Hovioikeus tuomitsi vastaajan kolmesta sotarikoksesta 12 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen

Hovioikeus on antanut tuomion viidestä Ukrainassa 2014–2015 epäillyksi tapahtuneesta sotarikoksesta.

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi yhden syytekohdan jatuomitsi vastaajan neljästä sotarikoksesta. Vastaaja valitti tuomiosta hovioikeuteen syyksi luettujen syytekohtien osalta ja syyttäjä, asianomistajat ja oikeudenomistajat hylätyn syytekohdan osalta.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että syytteessä tarkoitettu aseellinen selkkaus on ollut luonteeltaan kansainvälinen, että vastaaja on toiminut Rusitsh-ryhmän apulaispäällikkönä ja että ryhmään on kuulunut päällikön ja apulaispäällikön lisäksi ainakin kaksi jäsentä.

Syytekohdassa 1 vastaajan väitettiin osallistuneen Ukrainan lipun väärinkäytön avulla toteutettuun Aidar-pataljoonaan kohdistettuun 22 ukrainalaissotilaan menehtymiseen ja 4 sotilaan haavoittumiseen johtaneeseen väijytykseen yhdessä Betmen-pataljoonan ja muiden joukkojen kanssa. Syyte perustui toisaalta siihen, että vastaaja vastasi esimiehenä käskyvallassaan olleiden Rusitsh-ryhmän sotilaiden rangaistavasta menettelystä sekä toisaalta siihen, että vastaaja oli itse ampunut kohti ukrainalaissotilaita. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Syytteen teonkuvaus on ollut käräjäoikeudessa erisisältöinen, sillä syyttäjä on hovioikeudessa tarkistanut syytettä.

Hovioikeus katsoi, että yhteenotossa on ollut kysymys vieraan valtion lippua väärinkäyttäen toteutetusta väijytyksestä, johon Rusitsh-ryhmä on osallistunut osana Betmen-pataljoonaa ja muita ryhmiä. Vastaajalla ei näytetty olleen väijytyksessä rikoslain esimiehen vastuuta koskevan säännöksen tarkoittamaa tosiasiallista määräys- ja valvontavaltaa omaan esimieheensä tai kahteen muuhun Rusitsh-ryhmän jäseneen, eikä hänen siten katsottu esimiehenä vastanneen heidän rangaistavasta menettelystään. Sen sijaan hovioikeus katsoi, että vastaaja on vieraan valtion lippua väärinkäyttäen toteutetussa väijytyksessä itse ampunut kevyellä konekiväärillä kohti ukrainalaisia sotilaita ja syyllistynyt tällä menettelyllään sotarikokseen. Syytteessä ei ole väitetty, että ukrainalaisia sotilaita olisi menehtynyt tai haavoittunut vastaajan aseenkäyttöön. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että osallistuessaan muiden joukkojen kanssa yhdessä tekemäänsä tekoon, vastaaja on ollut osaltaan vastuussa sotilaiden surmaamisesta ja haavoittamisesta.

Syytekohdassa 2 vastaajan väitettiin osallistuneen välittömästi väijytyksen jälkeen tapahtuneeseen ainakin neljän haavoittuneen jataistelukyvyttömän ukrainalaissotilaan surmaamiseen ampumalla. Syyte perustui toisaalta siihen, että vastaaja vastasi esimiehenä käskyvallassaan olleiden Rusitsh-ryhmän sotilaiden rangaistavasta menettelystä sekä toisaalta siihen, että vastaaja oli itse ampunut haavoittuneita sotilaita. Käräjäoikeus katsoi vastaajan vastanneen esimiehenä yhden haavoittuneen sotilaan surmaamisesta ja hylkäsi syytteen muilta osin.

