Turun hallinto-oikeus jätti tutkimatta valitukset TNT-tuotantolaitoksen poikkeamisluvasta ja sijoittamisluvasta
Yhteensä neljä yhdistystä ja seitsemän yksityishenkilöä valitti Porin elinvoima- ja ympäristölautakunnan 4.6.2025 tekemistä TNT-tehtaan rakentamista koskevista poikkeamisluvasta ja sijoittamisluvasta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kenelläkään valittajista ollut asiassa valitusoikeutta ja jätti valitukset tutkimatta.
Oy Forcit Ab oli sittemmin 4.5.2026 ennen hallinto-oikeuden päätöstä ilmoittanut luopuvansa valituksen kohteena olleista lupahakemuksista. Porin elinvoima- ja ympäristölautakunta oli tämän johdosta vaatinut, että hallinto-oikeus toteaa yhtiön hakemukset rauenneiksi ja toteaa asian käsittelyn päättyneeksi. Hallinto-oikeus hylkäsi lautakunnan vaatimuksen todeten, että valituksen kohteena olevat lupapäätökset olivat edelleen voimassa ja tulisivat lainvoimaisiksi tilanteessa, jossa asian käsittely hallinto-oikeudessa raukeaisi. Valittajien oikeussuojantarve edellytti, että heidän valitusasiansa käsiteltiin.
Hallinto-oikeus totesi päätöksissään, että laitoksen toimintaan liittyvien ympäristövaikutusten tai laitoksen toiminnan turvallisuuteen liittyvien seikkojen osalta asiaa ei ollut ratkaistu valituksen kohteena olevalla rakentamislain mukaisilla päätöksillä, vaan tältä osin hankkeen toteuttamisen edellytykset ratkaistaisiin erillisissä ympäristönsuojelulain sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain mukaisissa menettelyissä. Tästä syystä valittajien valitusoikeus arvioitiin yksinomaan rakentamislain säännösten nojalla.
Yksityishenkilöiden osalta hallinto-oikeuden päätöstä perusteltiin sillä, että yksikään valitusoikeuden perusteeksi nimetyistä valittajien kiinteistöstä ei ollut rakennuspaikaksi katsottavaan alueeseen nähden viereinen tai vastapäinen. Hankkeella ei muutoinkaan ollut etäisyys huomioon ottaen valittajien kiinteistöille ulottuvia olennaisia tai huomattavia vaikutuksia. Päätösten ei voitu myöskään katsoa voivan olennaisesti vaikuttaa heidän kiinteistöjensä rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen, huomattavasti vaikuttaa heidän asumiseensa, työntekoonsa tai muihin oloihinsa taikka vaikuttavan muutoinkaan välittömästi heidän oikeuteensa, etuunsa tai velvollisuuteensa.
Yhdistysten valitusoikeuden osalta hallinto-oikeus ensinnäkin katsoi, että rakentamislain 180 §:n 2 momentin valitusoikeussäännöstä oli sen sanamuodosta poiketen sovellettava myös poikkeamislupaan. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan valituksenalaiset päätökset koskivat rakentamishanketta, johon YVA-lain hankeluettelon perusteella oli sovellettava suoraan arviointimenettelyä. Varsinais-Suomen ELY-keskus oli kuitenkin toiminnanharjoittajan esityksestä tehnyt YVA-lain 36 §:n nojalla päätöksen, jonka mukaan maanpuolustukseen liittyvään hankkeeseen ei sovelleta YVA-menettelyä. Hallinto-oikeus katsoi rakentamislain ja YVA-lain esitöitä tulkiten sekä unionioikeuden etusija- ja tehokkuusperiaatteita soveltaen, että YVA-lain 36 §:n nojalla tehdyn päätöksen jälkeen valituksen kohteena olevan hankeen osalta kysymys ei enää ollut sellaisesta rakentamislain 180 §:n 2 momentissa tarkoitetusta hankkeesta, jonka perusteella yhteisöillä olisi ollut valitusoikeus. Valitusoikeutta ei siten ollut syytä arvioida toisin yksinomaan sillä perusteella, että päätös YVA-menettelyn soveltamatta jättämisestä oli tehty YVA-lakia soveltamalla. Tästä syystä myös yhdistysten valitukset oli jätettävä tutkimatta. Yhdistysten valitusoikeuden osalta päätös ei ollut yksimielinen.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Hallinto-oikeuden päätös 1123/2026 liitteenä