VaaHO:2026:5

Seksuaalirikos
Raiskaus
Todistelu
Näytön arviointi

R 19/2025/1099

1059 5142

27.08.2026

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

 

Vastaaja B ja asianomistaja A olivat yhdessä vietetyn illan päätteeksi olleet sukupuoliyhteydessä, joka oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Tämän jälkeen he olivat menneet nukkumaan. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko A ja B olleet tämän jälkeen aamuyöllä anaalisessa sukupuoliyhteydessä ja oliko asianomistaja siinä tapauksessa osallistunut vapaaehtoisesti anaaliseen sekä sen jälkeen riidattomasti tapahtuneeseen vaginaaliseen sukupuoliyhteyteen. Tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi näytetyksi, että viimeksi mainitut sukupuoliyhteydet olivat tapahtuneet ilman asianomistajan suostumusta. Vastaaja tuomittiin raiskauksesta.

 

Svaranden B och målsäganden A hade efter att ha tillbringat en kväll tillsammans haft samlag i samförstånd. Därefter hade de gått och lagt sig. I målet var det fråga om huruvida A och B senare under morgonnatten hade haft ett analt samlag och om målsäganden i så fall hade deltagit frivilligt i detta samt i det påföljande vaginala samlaget, som ostridigt hade ägt rum. På de grunder som anges i domen fann hovrätten det utrett att de sistnämnda samlagen hade skett utan målsägandens samtycke. Svaranden dömdes för våldtäkt.

 

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS 4.9.2025 NRO 1034 8896

 

Vastaaja

B

 

Asianomistaja

A

 

Asia

Raiskaus

 

 

VAATIMUKSET

 

– – –

SYYTTÄJÄN RANGAISTUSVAATIMUS

1.Raiskaus
5680/R/0019578/23

Rikoslaki 20 luku 1 § 1 mom.

13.5.2023 Jyväskylä

 

B on ollut sukupuoliyhteydessä A:n kanssa, vaikka tämä ei ole osallistunut siihen vapaaehtoisesti.

 

Asianomistaja ja B ovat olleet asianomistajan asunnolla suostumukseen perustuvassa sukupuoliyhteydessä keskenään, minkä jälkeen he ovat käyneet nukkumaan. Asianomistaja on nukahdettuaan herännyt siihen, että B on tunkeutunut sukuelimellään hänen peräaukkoonsa ja ollut siten sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa aiheuttaen asianomistajalle kipua. Asianomistaja on sanallisesti ilmaissut B:lle, että häneen sattuu eikä hän pidä B:n menettelystä, sekä työntänyt vastaajaa käsillään pois. B on tästä huolimatta jatkanut sukupuoliyhteyttä asianomistajan peräaukkoon ja sen jälkeen tunkeutunut vielä sukuelimellään asianomistajan sukuelimeen, kunnes on saanut siemensyöksyn. Sukupuoliyhteys on ollut suojaamaton.

 

Asianomistaja ei ole osallistunut sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, sillä hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan nukkumisesta johtuvan tiedottomuutensa vuoksi eikä hän ole herättyäänkään sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti vaan on päinvastoin sanallisesti ja työntämällä vastaajaa pois ilmaissut vastentahtoisuutensa sukupuoliyhteyteen.

 

[—]

 

RIKOKSEEN PERUSTUVAT YKSITYISOIKEUDELLISET VAATIMUKSET

 

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1

Asianomistaja on vaatinut, että vastaaja B velvoitetaan korvaamaan hänelle

  • kivusta ja särystä 200 euroa
  • loukkauksen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 3.000 euro, vaatimukset korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 13.5.2023 lukien.

 

VASTAUKSET

 

B kiistää syytteen ja vaatii sitä hylättäväksi.

 

Teonkuvauksen 1. kappale
B kiistää, ettei asianomistaja ole osallistunut sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti. Osapuolet ovat olleet asianomistajan asunnolla kahteen eri kertaan suostumukseen perustuvassa suojaamattomassa emätinyhdynnässä keskenään.

 

Teonkuvauksen 2. kappale
B kiistää, että asianomistaja on nukkunut, kun osapuolten välillä on ollut seksuaalista toimintaa. Asianomistaja on ollut hereillä ja osallistunut kaikkeen seksuaaliseen toimintaan vapaaehtoisesti.

 

B kiistää tunkeutuneensa sukuelimellään asianomistajan peräaukkoon ja olleensa näin sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa aiheuttaen hänelle kipua.

 

B kiistää, että asianomistaja on ilmaissut B:lle, että häneen sattuu ja että tämä on työntänyt vastaajaa käsillään pois.

 

B myöntää kosketelleensa osapuolten seksuaalisen toiminnan aikana asianomistajan peräaukon aluetta sukuelimellään, minkä yhteydessä asianomistaja on ilmaissut, ettei halua peräaukkoon kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä, eikä tähän ole sen vuoksi myöskään ryhdytty tai sitä ole yritetty.

 

B myöntää olleensa asianomistajan kanssa emätinyhdynnässä, joka on ollut suojaamaton kuten ensimmäinenkin sukupuoliyhteys. Sukupuoliyhteys on ollut suostumuksellinen.

 

Teonkuvauksen 3. kappale

B kiistää kappaleen väitteet kokonaisuudessaan.

 

[—]

 

Asianomistajan korvausvaatimus:

Kipu ja särky kiistetään perusteeltaan ja myönnetään määrällisesti oikeaksi.

 

Kärsimys kiistetään perusteeltaan ja paljoksutaan määrällisesti 2.400 € ylittäviltä osin.

 

TODISTELU

 

KIRJALLISET TODISTEET

 

Syyttäjä

 

  1. Hätäkeskustallenne
  2. Lääkärinlausunto
  3. Lääkärinlausunto 8.10.2024
  4. Asianomistajan kuvaamat 10 videota

 

Asianomistaja

 

  1. Asianomistajan kuvaamat 10 videota

 

HENKILÖTODISTELU

 

  • Asianomistaja
  • Vastaaja B
  • Todistaja C
  • Todistaja D
  • Todistaja E

 

TUOMIO

 

TUOMION PERUSTELUT

 

Riidaton tausta

 

Asianomistaja ja vastaaja ovat tutustuneet snapchat -sovelluksessa, jossa he ovat viestitelleet parin viikon ajan ennen tapaamista. Osapuolet ovat sopineet, että vastaaja tulee Jyväskylään tapaamaan asianomistajaa ja yöpyy tämän luona.

 

Osapuolet ovat viettäneet aikaa parissa jyväskyläläisessä ravintolassa ja olleet keskenään läheisessä kontaktissa vaihtaen huuli- ja kielisuudelmia. Kumpikin on ollut ainakin lievästi päihtynyt. Osapuolet ovat siirtyneet yöllä 13.5.2023 asianomistajan asunnolle, jossa yhteisellä suostumuksella on oltu emätinyhdynnässä. Tämän jälkeen on käyty nukkumaan. Vähän ajan kuluttua osapuolten välillä on tapahtunut uusi yhdyntä, jonka suostumuksellisuudesta osapuolilla on eriävät näkemykset.

