotimaahansa Romaniaan ja määrännyt hänet Suomea koskevaan kolmen vuoden maahantulokieltoon. Valittajan oli valituksenalaista päätöstä tehtäessä epäilty syyllistyneen 10.10.2025 ja 20.10.2025 varkauden yrityksiin. Poliisilaitoksen päätös oli perustunut näihin valittajaan kohdistuneisiin rikosepäilyihin ja siihen, että hänen oli toiminnallaan katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisilaitoksen päätös oli tehty jälkimmäistä rikosepäilyä seuraavana päivänä, ja valittaja oli poistunut maasta valvotusti pian tämän jälkeen.

Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys erityisesti siitä, mikä merkitys oli vaarantamisarviota tehtäessä annettava sille, että valittajaan kohdistuneiden rikosepäilyjen rikosoikeudellinen käsittely oli valituksenalaisen poliisilaitoksen päätöksen tekemisen jälkeen päättynyt syyttäjän kustannusperusteisesti tekemillä päätöksillä toisen epäillyn teon osalta esitutkinnan lopettamiseen ja toisen epäillyn teon osalta syyttämättä jättämiseen. Hallinto-oikeus totesi aluksi, että arvioitaessa syyttäjän päätösten merkitystä asiassa, hallinto-oikeuden tuli tehdä itsenäinen ja tapauskohtainen harkinta, jossa otettiin huomioon myös rikosoikeudellisen käsittelyn päättymiseen johtaneet syyt. Hallinto-oikeus katsoi, että rikosepäilyt olivat olleet uskottavia ja osoittaneet piittaamattomuutta yleistä järjestystä ja turvallisuutta kohtaan. Kun arvioitiin syyttäjän päätösten merkitystä suhteessa siihen, voitiinko valittajan edelleen katsoa vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, oli otettava huomioon, että syyttäjän päätökset eivät olleet perustuneet näytön puutteeseen. Syyttäjä oli toisessa päätöksistä katsonut valvontakameratallenteiden ja muun selvityksen perusteella asiassa olleen todennäköisiä syitä valittajan syyllisyyden tueksi. Hallinto-oikeus katsoi, että rikosepäilyistä saadun selvityksen perusteella valittajan toiminta oli ollut ilmeisen suunnitelmallista ja ammattimaista, mitä osoitti sekin, että valittaja ei ollut toiminut yksin ja epäiltyjen tekojen välinen ajanjakso oli ollut verrattain lyhyt. Epäillyissä teoissa oli ollut kysymys anastusrikosten yrityksistä, joihin oli liittynyt taloudellisen hyödyn tavoittelua. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että valittajalla olisi ollut muuta perustetta maahantulolleen. Valittaja oli jatkanut epäiltyä rikollista toimintaansa, kunnes oli tullut poistetuksi maasta.

Kun otettiin huomioon syyttäjän tekemiin päätöksiin johtaneet syyt sekä valittajaan kohdistuneet uskottavat ja toistuvat rikosepäilyt, valittajan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttaman vaaran ei ollut katsottava poistuneen tai ratkaisevasti vähentyneen sillä perusteella, että rikostutkinnat olivat päättyneet kustannusperusteisesti tehdyin syyttäjän päätöksin. Valittajan käännyttämistä ja maahantulokieltoon määräämistä ei ollut asiassa saatu selvitys huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana, eikä maahantulokiellon pituutta ollut pidettävä liiallisena. Valituksenalainen päätös ei myöskään rajoittanut valittajan oikeuksia enempää kuin oli välttämätöntä. Poliisilaitoksen päätöstä ei ollut syytä muuttaa.

Ulkomaalaislaki 5 §, 146 § 1 mom (1214/2013) ja 2 mom (147/2025), 156 § (360/2007), 167 § (360/2007) 1 kohta ja 170 § (360/2007)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Heikkilä, Aiman Mroueh ja Elina Fasoúlas.

Asian esittelijä Laura Pursiainen

Ei lainvoimainen