Vaasan HaO 28.10.2026 1072/2024, 1076/2024, 1087/2024, 1092/2024, 1095/2024, 1097/2024, 1099/2024 ,1100/2024, 1101/2024, 1107/2024, 1109/2024, 1111/2024 ja 1119/2024

Vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteen mukaan luvanhaltijoiden oli vähennettävä hankkeista aiheutuvaa haittaa istutuksin. Kalatalousviranomainen oli hakenut kalatalousvelvoitteen tarkistamista olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden perusteella muun muassa siten, että luvanhaltijoiden oli palautettava vaelluskalojen luonnonkierto rakentamalla kalateitä ja alasvaellusrakenteita. Aluehallintovirasto oli hyväksynyt hakemuksen tältä osin.

Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa olosuhteiden muutoksina oli pidetty kalojen elinympäristön fyysisiä muutoksia, kuten uiton päättymistä ja elinympäristökunnostuksilla aikaan saatua joen ja sen sivujokien tilan parantumista sekä lohen ja taimenen kutuun ja poikastuotantoon soveltuvien alueiden määrän kasvua ja tilan parantumista. Olosuhteiden muutoksina oli pidetty myös sitä, että mahdollisuudet rakentaa toimivia ratkaisuja kalojen nousuvaellukselle ja smolttien laskeutumiselle patojen ohi olivat oleellisesti parantuneet teknisen kehityksen ja tiedon lisääntymisen seurauksena. Olosuhteiden olennaiseksi muutokseksi oli katsottu myös muutokset istutuspoikasten eloonjäännissä suhteessa luonnonpoikasiin, vaelluskalakantoja ja niiden hoitoa koskevan tiedon lisääntyminen sekä kalatalousvelvoitteen määräämisen jälkeen solmitut, Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja velvoitteet sekä säädetty kansallinen lainsäädäntö.

Asiassa oli luvanhaltijoiden valituksista ratkaistavana kysymys, voidaanko vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuksi olosuhteiden olennaiseksi muutokseksi katsoa muukin muutos kuin vesistössä tapahtunut fyysinen muutos.

Hallinto-oikeus katsoi, että ottaen huomioon, että tarkistamismenettelyllä haluttiin mahdollistaa tarkoitustaan vastaamattomien kalatalousvelvoitteiden muuttaminen, olisi lainsäätäjän tarkoituksen vastaista tulkita vesilakia niin, että kalatalousvelvoitteen tarkistaminen edellyttää fyysisiä muutoksia vesistössä. Tällainen tulkinta voisi johtaa siihen, että selvästi tarkoitustaan vastaamattomia kalatalousvelvoitteita ei olisi mahdollista muuttaa.

Hallinto-oikeus katsoi, että vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momenttia on tulkittava siten, että olosuhteiden olennaisella muutoksella tarkoitetaan sitä, että kalatalousvelvoitteen antamisen jälkeen on tapahtunut jotain, jonka perusteella voidaan arvioida, että joko kalatalousvelvoite ei enää riittävän hyvin ehkäise tai vähennä sitä vahinkoa, joka vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle, tai että on olemassa parempi vaihtoehto velvoitteen toteuttamiselle. Koska tarkistaminen koskee aina tiettyä konkreettista kalatalousvelvoitetta, muuttuneen olosuhteen on kuitenkin jollain tavalla liityttävä siihen kalatalousvelvoitteeseen, jonka tarkistamista haetaan. Tämän vuoksi aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa mainittuja lainsäädännön muutoksia ja kansainvälisiä sopimuksia ei sellaisenaan voida pitää olosuhteiden olennaisena muutoksena. Lainsäädännön muutokset ja kansainväliset velvoitteet kuvastavat kuitenkin yhteiskunnallisten arvojen muutosta, jossa entistä enemmän painotetaan ympäristönsuojelullisia ja ekologisia näkökohtia. Tämän perusteella vesilain 3 luvun 22 §:ä sovellettaessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kalastolle aiheutuvaan vahinkoon ja ekologisiin häiriöihin, joihin on luettava myös vaellusyhteyksien häiriintyminen.

Kyseisellä jokialueella uittoväyläperkaukset sekä muutkin vesistön tilaan haitallisesti vaikuttaneet tekijät ovat heikentäneet vesistön poikastuotantokykyä voimalaitosten ohella. Uitto on sittemmin päättynyt ja jokea on kunnostettu, minkä johdosta poikastuotantokyky on parantunut.

Tarkistamisen kohteena oleva kalatalousvelvoite asetettiin aikana, jolloin velvoitteilla pyrittiin pääasiassa kompensoimaan kalastukselle aiheutuvia vahinkoja, eikä luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen turvaamiselle osattu antaa niin suurta arvoa kuin nykyisin. Sittemmin saadun uuden tiedon perusteella vaelluskalojen osittainenkin luonnonkierto on parempi keino vähentää vesitaloushankkeesta aiheutuvaa vahinkoa kalastolle kuin pelkät istutukset. Tekniikan kehittymisen myötä mahdollisuudet palauttaa luonnonkierto ainakin osittain ovat parantuneet.

Hallinto-oikeus katsoi, että olosuhteet olivat kokonaisuutena arvioiden olennaisesti muuttuneet vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kalatalousvelvoitteen asettamisen jälkeen.

Vesilaki 3 luku 22 § 1 mom.