 

Riitaiset seikat

 

Osapuolten välillä on tapahtunut pian asianomistajan nukahtamisen jälkeen aamuyöllä noin kello 06:00 aikoihin uusi yhdyntä. Asianomistajan mukaan hän ei ole ilmaissut suostumustaan yhdyntään, vaan vastaajan tunkeutuminen hänen sisäänsä on tapahtunut täysin yllättäen asianomistajan nukkuessa.

 

Vastaajan mukaan asianomistaja on ollut ennen uutta yhdyntää hereillä sekä ilmaissut suostumuksensa seksiin ääntelyllään, katseellaan sekä kehollisesti. Yhdyntä on ollut suostumuksellinen.

 

Asianosaisten kertomukset

 

Asianomistaja on kertonut heränneensä siihen, että vastaaja on tunkeutunut hänen peräaukkoonsa, mistä on aiheutunut voimakasta kipua. Vastaaja on ollut polvillaan vatsallaan nukkuneen asianomistajan päällä. Asianomistaja on alkanut itkemään, sanonut ”älä” ja ”it hurts” ja yrittänyt toisella kädellään työntää vastaajaa pois, mutta tämä ei ole reagoinut kieltoon. Vastaaja on kuitenkin tämän jälkeen siirtynyt emätinyhdyntään. Koko tilanne on tuntunut ikuisuudelta ja asianomistaja on vain odottanut pääsevänsä pois tilanteesta. Vastaaja on yhdynnän jälkeen nukahtanut.

 

Asianomistaja on lähettänyt kaverilleen viestin. Hän on ollut asunnolla ehkä vielä noin kymmenen minuuttia, ja sen jälkeen poistunut asunnosta noin kello 6:30 jälkeen, kävellyt ulkona ja tavoittanut sovelluksen kautta hereillä olleen kaverinsa todistaja D:n. Asianomistaja on lähettänyt tälle viestisovelluksen kautta useita viestejä, joissa hän on kertonut tapahtuneesta tuoreeltaan.

 

Asianomistaja on kertonut lähettäneensä vastaajalle viestin, jonka mukaan ”voisit lähteä”, millä on viitattu asunnosta poistumiseen.

 

Vastaaja on kertonut, että ensimmäisen, siemensyöksyyn päättyneen yhdynnän jälkeen on käyty nukkumaan selät vastakkain. Vastaaja on herännyt ja havainnut myös asianomistajan olevan hereillä. Osapuolet ovat kääntyneet vastakkain ja heidän välillään on ollut katsekontakti ja vartalon koskettelua. Vastaaja on havainnut asianomistajan suostumuksen seksiin tämän ääntelystä, vastaajan koskettelusta käsillään sekä takapuolen kohottamisesta vatsalleen kääntymisensä jälkeen. Vastaaja on kosketellut peniksellään vatsallaan olleen asianomistajan peräaukkoa, mutta asianomistajan ilmaistua, ettei halua anaaliyhdyntää, on tapahtunut tavanomainen emätinyhdyntä. Kumpikin on nauttinut yhdynnästä. Asianomistaja ei ole yrittänyt työntää vastaajaa pois tai ilmaissut että sattuu. Esitutkinnassa on vastaajan viittaus anaaliyhdyntään kirjattu väärin.

 

Todistelu

 

Todistajana kuultu poliisi C on kertonut muistavansa tapauksesta vähän. Hysteerisenä itkenyt nainen on kertonut tulleensa raiskatuksi. Kerrotun mukaan yhdyntöjä on ollut kaksi, joista jälkimmäinen ilman suostumusta. Asianomistaja on herännyt kipuun. Kyse on tutkintailmoituksen mukaan ollut emätinyhdynnästä. Vastaaja on haettu sängystä ja tämä on ollut hämmentynyt eikä ole ymmärtänyt mistä on ollut kyse.

 

Todistaja D on kertonut tunteneensa asianomistajan noin kolmen vuoden ajan. He ovat tuttuja lukiosta ja vapaa-ajalta. Asianomistaja on soittanut, ollut ahdistunut ja pelokas ja kertonut miehen raiskanneen hänet. Mies on jäänyt asuntoon eikä asianomistaja ole halunnut palata sinne. D on kehottanut tätä soittamaan poliisille. Asianomistajan kertoma on tuntunut uskottavalta.

 

Todistaja E on tuntenut vastaajan 3-4 vuoden ajan. Vastaaja on ollut tapahtuneesta shokissa. Syyte ei ole sopinut siihen kuvaan mikä todistajalla on vastaajasta. Vastaaja ei ole sellainen henkilö, joka satuttaisi ketään.

 

Kirjallinen todistelu

 

Oikeudelle on esitetty hätäkeskustallenne asianomistajan tekemästä ilmoituksesta. Hän on tallenteella itkuinen ja kertoo tulleensa ehkä raiskatuksi. Asunnossa oleva mies tulisi heittää ulos. Asianomistaja on kertonut olevansa hyvin ahdistunut. Asianomistaja on ilmaissut tärkeimpänä vaatimuksenaan miehen poistamisen asunnostaan ja kertonut ettei halua viedä asiaa eteenpäin.

 

Seri-tukikeskuksen antama lääkärinlausunto 1.6.2023 on päivätty runsas kaksi viikkoa tapauksen jälkeen. Tutkimus on tehty 13.5.2023. Asiakirjassa on kuvattu asianomistajan kertomus tapahtuneesta. Asianomistaja on herännyt anaaliyhdyntään ja pyytänyt miestä lopettamaan. Tämän jälkeen mies on työntynyt uudelleen peräaukkoon muutaman minuutin ajaksi.

 

Asianomistajassa ei ole havaittu ulkoisia vammoja. Johtopäätöksenä on todettu, että ulkosynnyttimissä, emättimessä, kohdunkaulassa tai peräaukossa ei ole todettu vamman merkkejä. Edelleen on todettu, että tämä ei kuitenkaan poissulje seksuaaliväkivaltaa, koska vamman merkkejä ei välttämättä synny asianomistajan ikäiselle naiselle.

 

Seri-tukikeskuksen antama toinen lääkärinlausunto on päivätty 8.10.2023. Lausunnon mukaan asianomistaja on kertonut voivansa hyvin, mutta että hänellä on ollut univaikeuksia. Psyykkinen vointi on ollut hyvä eikä tukikeskusteluille ole ollut enemmälti tarvetta.

