Helsingin HAO 13.5.2026 3313/2026

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.

A oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2016 lukien. Hän oli toiminut vuonna 2022 yhtiön toimitusjohtajana ja marraskuuhun saakka yhtiön hallituksen puheenjohtajana sekä sen jälkeen hallituksen varsinaisena jäsenenä. Hallinto-oikeus katsoi asiassa olevan riidatonta, että A oli asemansa puolesta tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.

Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan A:n asema yhtiössä tai myöskään A:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi.

Yhtiö oli jättänyt ennakonpidätyksiä tilittämättä Verohallinnolle kausilta 7/2022 ja 10–12/2022. Verohallinto oli myöntänyt yhtiölle kaksi maksujärjestelyä, joista toinen oli koskenut osin myös maksamatta olleita ennakonpidätyksiä. Yhtiö oli hakeutunut yrityssaneeraukseen marraskuussa 2022, ja konkurssimenettely oli aloitettu helmikuussa 2023 yhtiön omasta hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoi muun ohella sekä maksujärjestelyyn että yrityssaneeraukseen hakeutumisen osoittavan asiassa, että yhtiö oli pyrkinyt suoriutumaan veloistaan, joita myös maksamatta olleet ennakonpidätykset olivat olleet. Saadun selvityksen mukaan yhtiö oli jatkanut palkanmaksua työntekijöilleen, ja verokauden 7/2022 jälkeen palkoista toimitettuja ennakonpidätyksiä ei myöskään ollut kokonaan jätetty tilittämättä Verohallinnolle. Asiassa ei ollut edes väitetty, että A:n palkasta tehty ennakonpidätys olisi esimerkiksi ollut poikkeuksellisen suuri, jotta veroa palautettaisiin mahdollisimman paljon, tai että verojen maksamatta jättäminen olisi muutenkaan ollut ilmeisen tahallista.

Toisaalta A oli ollut yhtiön toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja enemmistöosakkeenomistaja, ja hänellä oli siten ollut merkittävä päätösvalta yhtiössä. Verotustietojen mukaan A oli saanut yhtiöltä palkkaa 55 900,16 euroa vuonna 2020, 51 502,04 euroa vuonna 2021 ja 105 516,24 euroa vuonna 2022. Hallinto-oikeus katsoi A:n palkan määrän merkittävällä kasvattamisella tilanteessa, jossa yhtiön tase ei ollut enää mahdollistanut osingonmaksua eikä yhtiö ollut sittemmin pystynyt tilittämään kaikkia ennakonpidätyksiä, pyrityn turvaamaan A:n omat tulot yhtiön lakisääteisten velvoitteiden kustannuksella.

Kokonaisuutena arvioiden yhtiön ja A:n katsottiin käsillä olleissa olosuhteissa toimineen asiassa verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Ennakonpidätyksen maksamatta jättämisessä ei ollut kyse lain esitöissä mainitulla tavalla yhtiön maksukyvyttömyydestä. Verohallinto oli voinut jättää lukematta A:n hyväksi maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen.

Verohallinto oli ennen A:n verotuksen toimittamista kohdistanut yhtiön kausilta 10/2022 ja 12/2022 maksamatta jättämiin ennakonpidätyksiin kuittauksia, joita ei kuitenkaan ollut miltään osin otettu huomioon A:n hyväksi. Kun otettiin huomioon, että laissa ei ole säännöstä suoritusten kohdentamisesta tietyille palkansaajille sekä se, että kohdennukset oli tehty ennen kuin A:ta oli edes kuultu ennakonpidätysten hyväksi lukematta jättämisestä, hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten kausien ennakonpidätysvelkoihin kohdistetut kuittaukset oli otettava huomioon myös A:n hyväksi luettavien ennakonpidätysten määrässä siinä samassa suhteessa kuin A:lta tehdyt ennakonpidätykset olivat olleet kunkin kauden ennakonpidätysten yhteismäärään nähden.

Veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n mukaan Verohallinnon oli tullut määrätä A:lle veronkorotus. Kun otettiin huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen, hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että veronkorotuksen määrää oli valituksen johdosta alennettava vastaavassa suhteessa kuin A:n hyväksi lukematta jätetyn ennakonpidätyksen määrää alennettiin, vaikka A ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.

Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3315/2026

Laki verotusmenettelystä 34 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian.

Ei lainvoimainen