Hovioikeuden tuomio törkeää vapaudenriistoa, törkeää ryöstöä sekä murhaa koskevassa asiassa

‍Rovaniemen hovioikeus antoi 28.10.2024 ratkaisun asiassa, joka koski Oulussa 12.-13.11.2022 tapahtunutta törkeää ryöstöä ja 12.11.2022 tapahtunutta törkeää vapaudenriistoa sekä 16.11.2022 tapahtunutta murhaa. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn 26.-28.8., 3.-5.9. ja 10.-12.9.2024.

Oulun käräjäoikeus oli tuominnut 18.10.2023 vastaaja A:n törkeästä ryöstöstä ja törkeästä
vapaudenriistosta kolmen vuoden kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen,
vastaaja B:n ryöstöstä yhden vuoden neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja
vastaaja C:n ryöstöstä yhden vuoden kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan vastaajat olivat kohdistaneet asianomistaja D:hen väkivaltaista oikeudetonta velan perintää ja anastaneet tämän ja erään toisen henkilön omaisuutta. Ryöstö oli tehty erityisen julmalla tavalla ottaen huomioon käytetyn väkivallan moninaisuus, teon kohdistaminen usean tekijän toimesta puolustuskyvyttömään hentorakenteiseen nuoreen henkilöön sekä nöyryyttävä ja ihmisarvoa loukkaava tekotapa. Vastaaja A:n osalta käräjäoikeus piti menettelyä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
Vastaajien B ja C osalta käräjäoikeus ei pitänyt tekoa kokonaisuutena arvostellen törkeänä heidän vähäisempien tekijätoimiensa vuoksi. Lisäksi vastaaja A oli oikeudettomasti riistänyt asianomistaja D:n liikkumisvapauden sulkemalla tämän sisään ja sitomalla oikeudettomasti. Vapaudenriistossa katsottiin käytetyn erityistä julmuutta ottaen huomioon että vastaaja oli nippusiteillä sitomalla estänyt asianomistajaa pakenemasta ja sulkenut alastomaksi riisutun asianomistajan kylpyhuoneeseen. Teko oli myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen huomioon sen kesto ja kidutustyyppinen tekotapa sekä se, että teko oli toteutettu asianomistajan kotirauhan suojaamassa paikassa. Vastaajat A, B ja C tuomittiin
yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle aiheutuneita todistelukustannuksia ja asianomistaja D:n oikeudenomistajille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Lisäksi Oulun käräjäoikeus oli tuominnut vastaajat E:n ja F:n murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Käräjäoikeuden mukaan vastaajat olivat tahallisilla teoillaan aiheuttaneet D:n kuoleman. Vastaajat olivat myös laiminlyöneet estää D:n kuolema, vaikka heillä oli ollut siihen oikeudellinen velvollisuus vaaraa aiheuttaneeseen toimintaansa pohjautuen. Käräjäoikeuden tuomion mukaan asianomistaja D:n kuolema oli ollut vastaajien menettelyn ja laiminlyönnin varsin todennäköinen seuraus. Käräjäoikeus katsoi, että tappo oli tehty erityisen julmalla tavalla ottaen huomioon teon kohdistaminen kahden tekijän toimesta puolustuskyvyttömään nuoreen ja hentorakenteiseen henkilöön, nöyryyttävä ja ihmisarvoa loukkaava tekotapa sekä tekotavan uhrille huomattavaa kärsimystä ja pelkoa tuottava luonne. Vastaajat E ja F tuomittiin yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle aiheutuneita todistelukustannuksia sekä asianomistaja D:n läheisille asianomistaja G:lle ja H:lle vahingonkorvauksena aiheuttamastaan kärsimyksestä kummallekin erikseen 12 000 euroa sekä hautaamiseen liittyvät kulut sekä oikeudenkäyntikuluja. Asianomistaja D:n läheisen I:n vaatimus saada korvausta kärsimyksestä hylättiin.

Törkeää ryöstöä ja törkeää vapaudenriistoa koskevien syytekohtien osalta hovioikeudessa oli syyttäjien ja vastaajien A ja B:n valitusten perusteella kysymys siitä, olivatko A ja B menetelleet käräjäoikeuden syyksi lukemalla tavalla ja oliko tekoa pidettävä heidän ja C:n osalta kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vapaudenriistoa koskevassa syytekohdassa kysymys oli siitä, oliko A menettelyllään syyllistynyt törkeään vapaudenriistoon. Hovioikeudessa oli lisäksi kysymys vastaajille tuomituista rangaistuksista. Hovioikeus katsoi, että vastaajat A, B ja C olivat tekijäkumppaneina syyllistyneet ryöstöön. Hovioikeus katsoi, että teko täytti kaikkien vastaajien osalta törkeän ryöstön tunnusmerkistön. Näin ollen vastaajat A, B ja C tuomittiin törkeästä ryöstöstä. Törkeää vapaudenriistoa koskevassa asiassa hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset. Vastaaja A tuomittiin törkeästä vapaudenriistosta. Hovioikeus ei A:n osalta muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta. Hovioikeus tuomitsi sekä B:n että C:n kahden vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi vastaajat velvoitettiin maksamaan asianomistajan D:n oikeudenomistajien avustamisesta valtion varoista maksetut oikeudenkäyntikulut valtiolle.

Murhaa koskevan syytekohdan osalta hovioikeudessa oli vastaajien E ja F valitusten perusteella pääosin kysymys siitä, olivatko he tahallaan aiheuttaneet D:n kuoleman sekä heidän menettelynsä oikeudellisesta arvioinnista. Lisäksi hovioikeudessa oli asianomistajan läheisen I:n vastavalituksen perusteella kysymys siitä, oliko hänellä oikeus korvauksen kärsimyksestä. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset D:n kohdistetusta väkivallasta ja tämän tukehduttamiseen liittyvästä vastaajien menettelystä. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että vastaajat E ja F olivat aiheuttaneet D:n kuoleman ja että vastaajat olivat voineet pitää menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena asianomistaja D:n kuolemaa. Hovioikeus katsoi, että teko oli tehty erityisen julmalla tavalla ja uhrin puolustuskyvyttömyys ja teon kidutuksenomaisuus huomioon ottaen teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näin ollen hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että vastaajat E ja F olivat menettelyllään syyllistyneet murhaan. Lisäksi hovioikeus katsoi, että asianomistajan läheinen I voitiin katsoa lain tarkoittamaksi erityisen läheiseksi henkilöksi ja tuomitsi vastaajat E:n ja F:n korvaamaan asianomistaja I:lle vahingonkorvauksena loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 8 000 euroa.

Hovioikeuden tuomio on julkinen. Hovioikeuden tuomio (R 23/922) on saatavissa kirjaamosta puhelin 029 564 1841 tai rovaniemi.ho@oikeus.fi.

Asiaa koskeviin tiedusteluihin vastaa hovioikeuden esittelijä Jenni Luomajoki, puhelin 029 564 1872.