 

Asiassa on tehty lisätutkinta päiväyksellä 4.3.2025 eli vajaa kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen. Pääkäsittelyssä on esitetty lisätutkinnassa hankitut kymmenen tallennetta. Kyseisillä tallenteilla, jotka asianomistajan kertoman mukaan on kuvattu Jyväskylän keskustassa, hän kertoo lähteneensä asunnolta. Mies on raiskannut hänet ilman mitään syytä. Hän on herännyt, kun mies on ollut sisällä. Asianomistaja ei missään vaiheessa ole antanut lupaa n***ia häntä. Asianomistaja ilmoittaa halunneensa vain, että mies lähtee asunnosta. Asianomistaja on tallenteilla itkuinen ja ahdistunut.

 

Esitutkinnasta ja esitetystä kirjallisesta näytöstä

 

Vastaaja on albaniankielinen. Hän on ennen pääkäsittelyä esittänyt oikeudelle, että oikeudessa tulkkauksesta vastaisi toinen oikeustulkki kuin esitutkinnassa, koska po. tulkin osaaminen ei vastaajan kokeman mukaan ole ollut riittävällä tasolla ja kommunikoinnissa on ollut ongelmia. Oikeus pitää vastaajan väitettä uskottavana, kun huomioidaan pääkäsittelyssä paikalla olleen oikeustulkin kuvaus suomen ja albanian kielen välisistä eroista ja haasteista jopa löytää jotain asiaa koskevia vastaavuuksia tavalla, joka mahdollistaa käännöksen ymmärrettävyyden.

 

Huolimatta rikosepäilyn vakavuudesta, ei vastaajalla ole ollut esitutkinnassa lainoppinutta avustajaa. Kaavamaisesta fraasista, ”en tarvitse avustajaa kuulusteluun”, jonka epäilty on hyväksynyt, ei kuitenkaan seuraa automaattisesti se, että tämä olisi tosiasiallisesti ymmärtänyt asemansa ja mahdollisen avustajan tarpeensa kuulustelutilanteessa. Huomioitavaksi tulee myös se, että epäilty ei välttämättä tunne suomalaista oikeusjärjestelmää. Esitutkintalain 10 §:n 3 momentin mukaan tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on tehtävä tuomioistuimelle esitys oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle, jos siihen on aihetta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun säännösten nojalla, ja puolustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle, jos siihen on aihetta mainitun luvun 1 §:n 3 momentin nojalla. Käräjäoikeus arvioi, että tapauksessa olisivat tulleet sovellettavaksi mainitun lainkohdan 1- ja 4-kohdat arvioitaessa puolustajan tarvetta viran puolesta jo esitutkintavaiheessa.

 

Vastaajan kuulustelukertomus on hyvin suppea. Tämän antamat vastaukset eivät ole johtaneet jatkokysymyksiin tai -selvityksiin eikä kuulustelussa ole käytetty kysymys-vastaus-tekniikkaa. Vastaaja on (etpkt s.10) esimerkiksi kertonut, että ensimmäisen ja riidattomasti suostumuksellisen seksin jälkeen osapuolet ovat nukkuneet ja jonkin ajan kuluttua hän on huomannut, että ”tyttö puhuu puhelimessa”. Tämän jälkeen on oltu uudelleen yhdynnässä. Tämä ilmoitettu seikka, eli se että asianomistaja on väitetysti ollut hereillä ennen uutta yhdyntää, on sivuutettu kokonaan eikä asiaa ole tutkittu teknisin keinoin.

 

Oikeudelle kirjallisena todisteena esitetyn lääkärinlausunnon (etpkt liite 1) mukaan asianomistajan peräaukosta on otettu näytteet DNA-tutkimusta varten peräaukon suulta, peräaukosta ja noin 5 cm syvyydeltä (5.-8.) ja näytteet on toimitettu poliisille. Tutkimustuloksia ei ole sisällytetty esitutkinta-aineistoon eikä sellaisia ole esitetty oikeudelle.

 

Oikeudelle on nimetty asianomistajan toimesta kirjallisiksi todisteiksi tallenteet, joita on ollut kymmenen kappaletta (lisätutkintaptk 3.). Tallenteisiin liittyvä lisätutkinta on tehty vajaa kaksi vuotta väitetyn rikoksen tekopäivän jälkeen. Tallenteet ovat päiväämättömiä, eikä niiden autenttisuutta, kuvausaikaa tai -paikkaa ole selvitelty.

 

Todistaja D on kertonut tallenteiden olevan samoja tallenteita, joita asianomistaja on lähettänyt hänelle teon jälkeen. Käräjäoikeus toteaa, että todistajalle ei ole pääkäsittelyssä kuitenkaan esitetty yhtäkään tallennetta kyseisestä aineistosta, vaan tallenteiden osalta on viitattu tämän esitutkintakertomukseen.

 

On sinänsä uskottavaa, että todistajan ja asianomistajan välillä on ollut viestien vaihtoa tai puhelinyhteys tapauksen jälkeen, mutta todistajan kertomus ei vahvista tallenteiden autenttisuutta, lähettämistä tai lähettämisen ajankohtaa, kun näitä seikkoja ei ole selvitetty esitutkinnassakaan.

 

Favor defensionis

 

Käräjäoikeus toteaa, että keskeisestä rikosoikeudellisesta favor defensionis-periaatteesta seuraa se, että tuomioistuin ei saa omasta aloitteestaan määrätä hankittavaksi sellaista selvitystä, jota syytteen toteennäyttäminen edellyttää. Syyttäjällä on yksin rikosprosessissa vetoamis- eli väittämistaakka. Syyttäjä on velvollinen näyttämään toteen kaikki ne seikat, joihin syyte välittömästi perustuu. Näytön osalta epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava syytetyn eduksi.

 

Tapauksessa on havaittu esitutkinnassa huomattavia puutteita. Useita seikkoja, jotka voisivat joko tukea tai horjuttaa syytettä, ei ole joko selvitetty tai esitetty oikeudelle.

 

Käräjäoikeus katsoo, että nämä puutteellisuudet ovat omiaan heikentämään niin syytteen kuin syyttäjän oikeudelle esittämän todistelunkin painoarvoa. Tämän vuoksi käräjäoikeuden suorittama syyllisyyskysymyksen harkinta perustuu keskeisiltä osin osapuolten kertomusten uskottavuuden arviointiin käytettävissä oleva ja käräjäoikeuden merkitseväksi arvioima henkilö- ja kirjallinen todistelu huomioon ottaen. Todistajien kertomuksia referoidaan vain niiltä osin kuin niillä on arvioitu olevan merkitystä asian ratkaisemiselle.

 

Näytön arviointi

 

Oikeuskäytännössä on vahvistettu periaate, jonka mukaan näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen voi olla esimerkiksi ulkopuolisten todistajien puuttumisen takia vaikeaa.

