Hel­sin­gin HAO 29.1.2026 456/​2026

Asiassa oli Kansaneläkelaitoksen hakemuksen johdosta ratkaistavana, oliko A laiminlyönyt avioliittolain mukaista elatusvelvollisuuttaan ja onko toimeentulotuen takaisinperinnälle siten toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen peruste. Lisäksi asiassa oli ratkaistavana, oliko A tahallisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tuen myöntämisen aikana koko väitetyllä rahamäärällä ja onko A velvoitettava maksamaan Kansaneläkelaitokselle kohtuullistettu määrä 20 000 euroa.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut elatusvelvollinen aviopuolisostaan tuen myöntämisen aikaan. Puolisoiden erillään asumisella ei ole avioliittolain mukaisen elatusvastuun kannalta välitöntä merkitystä.

A oli esittänyt osallistuneensa aviopuolisonsa elatukseen ja oli muun ohella toimittanut kuitteja maksamistaan tuensaajan asuinalueen lähettyvillä tehdyistä elintarvikeostoksista. Hallinto-oikeus totesi, että A:n tuloja koskeviin tietoihin nähden hänellä voitiin katsoa olleen merkittävässä määrin elatuskykyä puolisoonsa nähden riippumatta siitä, että puolisoiden asuminen erillään on mahdollisesti lisännyt perheen elinkustannuksia. Hallinto-oikeus piti siten mahdollisena, että A oli laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan kannalta merkityksellisellä tavalla.

Hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että takaisinperintää koskevan asian hakijana Kansaneläkelaitoksella on velvollisuus esittää riittävä selvitys hakemuksensa tueksi. A:n ei vastaajana voitu edellyttää yksin osoittavan, mikä puolison elatuksen tarve on ollut tai ettei väitettyä tahallista laiminlyöntiä ole tapahtunut. Tuensaajan perustoimeentulotuen päätöksistä ilmeni, että perustoimeentulotuen tarve oli koostunut pääosin yksinasuvan perusosasta, asumiskuluista sekä terveydenhuoltomaksuista. A ja hänen aviopuolisonsa olivat asiassa esitetyn selvityksen perusteella erillään asumisesta huolimatta parisuhteessa, minkä vuoksi ei ollut syytä epäillä, etteivätkö A:n maksamat ruokakulut olisi olleet heidän yhteisiä menojaan. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli heidän yhteisiä ruokakulujaan maksamalla tosiasiallisesti osallistunut ainakin jossain määrin aviopuolisonsa elatukseen ja vähentänyt tältä osin tämän perustoimeentulotuen tarvetta.

Hallinto-oikeus totesi, että toimeentulotuesta annetussa laissa ei ole säädetty hallinto-oikeuden toimivallasta kohtuullistaa takaisin perittäväksi vaadittua määrää. Koska hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa hyväksyä arvionvaraista osaa Kansaneläkelaitoksen hakemuksessaan esittämästä vaatimuksesta, edellyttää hakemuksen hyväksyminen, että Kansaneläkelaitos on esittänyt selvityksen koko vaatimansa määrän takaisinperinnän perusteista ja edellytyksistä, eli siitä, että A:lla on tosiasiassa ollut elatuskykyä toteutunutta elatusta enemmän, hänen puolisonsa elatustarve on ollut väitetyn suuruinen ja että A on tahallisesti laiminlyönyt elatuksen toteutunutta elatuksen määrää ylittävin osin. Hallinto-oikeus ei voi takaisinperintähakemuksen käsittelyn prosessiasetelmassa, jossa viranomainen vaatii luonnollisen henkilön velvoittamista suorittamaan sille hakemuksessa yksilöidyn rahamäärän, pyrkiä myöskään prosessinjohdolla ohjaamaan viranomaista muokkaamaan korvausvelvollisen vahingoksi vaatimustaan sellaiseksi, että hallinto-oikeus voisi katsoa laissa säädettyjen takaisinperinnän edellytysten täyttyvän.

Hallinto-oikeus katsoi, että se seikka, että A:n on selvitetty osallistuneen puolisonsa perustoimeentulotuessa huomioon otettaviin kuluihin ja näin hänen elatukseensa, puhuu lähtökohtaisesti elatusvastuun laiminlyönnin tahallisuutta vastaan. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi jääneen selvittämättä, että A olisi tahallisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tuen myöntämisen aikana koko väitetyllä rahamäärällä.

Laki toimeentulotuesta 2 § 2 mom, 7 § 1 mom, 19 §, 20 §:n 1 mom ja 22 §
Avioliittolaki 46 § 1 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Pääkkönen, Esa Hakkola ja Riikka Laitinen.
Asian esittelijä Lucia Hakala.

Ei lainvoimainen