Helsingin HAO 13.5.2026 3315/2026

Asiassa oli ratkaistavana, oliko B:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.

B oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2017 lukien, ja hän oli toiminut hallituksen varsinaisena jäsenenä marraskuusta 2021 marraskuuhun 2022 saakka ja sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana. B oli kertomansa mukaan työskennellyt yhtiössä HR-päällikkönä. Asiassa ei ollut väitettykään, että B ei olisi tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.

Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan B:n asema yhtiössä tai myöskään B:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi. Hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuutena on osoittaa säännöksen soveltamisedellytysten täyttyminen.

Yhtiö oli jättänyt ennakonpidätyksiä tilittämättä Verohallinnolle kausilta 7/2022 ja 10–12/2022. Verohallinto oli myöntänyt yhtiölle kaksi maksujärjestelyä, joista toinen oli koskenut osin myös maksamatta olleita ennakonpidätyksiä. Yhtiö oli hakeutunut yrityssaneeraukseen marraskuussa 2022, ja konkurssimenettely oli aloitettu helmikuussa 2023 yhtiön omasta hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoi muun ohella sekä maksujärjestelyyn että yrityssaneeraukseen hakeutumisen osoittavan asiassa, että yhtiö oli pyrkinyt suoriutumaan veloistaan, joita myös maksamatta olleet ennakonpidätykset olivat olleet. Saadun selvityksen mukaan yhtiö oli jatkanut palkanmaksua työntekijöilleen, ja verokauden 7/2022 jälkeen palkoista toimitettuja ennakonpidätyksiä ei myöskään ollut kokonaan jätetty tilittämättä Verohallinnolle. Asiassa ei ollut edes väitetty, että B:n palkasta tehty ennakonpidätys olisi esimerkiksi ollut poikkeuksellisen suuri, jotta veroa palautettaisiin mahdollisimman paljon, tai että verojen maksamatta jättäminen olisi muutenkaan ollut ilmeisen tahallista.

Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut käsillä olleissa olosuhteissa osoitettu olleen laissa tarkoitetulla tavalla ilmeistä, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen olisivat yhdessä toimineet siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Verohallinto ei näin ollen ollut voinut jättää lukematta hyväksi maksamatta jätettyä ennakonpidätystä.

B:lle määrätyn veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuudesta määrätä veronkorotus ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämisen yhteydessä on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä. Ottaen huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että B:lle määrätty veronkorotus oli poistettava valituksen johdosta, vaikka B ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.

Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3313/2026

Laki verotusmenettelystä 34 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian.

Ei lainvoimainen