 

Näytön merkitsevyys tulee selvitettäväksi arvioimalla osallisten keskenään ristiriitaisten kertomusten uskottavuutta. Tässä arvioinnissa keskeinen merkitys on kertomuksen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella, muuttumattomuudella ja yksityiskohtien runsaudella sekä sillä, onko kertomuksen tueksi saatavissa muuta näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista.

 

Tämän jälkeen syytettä tukevan näytön kestävyyttä on arvioitava myös muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen uskottavuuden kannalta, eli onko mahdollisesti esitetty vaihtoehtoinen tapahtumakulku siinä määrin todennäköinen, ettei sen voimassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Lopuksi on arvioitava, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen.

 

Asianomistajan kertomuksen arviointi

 

Asianomistajan kertomus tukee lähtökohtaisesti syytettä. Illan ja yön tapahtumakulku on ollut pääpiirteissään riidaton. Osapuolet ovat olleet kahdesti yhdynnässä, mutta jälkimmäisen yhdynnän osalta asianomistaja on kertonut, että se on alkanut hänen nukkuessaan ja ilman tämän antamaa edeltävää suostumusta. Asianomistaja on kertonut yllättäen tapahtuneesta anaaliseksistä ja sen jälkeen välittömästä siirtymisestä emätinyhdyntään. Asianomistaja on poistunut varsin pian asunnosta, harhaillut kaupungilla ja tavoitettuaan sovelluksen kautta ystävänsä (todistaja D) soittanut tämän kehotuksesta hätäkeskukseen kertoen tulleensa ilmeisesti raiskatuksi. Asianomistaja on tehnyt kuvatut yhteydenotot tuoreeltaan tapahtuneen jälkeen.

 

Asianomistajan kertomus on ollut kronologisesti etenevä ja lähtökohtaisesti johdonmukainen ja esitetty kirjallinen todistelu tukee ainakin osin asianomistajan väitteitä.

 

Vastaajan kertomuksen arviointi

 

Vastaaja on kiistänyt syytteen. Illan ja yön tapahtumakulku on ollut pääpiirteissään riidaton. Vastaaja on kertonut tapahtumista johdonmukaisesti ja muuttamatta kertomustaan esitutkinnassa ilmaistusta käsityksestä, jonka mukaan tapahtunut seksuaalinen kanssakäyminen on ollut suostumuksellista.

 

Tapahtumaolosuhteet

 

Asianomistaja on esitutkinnassa kertonut heränneensä voimakkaaseen kipuun, kun vastaaja on yrittänyt ensin anaaliyhdyntää.

 

Poliisin kirjaaman tutkintailmoituksen mukaan asianomistaja on herännyt, kun vastaaja on työntynyt hänen emättimeensä takaapäin. Asianomistaja on kertonut työntäneensä tämän pois, mutta vastaaja on hetken kuluttua työntynyt hänen sisälleen uudelleen.

 

Asianomistaja on kertonut lääkärinlausunnon mukaan, että vastaaja on ollut häneen anaaliyhdynnässä, vetäytynyt hetkeksi pois, mutta työntynyt asianomistajan peräaukkoon uudelleen minuuttien ajaksi. Tämän jälkeen tilanne on jatkunut emätinyhdyntänä.

 

Oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna asianomistaja on kertonut vastaajan olleen kanssaan ensin anaaliyhdynnässä mutta siirtyneensä emätinyhdyntään asianomistajan vastusteltua anaaliyhdyntää.

 

Asianomistajan ilmoitus ja kertomukset eri yhteyksissä ovat edellä kuvatun perusteella ristiriitaisia. Kun huomioidaan vastaajankin kertomus, on sinänsä riidatonta, että osapuolet ovat olleet emätinyhdynnässä. Sen sijaan se, onko osapuolten välillä tapahtunut anaaliyhdyntä, jää kertomusten ristiriitaisuuksien takia epävarmaksi, mikä kokonaisarvioinnissa vaikuttaa asianomistajan  kertomuksen painoarvoon oikeuden suorittamassa kokonaisharkinnassa.

 

Lääkärinlausunnot

 

Lääkärinlausunnon mukaan asianomistajassa ei ole havaittu ulkoisia vammoja. Ulkosynnyttimissä, emättimessä, kohdunkaulassa, tai peräaukossa ei myöskään todettu vamman merkkejä. Lausunnossa on kuitenkin tähdennetty, etteivät puuttuvat vamman merkit poissulje seksuaaliväkivaltaa.

 

Käräjäoikeus arvioi, että voimakkaasta, vastoin asianomistajan tahtoa tapahtuvasta peräaukkoon tunkeutumisesta, seuraisi vammoja todennäköisemmin kuin että niitä ei syntyisi. Lisäksi asianomistajan reaktio kuvattuun voimakkaaseen kipuun olisi todennäköisesti olla kiivaampi, kuin hän on itse oikeudessa kuvannut. Nämä seikat tukevat vastaajan väitettä siitä, ettei anaaliyhdyntää ole tapahtunut.

 

Käräjäoikeus toteaa lisäksi, ettei oikeudelle esitetystä asianomistajan henkistä tilaa kuvaavasta lääkärinlausunnosta ilmene, onko asianomistajan terveyshistoriassa tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa tämän tapaan kokea ja reagoida erilaisissa tilanteissa tavalla, jolla voisi olla merkitystä nyt käsiteltävän asian kokonaisarvioinnissa.

 

Asianomistajan yhteydenotot

 

Asianomistaja on kertonut pääkäsittelyssä lähettäneensä heti tapahtuneen jälkeen ennen poistumistaan asunnolta viestin ystävälleen, sekä asunnolta poistuttuaan viestin vastaajalle, jossa tämä on kehottanut vastaajaa poistumaan asunnolta.

 

Asianomistaja ei ole kertonut tällaisista viesteistä esitutkinnassa, eikä viestejä ole esitetty oikeudelle, vaikka asianomistaja on nimenomaisesti kertonut oikeudessa tallentavansa aina kaikki viestinsä.

 

Käräjäoikeus katsoo, että kuvattuja yhteydenottoja koskevilta osin asianomistajan kertomus on jäänyt vaille vahvistusta.

 

Syyksilukeminen

 

Syytteenalaisen teon vakavuus huomioiden asiassa suoritettua esitutkintaa ja pääkäsittelyssä esitettyä todistelua on pidettävä syyksiluettavuuden edellytysten täyttymisen kannalta riittämättöminä.

 

Kun huomioidaan, että kyse on vakavasta rikoksesta, josta seuraa lähes poikkeuksetta vankeusrangaistus, käräjäoikeus katsoo, ettei asianomistajan kertomuksen – johon sisältyy edellä kuvattuja sen uskottavuutta heikentäviä tekijöitä – tueksi ole esitetty riittävästi muuta, syytettä tukevaa näyttöä.

