Turun hallinto-oikeus hylkäsi valitukset Vanhan Rauman asemakaavapäätöksestä

Turun hallinto-oikeus hylkäsi valitukset Rauman kaupunginvaltuuston hyväksymästä Vanhan Rauman asemakaavan muutoksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että maailmanperintökohdetta ja valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY) koskeva valtuuston asemakaavapäätös on lainmukainen.

Hallinto-oikeus totesi, että Vanhan Rauman keskeiset maankäyttöratkaisut tonttien ja rakennusalojen käyttötarkoitusten sekä rakennusten sisäosiin ulottuvan suojelun osalta on tehty jo alueen osayleiskaavassa, jota hyväksytty asemakaavamuutos noudattaa.

Asemakaavamuutos sallii yksityisessä omistuksessa olevien tonttien käyttämisen aiempien käyttötarkoitustensa mukaisesti asumis-, liike- tai muuhun käyttöön. Tämän lisäksi hallinto-oikeus otti huomioon kaavamuutoksen tavoitteen liikekortteleiden säilyttämisestä ja tiivistämisestä ja katsoi, että kaavamuutoksella on voitu rajoittaa asumista Vanhan Rauman keskeisissä liikekortteleissa. Maailmanperintökohteen kaavaratkaisu ei tältä osin aseta tontin omistajille sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuta sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää. Kaava ei käyttötarkoitusten osalta ole myöskään maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vastainen.

Asemakaavamuutoksella toteutettu Vanhan Rauman rakennusten sisätilojen ja kiinteän sisustuksen suojelu perustuu asemakaavakartan kaavamääräyksiin sekä kaavaan liitettyihin yleisiin ja kohdekohtaisiin erityismääräyksiin. Hallinto-oikeus katsoi suojelumääräysten olevan edellytyksenä sille, että maailmanperintökohteen kulttuurihistorialliset arvot säilyvät ja kaavamuutos täyttää rakennetun ympäristön vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen.

Suojelumääräykset eivät ulotu rakennusten ei-arvokkaisiin sisäosiin. Se seikka, että maailmanperintökohteen kaikkien rakennusten sisätiloja ei ole inventoitu tai sisätilat eivät kaikilta osin ole säilyneet historiallisessa asussaan, ei estä suojelumääräysten antamista. Suojelun laajuus täsmentyy kohdekohtaisesti vasta ryhdyttäessä rakennus- tai korjaustoimenpiteisiin, minkä vuoksi hallinto-oikeus katsoi kaavamääräyksen erillisestä Museoviraston tai erityiselimen lausuntomenettelystä olevan tarpeen.

Maailmanperintökohteen rakennusten sisätilojen ja kiinteän sisustuksen suojelu ei hallinto-oikeuden mukaan aiheuta tontin omistajille sellaista kohtuutonta rajoitusta tai haittaa, joka voidaan välttää kaavalle asetettuja tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä. Suojelumääräykset eivät ole myöskään perustuslaissa säädetyn omaisuuden suojan vastaisia. Elokuvateatterirakennuksen aulan ja pääsalin valaisimien hallinto-oikeus katsoi olevan osa elokuvateatterirakennuksen alkuperäistä kiinteää sisustusta, joten myös niiden suojelemiseksi on asemakaavassa voitu antaa kohdekohtaisia erityismääräyksiä elokuvateatterirakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen suojelemiseksi.

Kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeuteen tehtiin yhteensä yhdeksän valitusta. Valittajat olivat yksityishenkilöitä, asunto-osakeyhtiöitä ja yrityksiä sekä Vanha Rauma yhdistys r.y.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden päätös nro 2181/2026 liitteenä