Itä-Suomen HAO 16.11.2026 3020/2026

Kansainvälinen suojelu – Toissijainen suojelu – Poissulkemislauseke – Törkeä rikos – Perusteltua aihetta epäillä – Tuomittu törkeästä rikoksesta – Alaikäisyys – Määritelmäasetus – Iran

225/03.04.04.04.15/2026

3020/2026

16.11.2026

Maahanmuuttovirasto oli valituksenalaisessa päätöksessään katsonut valittajan olevan toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa (666/2024) tarkoitetulla tavalla, eikä valittajan voitu alaikäisenä katsoa kykenevän kohtuudella turvautumaan sisäiseen pakoon kotimaassaan. Valittajalle ei kuitenkaan ollut myönnetty oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella, koska asiassa oli katsottu olevan perusteltua aihetta epäillä valittajan syyllistyneen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan (666/2024) mukaisesti törkeään rikokseen. Asiassa saadun selvityksen perusteella valittaja oli tuomittu käräjäoikeuden tuomiolla nuorena henkilönä tehdystä lapsenraiskauksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei ollut antamallaan lainvoimaisella tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että määritelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö on katsottava henkilöksi, joka ei voi saada toissijaista suojelua, jos on vakavaa aihetta epäillä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö on tehnyt törkeän rikoksen ennen saapumistaan jäsenvaltion alueelle tai tuomittu törkeästä rikoksesta hänen sinne saavuttuaan. Poissuljentalausekkeen soveltaminen edellyttää siten kyseisen säännöksen perusteella sitä, että henkilö on jäsenvaltion alueelle saapumisen jälkeen tuomittu törkeän rikoksen tekemisestä, mikä poikkeaa valituksenalaisen päätöksen tekohetkellä voimassa olleen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan (666/2024) mukaisesta edellytyksestä, jonka mukaan asiassa on oltava perusteltua aihetta epäillä henkilön tehneen törkeän rikoksen. Ottaen huomioon valittajan rikoksesta sekä käräjä- ja hovioikeuden antamista tuomioista ilmenevät seikat, hallinto-oikeus ei kuitenkaan tämän vuoksi kumonnut päätöstä ja palauttanut asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus totesi, ettei määritelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellä selkeästi törkeän rikoksen käsitettä. Ottaen kuitenkin huomioon ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan (666/2024) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 17 artiklan sisältö, hallinto-oikeus arvioi, ettei rikoksen törkeysarvioinnissa ollut tapahtunut muutosta aikaisempaan oikeustilaan nähden. Näin ollen törkeyden arviointia koskeva ja määritelmäasetuksen voimaan tuloa edeltävä oikeuskäytäntö oli edelleen asian ratkaisemisen kannalta merkityksellistä.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa saadun selvityksen perusteella kysymys oli ollut alaikäisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvasta vakavasta rikoksesta, ja valittajan voitiin siten katsoa tulleen tuomituksi tehtyään määritelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun törkeän rikoksen. Valittaja oli teon tehdessään ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, eikä asiassa ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella valittajaa ei olisi ollut pidettävä henkisen kehityksensä puolesta vastuullisena kyseisestä teosta. Edellä todetuin perustein valittajalle ei ollut tullut myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

 

Muut sovelletut oikeusohjeet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347 vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle (määritelmäasetus) 3 artiklan 5 kohta, 9 artiklan 3 kohta ja 10 artikla

Ulkomaalaislaki 87 § 1 mom. (666/2024) ja 87 b § (422/2014)

KHO 2015:136

 

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Niko Jokela ja Henna Paterno. Asian esittelijä Sonja Hukkanen.

 

Päätös ei ole lainvoimainen.