 

Vastaajan vaihtoehtoista tapahtumankuvausta siitä, että myös jälkimmäinen yhdyntä, joka on ollut emätinyhdyntä asianomistajan ilmaistua, ettei halua anaaliyhdyntää, on tapahtunut asianomistajan suostumuksella, ei voida poissulkea syyksiluettavuuden edellyttämällä varmuudella.

 

Edellä kuvatuista syitä johtuen syyte, siihen liittyvät rangaistus- ja muut vaatimukset sekä asianomistajan vaatimukset on hylättävä.

 

Tuomio on yksimielinen.

 

 

[—]

Tuomiolauselma

 

B

 

Hylätty syyte

 

  1. Raiskaus
    13.5.2023

 

[—]

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Petri Willman ja kaksi lautamiestä.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

 

– – –

 

Pääkäsittely

 

Hovioikeus on 11.6.2026 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

 

Syyttäjän valitus

 

Syyttäjä on vaatinut, että B tuomitaan syytekohdassa 1 ehdottomaan vankeusrangaistukseen raiskauksesta käräjäoikeudessa esitetyn teonkuvauksen mukaisesti ja hänet määrätään tuomiolla vangittavaksi. [—]

 

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä väärät johtopäätökset. Asiassa on kysymys siitä, ovatko B ja asianomistaja olleet anaalisessa sukupuoliyhteydessä ja onko asianosaisten välinen sukupuoliyhteys (anaalinen sekä vaginaalinen) ollut suostumuksellinen. Asianomistajan kertomus on ollut yksityiskohtainen, johdonmukainen ja uskottava ja sitä on tukenut muu asiassa esitetty selvitys. Asianomistaja on johdonmukaisesti kertonut tapahtumista yhtenevästi ja käräjäoikeus on virheellisesti antanut liikaa painoarvoa sille, että tutkintailmoitukselle on jäänyt kirjaamatta yhdynnän tapahtuminen myös peräaukkoon. Asianomistajan ensipartiolle antama kertomus ei ole kuitenkaan ollut ristiriidassa asianomistajan myöhemmin antamien kertomusten kanssa.

 

Käräjäoikeus on virheellisesti tehnyt päätelmiä puhelutietojen selvittämättä jättämisestä, kun se on tuomiossaan nostanut viran puolesta esiin vastaajan esitutkintakertomuksesta katkelman, johon kukaan asianosaisista ei ole viitannut. Vastaaja ei ole itse väittänyt, että asianomistaja olisi puhunut puhelimessa ennen yhdyntää. Joka tapauksessa ei ole mahdollista puhelutietoja tutkimalla osoittaa, onko asianomistaja ollut yhdynnän alkaessa hereillä tai unessa, koska yhdynnän tarkka tapahtuma-aika ei ole tiedossa. Lisäksi mahdollisista yhteydenotoista muutoin kuin puhelinliittymän kautta ei voida televalvontatietojen perusteella tehdä päätelmiä.

 

DNA-näytteitä ei ole tutkittu ja toimitettu käräjäoikeudelle, koska esitutkinnan valossa on ollut riidatonta, että asianosaiset ovat olleet sekä anaalisessa että vaginaalisessa sukupuoliyhteydessä. DNA-tutkimusten osalta esitetään hovioikeudessa uutta näyttöä.

 

Korkein oikeus on useaan kertaan ratkaisukäytännössään todennut (mm. KKO 2013:96), että seksuaaliväkivallasta ei välttämättä aiheudu fyysisiä vammoja. Käräjäoikeus on erikoisesti sivuuttanut lääketieteen ammattilaisen kannan katsoen, että vastoin tahtoa tapahtuvasta peräaukkoon tunkeutumisesta todennäköisemmin seuraisi vammoja kuin että ei seuraisi. Edellä mainitussa ennakkotapauksessa on myös todettu, että yksilöllisistä eroista johtuen tietynlaisen reaktion esiintymisestä tai sen puuttumisesta ei voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko henkilö joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Myöskään puolustustekojen puuttumista tai lamaantumista ei voida pitää osoituksena siitä, ettei rikosta ole tapahtunut. Käräjäoikeus on vastoin oikeuskäytännössä todettuja näytön arviointia koskevia ohjeita päätynyt edellyttämään teknistä näyttöä, vammojen syntymistä tai tietynlaista reaktiota, jotta asianomistajan kertomusta pidettäisiin uskottavana.

 

Käräjäoikeus on virheellisesti jättänyt antamatta painoarvoa asianomistajan toimittamille videoille, jossa hän kertoo tapahtumasta ystävälleen D:lle. Puolustus ei ole kyseenalaistanut videoiden aitoutta. On epätodennäköistä, että asianomistaja ja todistaja olisivat kertoneet valheellisesti videoiden tekemisestä ja vastaanottamisesta teon jälkeen.

 

B on tuomittava 2 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

 

Asianomistajan valitus

 

Asianomistaja on vaatinut, että B tuomitaan syytekohdassa 1 rangaistukseen raiskauksesta käräjäoikeudessa esitetyn teonkuvauksen mukaisesti ja velvoitetaan korvaamaan asianomistajalle kivusta ja särystä 200 euroa sekä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 3.000 euroa, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 13.5.2023 lukien.

 

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä väärät johtopäätökset. Asianomistajan kertomus on ollut johdonmukainen ja yksityiskohtainen ja sen tueksi on esitetty muuta näyttöä. Poliisin tai lääkärin tekemät kirjaukset asianomistajan kertomuksesta eivät ole sillä tavalla ristiriidassa asianomistajan oikeudessa kertoman kanssa, että ne horjuttaisivat asianomistajan kertomuksen uskottavuutta. Enemmänkin ne tukevat sitä.

 

B:n kertomus on sen sijaan muuttunut esitutkinnasta. Muu esitetty todistelu ei tue vastaajan kertomusta toisesta vapaaehtoisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Riidatonta vastaajankin kertomuksen valossa on ollut, että hän on ensin ainakin kosketellut asianomistajan peräaukkoa, jolloin asianomistaja on todennut, ettei hän halua anaaliseksiä. Epäselväksi on jäänyt, miten asianomistaja on tämän jälkeen ilmaissut halukkuutensa emättimeen tapahtuvaan yhdyntään. Asianomistaja on lähtenyt pois omasta kodistaan selvästi järkyttyneenä ja itkuisena tapahtuman jälkeen. Hän on soittanut ystävälleen ja hätäkeskukseen, koska on halunnut, että vastaaja poistetaan hänen asunnoltaan. Asiassa ei ole jäänyt järkevää epäilyä vastaajan syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon.

