Tuomioistuimet käsittelevät ja ratkaisevat riidattomia velkomusasioita lainmukaisesti
Helsingin Sanomien 14. ja 20. elokuuta julkaisemissa artikkeleissa käsitellään kuluttajaluottoasioita ja tuomioistuinten toimintaa tavalla, joka kaipaa joiltakin osin täsmennystä.
Jutuissa käsiteltiin erityisesti ns. summaarisessa menettelyssä käsiteltäviä kulutusluottoja. Summaarisella riita-asialla tarkoitetaan kirjallista menettelyä, joka on tarkoitettu lähtökohtaisesti riidattomille asioille, kuten maksamattomille laskuille ja kuluttajaluotoille. Asia voidaan panna vireille tavallista suppeammalla haastehakemuksella eikä liitteeksi ole välttämätöntä toimittaa todistelua.
Käräjäoikeus tutkii asian sille toimitetun aineiston perusteella viran puolesta ja soveltaa ratkaisussaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä. EU:n pakottava lainsäädäntö ei siten ole ”linjauskysymys” vaan osa Suomen lainsäädäntöä, jota käräjäoikeudet soveltavat. Käräjäoikeus ottaa huomioon kuluttajaa suojaavat pakottavat säännökset myös silloin, kun kuluttaja ei itse vetoa niihin. Jos pakottavia säännöksiä ei ole noudatettu, käräjäoikeus voi hylätä velkojan vaatimuksia kokonaan tai osittain ilman, että kuluttaja olisi niitä itse vastustanut.
Kuluttajaluottoja koskeva sääntely on muuttunut vuosien mittaan useita kertoja. Tuomioistuimen on arvioitava kutakin asiaa siihen sovellettavan lainsäädännön ja sopimuksen perusteella. Tämän vuoksi esimerkiksi väite siitä, että kohtuuttoman ehdon seurauksena kuluttajan maksettavaksi jäisi aina ainoastaan lainapääoma, ei sellaisenaan kuvaa tosiasioita.
Summaarisia velkomusasioita käsitellään tuomioistuimissa vuosittain erittäin suuri määrä, noin 400 000–500 000 kappaletta. Niiden käsittely on keskitetty yhdeksään käräjäoikeuteen muun muassa osaamisen ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden edistämiseksi. Käytäntöjä kehitetään myös tuomari- ja sihteeriverkostojen, koulutuksen ja yhteisten toimintatapojen avulla. Summaaristen asioiden käsittelyyn osallistuva henkilöstö koostuu tehtäviinsä perehtyneistä ammattilaisista, joiden osaaminen on keskeinen osa asioiden asianmukaista ja sujuvaa käsittelyä.
Suuri asiamäärä ei poista tuomioistuinten velvollisuutta tutkia lain edellyttämiä kysymyksiä viran puolesta. Yksittäiset virheet tai järjestelmän kehittämistarpeet eivät kuitenkaan anna perustetta väitteelle, että suomalaiset tuomioistuimet jättäisivät järjestelmällisesti noudattamatta EU-oikeutta tai pakottavaa kuluttajansuojalainsäädäntöä.
Sopimusehtojen tai markkinoinnin ennakkovalvonta ei kuulu yleisille tuomioistuimille. Markkinointia ja yritysten menettelyä asiakassuhteissa valvoo kuluttajansuojan näkökulmasta kuluttaja-asiamies. Käräjäoikeudet puolestaan ratkaisevat niiden käsiteltäviksi saatettuja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä riita-asioita. Markkinaoikeus puolestaan voi muun muassa kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tai uudistamasta kuluttajansuojalain vastaista menettelyä sekä velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan markkinointitoimen oikaisun.
HS:n artikkeleissa verrataan kuluttajan 610 euron oikeudenkäyntimaksua luottoyrityksen 70 euron maksuun. Maksun suuruus ei kuitenkaan määräydy sen perusteella, onko kantajana kuluttaja vai yritys, vaan sen perusteella, millaisessa menettelyssä asia käsitellään. Tavallisen riita-asian ja summaarisen riita-asian oikeudenkäyntimaksut ovat erisuuruiset riippumatta siitä, kuka asian panee vireille. Kyse ei siis ole siitä, että oikeusjärjestelmä veloittaisi velkaantuneelta kuluttajalta samasta oikeussuojasta 610 euroa ja luottoyhtiöltä 70 euroa.
Suomessa on ollut ryhmäkanteen mahdollistava lainsäädäntö vuodesta 2007, vaikka järjestelmä poikkeaa muiden Pohjoismaiden vastaavista järjestelmistä. On myös todettava, että Korkein oikeus on antanut jo useita kuluttajaluottoihin liittyviä ennakkopäätöksiä, muun muassa ratkaisut KKO 2015:60, KKO 2024:58 ja KKO 2024:59. Myös väite siitä, etteivät käräjäoikeudet olisi ”halunneet siirtää” asioita korkeimman oikeuden käsiteltäviksi, kaipaa täsmennystä. Käräjäoikeus ei normaalissa muutoksenhakujärjestyksessä päätä siitä, pääseekö asia korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Kyse on aina erikseen laissa säädetystä menettelystä ja sen edellytyksistä.
Julkisessa keskustelussa tuomioistuinten toimintaa saa ja pitää arvioida kriittisesti. Jutuissa esitettyjen vakavien, oikeusjärjestelmän lainmukaisuutta koskevien väitteiden tulee kuitenkin perustua täsmällisiin ja oikeisiin tietoihin.
On eri asia todeta, että erittäin suuressa asiamäärässä virheitä voi tapahtua, kuin väittää, etteivät tuomioistuimet noudata lakisääteistä velvollisuuttaan. Tuomioistuinten tehtävä on käyttää tuomiovaltaa riippumattomasti ja puolueettomasti. Suomen oikeusjärjestelmän lähtökohtana ei ole asettuminen hallinnon, yrityksen tai yksittäisen asianosaisen puolelle.
Lisätietoja:
Tuomioistuinviraston kehitysosaston johtaja Marko Loisa, puh. 029 5650575, etunimi.sukunimi@oikeus.fi,
ylijohtaja Pasi Kumpula, puh. 029 565 0516, etunimi.sukunimi@oikeus.fi