Hovioikeus katsoi, että ainakin neljä taistelukyvyttömäksi haavoittunutta ukrainalaissotilasta on surmattu ampumalla. Edelleen hovioikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että vastaaja olisi itse ampunut tai että Rusitsh-ryhmän kaksi muuta jäsentä olisivat ampuneet haavoittuneita sotilaita. Vastaajalla ei joka tapauksessa näytetty olleen ryhmän muihin jäseniin tosiasiallista määräys- ja valvontavaltaa myöskään väijytyksen jälkeisten tapahtumien aikana. Vastaaja ei siten ollut henkilökohtaisesti eikä esimiehenä vastuussa haavoittuneiden ukrainalaissotilaiden ampumisesta. Hovioikeus hylkäsi syytteen kohdassa 2.

Syytekohdassa 3 vastaajan väitettiin esimiehenä sallineen käskyvallassaan olleiden Rusitsh-ryhmän sotilaiden viiltää tai muutoin vahingoittamalla tehdä haavoittuneen ukrainaissotilaan poskeen Rusitsh-ryhmän symbolin. Käräjäoikeus luki vastaajan syyksi sotarikoksen teonkuvauksen mukaisesti.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että asianomistajan poskeen oli tehty terävällä esineellä painamalla Rusitsh-ryhmän symboli. Esitetyn näytön perusteella haava on ollut pinnallinen ja verta vuotamaton ja posken vahingoittaminen lyhytkestoista. Hovioikeus katsoi, että tekotapa ei puoltanut menettelyn arvioimista sotarikoksen rangaistussäännöksen tarkoittamaksi uhrille voimakasta fyysistä tai henkistä kärsimystä aiheuttavaksi, eikä kysymyksessä siten ollut sotarikos. Hovioikeus hylkäsi syytteen kohdassa 3.

Syytekohdassa 4 vastaajan väitettiin poseeranneen ukrainalaissotilaan ruumiin kanssa ja ruumista halventavasti valokuvassa, joka oli julkaistu sosiaalisissa medioissa ja internetissä, sekä ottaneen ja levittäneen vastaavia valokuvia ruumiin edessä poseeraavasta Rusitsh-ryhmän päälliköstä. Käräjäoikeus luki vastaajan syyksi sotarikoksen teonkuvauksen mukaisesti.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syytekohdassa 4 muutoin kuin katsomalla, että vastaaja on ottanut ja levittänyt Rusitsh-ryhmän päälliköstä ainoastaan yhden valokuvan.

Syytekohdassa 5 vastaajan väitettiin antaneen Rusitsh-ryhmän apulaispäällikkönä internetissä ja sosiaalisissa medioissa julkaistuja ilmoituksia, joiden mukaan Rusitsh-ryhmä ei anna armoa eikä ota vankeja. Käräjäoikeus luki vastaajan syyksi sotarikoksen teonkuvauksen mukaisesti.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syytekohdassa 5.

Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan neljästä sotarikoksesta elinkaudeksi vankeuteen. Hovioikeus tuomitsi vastaajan kolmesta sotarikoksesta yhteiseen 12 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen määrääminen on perustunut hovioikeudessa osin eri syytekohtiin ja tekoihin kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus otti rangaistuksen mittaamisessa huomioon muun ohella sotarikosten kansainvälisen rangaistuskäytännön sekä erityisesti syytekohdan 1 teon vakavuuden, vastaajan menettelyn moitittavuuden ja vastaajalla olleen sotapropagandan luomis- ja julkaisemistarkoituksen. Toisaalta huomioon otettiin se, että vastaaja ei ole syyllistynyt kohdan 1 tekoon esimiehenä vaan yksittäisenä sotilaana. Lisäksi hovioikeus velvoitti vastaajan suorittamaan syytekohdan 1 perusteella väijytyksessä haavoittuneille sotilaille ja kuolleiden sotilaiden omaisille vahingonkorvausta.

Asia on ratkaistu kolmen tuomarin kokoonpanossa. Ratkaisu on yksimielinen.

Hovioikeuden tuomio on kokonaan julkinen. Tuomio (31.8.2026, dnro R 16/2025/1293) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite helsinki.ho@oikeus.fi.

Hovioikeudella ei ole asiasta enempää tiedotettavaa.

Julkaisuvapaa 31.8.2026 klo 10.