 

Käräjäoikeus on perustellut tuomionsa useilla seikoilla, jotka eivät ole olleet oikeudenkäynnin kohteena ja joihin ei ole vastaajan puolesta vedottu. Käräjäoikeus on virheellisesti kirjannut tuomioon, että asianomistaja olisi kertonut tallentavansa aina kaikki viestinsä. Syyttäjän kysymykseen siitä, miksi asianomistaja on tallentanut istunnossa katsotut videot, asianomistaja on vastannut, että hän tallentaa melkein kaiken elämästään. Tällä hän on tarkoittanut merkityksellisiä videoviestejä, ei kaikkia lähettämiään viestejä. Käräjäoikeus on tehnyt tästä virheellisesti johtopäätöksen, että kaikki asianomistajan tapahtuman jälkeen lähettämät viestit olisi tullut esittää oikeudelle, jotta asianomistajan kertomus olisi uskottavampi. Asianomistajan vastaajalle tapahtuman jälkeen lähettämä viesti on kuitenkin todettu riidattomaksi.

 

DNA-tutkimuksen tuloksia ei ole esitetty käräjäoikeudessa, koska B on esitutkinnassa myöntänyt anaaliyhdynnän, minkä takia asiaa ei ole tuolloin tutkittu tarkemmin.

 

Käräjäoikeus on ottanut esille kirjallisiksi todisteiksi nimettyjen videoiden autenttisuuden ja sen, ettei niiden kuvausaikaa tai -paikkaa ole selvitetty. Istunnossa videoita ei ole kuitenkaan vastaajan toimesta riitautettu.

 

Istuntopäivän aamuna asianomistaja on saanut tietää, että käräjäoikeus on kysellyt syyttäjältä asianomistajan puhelintietoja. Syyttäjän poliisilta saamia tietoja ei kuitenkaan ole istunnossa käyty läpi, koska B ei ole istunnossa kertonut asianomistajan käyttäneen puhelinta kahden eri seksin harrastamiskerran välissä. B:n esitutkintakertomusta ei ole syyttäjän tai asianomistajan taholta nostettu esille. Käräjäoikeus on kuitenkin muodostanut esitutkintakertomuksen perusteella käsityksen, mitä todistelua asiassa olisi pitänyt esittää. Oikeuden tehtävänä ei ole oma-aloitteisesti tutkia esitutkintapöytäkirjaa ja pohtia, mitä näyttöä asianosaisten tulisi esittää tai tehdä tätä koskevista pohdinnoistaan johtopäätöksiä.

 

Käräjäoikeuden arvio, että vastoin asianomistajan tahtoa tapahtuvasta peräaukkoon tunkeutumisesta seuraisi vammoja todennäköisemmin kuin niitä ei syntyisi, on yksiselitteisesti virheellinen ja vastoin asiassa esitettyä ja yleisemmin tutkimustietoon perustuvaa lääketieteellistä näyttöä. Lääketieteellisen tutkimustiedon valossa on selvää, että vastentahtoinen yhdyntä voi aiheuttaa naisille fyysisiä sukupuolielinten ja peräaukon alueella olevia vammoja, mutta vammojen yleisyys vaihtelee merkittävästi riippuen monista tekijöistä. Kaikissa tutkimuksissa anaalivammoja raiskaustapauksissa on kuitenkin todettu alle 50 prosentilla uhreista, joten vammojen syntymättä jääminen on tilastollisesti todennäköisempää kuin niiden syntyminen (mm. Patterns of Genital Injury in Female Sexual Assault Victims, Obstetrical & Gynecological Survey -lehti Vol. 52, Issue 7, s. 419–420). Käräjäoikeus on myös virheellisesti katsonut, että asianomistajan kuvaamasta reaktiosta voisi päätellä, ettei anaaliyhdyntää ole tapahtunut.

 

Yhdyntä peräaukkoon on aiheuttanut asianomistajalle voimakasta ohimenevää kipua. Tapahtuma on aiheuttanut kivun lisäksi asianomistajalle ahdistusta, univaikeuksia parin kuukauden ajan ja painajaisia. Kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä esitetyt korvausvaatimukset ovat henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaisia.

 

Vastaus

 

B on vaatinut, että valitukset hylätään

[—].

 

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. B on viitannut käräjäoikeudessa antamaansa vastaukseen syytteeseen. Asianomistajan esittämää kärsimyskorvausvaatimusta B on paljoksunut määrällisesti 2.400 euroa ylittäviltä osin.

 

Todistelu

 

Asiassa on otettu vastaan sama todistelu kuin käräjäoikeudessa, paitsi että todistaja C:tä ei ole kuultu. Lisäksi uusina kirjallisina todisteina on esitetty asianomistajan puhelinliittymän televalvontatiedot sekä Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 20.10.2025, 24630/2/25-002.

 

Asianomistajan, B:n ja D:n kuulemisten yhteydessä on luettu osia heidän esitutkintakertomuksistaan.

 

Hovioikeuden ratkaisu

 

Perustelut

 

Asiassa esitetty näyttö

 

Asianomistaja ja todistaja D ovat kertoneet tapahtumista samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 4–5 on merkitty. D:lle on istunnossa näytetty asianomistajan kuvaamat videoviestit (todiste 4). D on tunnistanut ne sellaisiksi videoviesteiksi, jotka hän oli saanut asianomistajalta 13.5.2023 aamuyöllä.

 

B on kertonut tapahtumista samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 4–5 on kirjattu. B on lisäksi kertonut heränneensä siihen, että asianomistaja oli kosketellut hänen reittään ja vatsa-aluettaan. B:n mukaan asianomistaja oli eleillään, ei sanallisesti, osoittanut halukkuutensa sukupuoliyhteyteen. B oli kosketellut asianomistajan peräaukon aluetta peniksellään, mutta hän ei ollut pyrkinyt tunkeutumaan sisälle. Puolustajan kysyttyä, olivatko asianosaiset siinä vaiheessa puhuneet mitään, B on vastannut, että asianomistaja oli varmaankin sanonut, ettei halua tai ”it hurts”. Myöhemmin B on todennut, että ilmaisu ”it hurts” ei ole ollut hänen muistikuvansa tapahtumista, vaan se on tullut ilmi asian käsittelyssä. B on kertonut, ettei anaaliyhdynnästä ollut ollut mitään puhetta, eikä asianomistaja ollut missään vaiheessa sanonut, että se sattuu. B:n kuulemisen aikana syyttäjä on viitannut B:n esitutkintakertomukseen, jossa tämä on kahteen eri kertaan kertonut anaaliseksistä. B:n mukaan hän ei ollut kertonut poliisikuulustelussa, että anaaliyhdyntää olisi kokeiltu. B on tarkoittanut myös esitutkinnassa kertoa, että hän oli kosketellut peniksellään asianomistajan peräaukon aluetta.

 

Todistaja E on kertonut, että B oli kertonut hänelle tapahtumista heti palattuaan Helsinkiin tapahtumapäivän iltana. B oli kiistänyt syyllistyneensä raiskaukseen. Hän ei ollut kertonut yksityiskohtia asianosaisten seksuaalisesta kanssakäymisestä.

 

Hovioikeudessa uutena todisteena esitetyistä puhelintiedoista käy ilmi ainoastaan se riidaton seikka, että ensimmäinen asianomistajan yhteydenotto aamulla on ollut hätäkeskukseen.

 

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta käy ilmi, että asianomistajan peräsuolinäytteistä on voitu osoittaa pieni määrä miesperäistä DNA:ta, johon on tehty Y-kromosomityypitys. Näytteistä määritetyt Y-kromosomityypit ovat olleet samanlaisia kuin B:n Y-kromosomityyppi. Lausunnossa todetaan, että kyseisten Y-kromosomityyppien yleisyys suomalaisessa miesväestössä on noin 0,6 prosenttia. Peräaukon suunäytteessä (näyte 4) havaittiin siittiöitä mikroskopialla. Näytteestä voitiin osoittaa DNA-tunniste, joka sopii B:n DNA-tunnisteeseen.

 

Näytön arviointia koskevat oikeusohjeet

 

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

 

Kuten korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohta 7) todennut, luotettavakaan asianomistajan kertomus ei yleensä yksin voi riittää syyksilukevaan tuomioon, vaan se tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä. Ratkaisussa KKO 2021:5 (kohta 96) korkein oikeus on kuitenkin todennut, että näytön arviointi on aina tapauskohtaista ja että joissakin tilanteissa asianomistajan kertomus voi ilman välillisen näytön tukeakin muodostaa riittävän vakuuttavan näytön syyksilukevaan tuomioon. Tällöin asianomistajan kertomuksen luotettavuuden arviointi pitää olla tavanomaistakin huolellisempaa, ja kertomuksen luotettavuus sekä virheettömyys tulisi kyetä varmistamaan muilla objektiivisesti arvioiden hyväksyttävillä kriteereillä. Myös vastaajan mahdolliset vaihtoehtoiset selitykset on arvioitava huolellisesti siten, että vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

 

Rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä. Vastaaja voi kuitenkin kertomuksellaan ja muilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan rangaistusvaatimuksen tueksi esitettyä todistelua tai esittää syytteessä väitettyyn nähden vaihtoehtoisen tapahtumainkulun. Vastaajan kertomuksen uskottavuuden arvioiminen korostuu silloin, kun asianomistajan kertomusta muuta näyttöä vasten on pidettävä luotettavana. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen (KKO 2013:96, kohta 9).

 

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2026:3 (kohta 14) vahvistanut, että rikoslain 20 luvun vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvien uusien seksuaalirikossäännösten tunnusmerkistöjen toteennäyttämistä koskee sama näyttökynnys kuin muita vakavuudeltaan vastaavia rikoksia ja että mahdolliset vaikeudet näytön esittämisessä eivät laske näyttökynnystä. Näyttöä ja sen riittävyyttä on siten nykyisin voimassa olevia rikoslain 20 luvun säännöksiä sovellettaessa arvioitava siten kuin korkeimman oikeuden aikaisemmassa oikeuskäytännössä.

 

Näytön arviointi ja johtopäätökset

 

Asianomistaja ja vastaaja ovat kertoneet yhdenmukaisesti vastaajan saapumisesta Jyväskylään, yhteisestä illanvietosta ja ensimmäisestä sukupuoliyhteydestä, joka oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Asiassa on kysymys siitä, ovatko vastaaja ja asianomistaja tämän jälkeen olleet anaalisessa sukupuoliyhteydessä ja onko anaalinen ja tämän jälkeen tapahtunut vaginaalinen sukupuoliyhteys ollut asianomistajan puolesta suostumuksellinen.

 

Pääasiallinen syytettä tukeva näyttö on asianomistajan kertomus, jonka mukaan hän oli herännyt siihen, että vastaaja oli tunkeutunut peniksellään hänen peräaukkoonsa. Asianomistaja oli sanonut, että sattuu ja työntänyt vastaajaa pois, mutta tämä oli jatkanut sukupuoliyhteyttä vielä hetken ja sitten tunkeutunut emättimeen. Asianomistajan kertomus on ollut yksityiskohtainen, johdonmukainen ja muuttumaton. Se ei ole sisältänyt liioittelevia tai vaikeasti selitettäviä piirteitä.

 

Asianomistaja oli hetken päästä väitetystä raiskauksesta poistunut asunnostaan ja ottanut yhteyttä D:hen. D on hovioikeudessa vahvistanut saaneensa tekopäivänä kirjallisina todisteina esitetyt videoviestit, joiden aitoutta näin ollen ei ole syytä epäillä. Viestien tarkoituksena ei näytä olleen tapahtumien dokumentointi, vaan videoilla selvästi järkyttyneen ja hämmästyneen oloinen asianomistaja on vilpittömästi hakenut D:ltä neuvoja, miten toimia tilanteessa. D on kertonut neuvoneensa asianomistajaa soittamaan hätäkeskukseen, minkä tämä on myös tehnyt.

 

Asianomistaja on sekä videoviesteillä että hätäkeskustallenteella näyttänyt/kuulostanut hätääntyneeltä ja itkuiselta. Hän on puhunut raiskauksesta, vaikka hänen ensisijaisena päämääränään on ollut saada B pois asunnostaan. Myös paikan päälle saapuneelle poliisipartiolle asianomistaja on kertonut raiskauksesta, vaikka anaaliyhdyntää ei ole riidattomasti mainittu tutkintailmoituksessa. Se, että asianomistaja on tuoreeltaan kertonut tapahtumista yhdenmukaisesti eri tahoille, tukee hänen kertomuksensa uskottavuutta.

 

Lääkäri on tutkinut asianomistajan tapahtumien jälkeen heti samana päivänä. Lääkärinlausunnon mukaan ulkosynnyttimissä, emättimessä, kohdunkaulassa tai peräaukossa ei ole todettu vamman merkkejä. Kuten lausunnossa todetaan, tämä ei poissulje seksuaaliväkivaltaa. Lääkärinlausunto ei siis tue syytettä mutta ei myöskään puhu sitä vastaan. Lääkärintutkimuksen yhteydessä tehdyt DNA-tutkimukset osoittavat sen sijaan, että asianomistajan peräsuolesta on löytynyt miesperäistä DNA:ta. Näytteistä havaitut Y-kromosomityypit ovat samanlaisia kuin B:n Y-kromosomityyppi ja kyseisen Y-kromosomityypin esiintyvyys suomalaisessa miesväestössä on 0,6 prosenttia. Vaikka näytteistä määritettyä Y-kromosomityyppiä ei voida käyttää yksilöintitarkoituksessa kuten DNA-tunnistetta, tulos on vahva välitön näyttö siitä, että anaaliyhdyntä on tapahtunut. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen yhteydessä on ensin otettu peräaukon suunäyte kostutetulla pumpulitikulla ja vasta sen jälkeen erillisellä kuivalla pumpulitikulla näyte peräsuolesta. Peräaukon suunäytteestä on todettu B:n siittiöitä toisin kuin peräsuolinäytteestä. Asiassa ei mikään viittaa siihen, että peräsuolinäytteen tutkimuslöydös johtuisi siitä, että näyte olisi peräsuolen sijasta peräisin peräaukon suulta, kuten B:n taholta on väitetty.

 

Myös B:n esitutkintakertomus tukee asianomistajan väitettä anaaliyhdynnästä, vaikka sen osalta on otettava huomioon, että B ei ollut halunnut kuulusteluun avustajaa, esitutkinnassa oli käytetty puhelintulkkausta ja että esitutkintapöytäkirjaan ei ole kirjattu kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia eikä kysytty tarkemmin, mitä B on tarkoittanut anaaliyhdynnän kokeilemisella ja sen harrastamisella.

 

Näiden seikkojen perusteella hovioikeus katsoo, että asianomistajan kertomus on saanut riittävästi tukea muusta välillisestä sekä välittömästä näytöstä ja myös vastaajan esitutkintakertomuksesta.

 

B:n hovioikeudessa kertoman mukaan anaaliyhdyntää ei ollut tapahtunut ja emätinyhdyntä oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Kertomus ei saa tukea muusta näytöstä ja se on muuttunut esitutkinnan jälkeen. B on ystävälleen E:lle ilmaissut, että hän on syytön, mutta hän ei ole tälle kertonut tapahtuneesta yksityiskohtia. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon valossa ei ole uskottavaa, ettei tunkeutumista peräaukkoon ole tapahtunut. B:n oma kertomus tapahtumista on lisäksi yhdenmukainen asianomistajan kertomuksen kanssa siltä osin, että asianomistaja on myös B:n mukaan jollakin tavalla ilmaissut, ettei halua anaaliyhdyntää, johon B on puolestaan ollut valmis. Jälkimmäinen emätinyhdyntä on riidattomasti tapahtunut takaapäin. B:n kertomus vapaaehtoisesta toisesta emätinyhdynnästä voidaan asiassa esitetyn näytön perusteella sulkea pois riittävällä varmuudella.

 

Asianomistajan kertomuksesta ilmenevällä tavalla hän on herännyt anaaliyhdyntään. Näissä olosuhteissa B:lle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että sukupuoliyhteys on tapahtunut ilman asianomistajan suostumusta. Näyttöä kokonaisuutena arvioiden ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että B on syyllistynyt raiskaukseen.

 

Rangaistusseuraamus

 

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n nojalla rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

 

Raiskauksesta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rangaistuskäytäntöä koskevan selvityksen mukaan raiskauksesta tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen keskipituus oli vuonna 2023 noin 2 vuotta tai hieman yli 2 vuotta, riippuen siitä oliko sovellettu ennen 1.1.2023 voimassa ollutta lainsäädäntöä vai ei. Ehdollisten rangaistusten keskipituus oli noin 1 vuosi 6 kuukautta (Frida Emilia Kuusisto Mäkelä & Tapio Lappi-Seppälä: Seuraamusjärjestelmä 2023: Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa, s. 120–122).

 

Raiskausrikos on asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta vakavasti loukkaava rikos. Rangaistusta määrättäessä on punnittava tekijän syyllisyyttä ja teon moitittavuutta lisääviä tai lieventäviä seikkoja teon ominaispiirteet huomioon ottaen (KKO 2018:91, kohta 20). Vastaajan syyksi luetussa rikoksessa ei ole käytetty väkivaltaa. Asianomistaja on kuitenkin nukkunut teon alussa, eikä ole voinut ilmaista suostumustaan tai kieltäytyä sukupuoliyhteydestä. Asianomistajan kannalta tällainen tilanne voi korostaa rikoksen pelottavuutta ja traumaattisuutta. Lisäksi vastaaja on jatkanut sukupuoliyhteyttä sen jälkeen, kun asianomistaja on kieltänyt häntä ja työntänyt häntä pois. Kysymys on ollut sekä anaalisesta että vaginaalisesta sukupuoliyhteydestä. Raiskaus on tapahtunut asianomistajan kotona. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus B:n rikoksesta on 2 vuotta vankeutta.

 

Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Mainitun lainkohdan sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin viime kädessä kokonaisharkintaa (KKO 2020:48, kohta 17).

 

Rikoksen vakavuus tai B:n syyllisyys eivät puolla ehdollisen rangaistuksen tuomitsemista. B on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen vakavasta rikoksesta. Puolustuskyvyttömän henkilön raiskausta on pidetty keskeisiltä osin yhtä paheksuttavana kuin sellaista raiskausta, joka on tehty väkivaltaa käyttäen (KKO 2018:91, kohta 17). Rangaistuksen ollessa kaksi vuotta tarvitaan erityisen painavia perusteita sen ehdollisena määräämiseksi. Pelkästään se seikka, että B:tä ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, ei ole sellainen erityisen painava peruste. Rangaistus tuomitaan ehdottomana.

 

Vangitseminen

 

Pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa syyttäjän tai vastaajalle rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Syyksiluetun rikoksen vakavuus huomioon ottaen vangitsemista ei voida tässä tapauksessa pitää kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. B määrätään vangittavaksi.

 

Vahingonkorvaukset

 

Tunkeutumalla peniksellään nukkuvan asianomistajan peräaukkoon B on aiheuttanut asianomistajalle tilapäistä kipua. Vaadittu korvaus on kohtuullinen. Raiskaus on myös ollut omiaan aiheuttamaan henkistä kärsimystä, josta asianomistaja on oikeutettu korvaukseen. Tekohetkellä voimassa olleiden henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan suositeltu korvausmäärä on 2.000–4.000 euroa, kun käytettyä väkivaltaa tai uhkausta on pidettävä teon laatuun nähden vähäisenä, tunkeutumista loukatun kehoon ei ole pidettävä erityisen nöyryyttävänä ja teko-olosuhteisiin ei liity erityisiä kärsimystä lisääviä piirteitä. Tähän nähden myös kärsimyksestä vaadittu korvaus on kohtuullinen.

[—]

Tuomiolauselma

 

B

 

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

 

Syyksiluettu

 

  1. Raiskaus
    13.5.2023
    Rikoslaki 20 luku 1 § 1 mom.

 

Rangaistusseuraamukset

 

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
2 vuotta vankeutta

 

Korvausvelvollisuus

 

[—]

B velvoitetaan korvaamaan asianomistajalle kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 200 euroa sekä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 3.000 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 13.5.2023 lukien.

 

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

 

[—]

Vastaaja määrätään heti vangittavaksi.
Pakkokeinolaki 2 luku 12 §

 

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Yvonne Strömsholm ja Sandra Wallin.

 

Ratkaisu on yksimielinen

 

B on hakenut valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa.

 

Lainvoimainen