THO:2026:3

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A:lle oli vaadittu rangaistusta muun ohella sellaisesta rikoksesta, josta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Käräjäoikeus oli välituomiossaan katsonut A:n menetelleen syytteen teonkuvauksista ilmenevällä rangaistavaksi säädetyllä tavalla ja määrännyt A:n mielentilan tutkittavaksi. A voitiin perustuslain 106 §:n ja sen soveltamista koskevan ennakkoratkaisun KKO 2024:20 estämättä määrätä pidettäväksi vangittuna pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 11 §:n 1 momentin nojalla.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN VÄLITUOMIO 23.4.2026

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Syyttäjät ovat vaatineet A:lle rangaistusta kahdesta törkeästä vahingonteosta, tuhotyöstä, näpistyksestä, maksuvälinepetoksesta, huumausainerikoksesta ja tapon yrityksestä. A on kiistänyt menetelleensä törkeitä vahingontekoja, tuhotyötä ja tapon yritystä koskeneissa syytekohdissa tarkoitetulla tavalla ja myöntänyt syyllistyneensä näpistykseen, maksuvälinepetokseen ja huumausainerikokseen. Syyttäjät ovat lisäksi vaatineet, että A määrätään tuomiolla pidettäväksi edelleen vangittuna, koska tuomittava rangaistus on vähintään 2 vuotta ehdotonta vankeutta. Mikäli tuomio annetaan kansliassa, A on pidettävä vangittuna aikaisempien vangitsemispäätösten mukaisilla perusteilla. A on pyytänyt, että hänen mielentilansa määrätään tutkittavaksi, jota pyyntöä syyttäjät eivät ole vastustaneet.

Käräjäoikeus on toimitettuaan pääkäsittelyn välituomiossaan todennut A:n menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla ja määrännyt A:n mielentilan tutkittavaksi.

Vangittuna pitämisen osalta käräjäoikeus on välituomiossaan lausunut, että A:lle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. A:n on näytetty menetelleen syytteen teonkuvauksista ilmenevällä rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tilanne ei ole siten verrattavissa siihen, mistä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa 2024:20 oli kysymys. Tässä tilanteessa pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ei voi katsoa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain tai ihmisoikeussopimusten kanssa. Vangittuna pitämisen erityisten edellytysten suhteen ei ole siten tarpeen lausua. Vangittuna pitäminen ei ole kohtuutonta asian laadun taikka vastaajan iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Käräjäoikeus on määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna odottamaan mielentilatutkimuksen suorittamista ja erikseen ilmoitettavaa asian jatkokäsittelyä tai kunnes asiassa toisin määrätään.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Hanna Syrjä
Käräjätuomari Peter Arvidsson
Käräjätuomari Eeva Palaja

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.10.2026

– – –

Asia

Kantelu vangittuna pitämisestä

– – –

Vaatimukset hovioikeudessa

Kantelu

A on käräjäoikeuteen 7.10.2026 lähettämässään, hovioikeudelle osoittamassaan ja sinne 8.10.2026 saapuneessa kantelussa vaatinut, että hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi tai että hänet vangittuna pitämisen sijasta määrätään matkustuskieltoon taikka tehostettuun matkustuskieltoon.

Perusteinaan A on lausunut, että pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n edellytykset eivät tule sovellettavaksi. Hän on edelleen rikoksesta syytetyn asemassa. Hänen vangitsemisensa voi perustua ainoastaan pakkokeinolain 2 luvun 5 §:ään. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin 2 kohdan a-c alakohdassa säädettyjä vangitsemisen erityisiä edellytyksiä, jotka korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2024:20 antaman oikeusohjeen mukaan koskevat myös nyt esillä olevaa tilannetta, ei ole. Karttamisvaaraa ei ole, sillä hänellä ei ole yhteyksiä Turun seudun ulkopuolelle. Hänen ei voida katsoa voivan vaikeuttaa asian selvittämistä huomioon ottaen, että käräjäoikeudessa on vastaanotettu näyttö ja asiassa on annettu välituomio. Hänellä ei ole merkittävää rikostaustaa, häntä ei ole tuomittu vastaavanlaisista rikoksista, eikä asiassa ole kysymys rikoskierteestä. Myöskään syytteenalaisten tekojen luonne tai ajankohta taikka asiassa muutoin esiin tulleet seikat eivät anna aihetta katsoa hänen jatkavan rikollista toimintaa. Vangittuna pitäminen on joka tapauksessa kohtuutonta ja suhteetonta ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että kantelu hylätään ja A pidetään vangittuna.

Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että tilanne ei ole verrattavissa siihen, mistä ratkaisussa KKO 2024:20 on ollut kysymys. Vangitsemisharkinta on perustunut käräjäoikeuden vastaanottamaan ja arvioimaan näyttöön. Vangittuna pitäminen ei ole kohtuutonta tai suhteellisuusperiaatteen vastaista huomioon ottaen rikoskokonaisuuden vakavuus ja odotettavissa oleva pitkä vankeusrangaistus. Vangittuna pitäminen ei ole kohtuutonta myöskään vastaajan iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Matkustuskielto tai tehostettu matkustuskielto ei ole riittävä pakkokeino estämään rikollisen toiminnan jatkamista. Joka tapauksessa vangitsemiselle on erityisiä edellytyksiä. Jatkamisvaaran osalta kysymyksessä oli ollut useita rikoksia, jotka olivat vakavoituneet ajan kuluessa ja kohdistuneet myös sivullisiin. Edelleen A oli tehnyt kohtien 3–7 teot hänelle 14.6.2024 tuomitun rangaistuksen koeajalla. Ottaen huomioon, että asianomistajina ja todistajina on A:lle läheisiä henkilöitä, asiassa on vaara rikosten selvittämisen vaikeuttamisesta mahdollisessa muutoksenhakuvaiheessa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta määrätä rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangittavaksi saman luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Viimeksi mainitun momentin 1 kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Momentin 2 kohta soveltuu puolestaan, jos jotakuta epäillään todennäköisin syin rikoksesta, josta on säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta mutta siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Tällöin pidättämiseen vaaditaan lisäksi jonkin säännöksen a–c alakohdassa säädetyn edellytyksen eli karttamisvaaran, sotkemisvaaran tai jatkamisvaaran täyttymistä.

Pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa syyttäjän vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Saman luvun 13 §:n mukaan ketään ei saa määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, jos se olisi kohtuutonta asian laadun taikka tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2024:20 todennut pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan yhdessä saman luvun 11 §:n 1 momentin kanssa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen vapauden ja Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Ristiriita on ratkaisun mukaan poistettavissa jättämällä perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohta sekä soveltamalla pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan a–c alakohdassa säädettyjä vangitsemisen edellytyksiä myös silloin, kun vangittuna pitämisen perusteena on niin sanottu ylitörkeä rikos, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta.

Korkeimman oikeuden edellä mainitussa ratkaisussa todetaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa määrätään oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen. Artiklan 1 kappaleen c kohdan mukaan vapaudenriisto on sallittu, kun henkilö pidätetään tai hänen vapautensa riistetään lain nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen tutkittavaksi, milloin on syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen tai jos katsotaan välttämättömäksi estää häntä tekemästä rikosta tai pakenemasta teon jälkeen. Artiklan 3 kappaleen mukaan 1 kappaleen c kohdan mukaan pidätetty tai vapaudenriiston kohteeksi joutunut on viipymättä tuotava tuomarin tai lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän muun viranomaisen tutkittavaksi ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi oikeusjutun ollessa vireillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan oikeusviranomaisen on esitettävä rikosepäilyn lisäksi olennaiset ja riittävät perusteet vangitsemiselle jo ensimmäisessä vangitsemiskäsittelyssä.

Käräjäoikeus on kantelun kohteena vangittunapitämismääräyksen osalta katsonut välituomiossaan A:n, jolle on vaadittu rangaistusta rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta, menetelleen syytteen teonkuvauksista ilmenevällä rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tässä tilanteessa pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ei käräjäoikeuden mukaan voi katsoa olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain tai ihmisoikeussopimusten kanssa eikä viimeksi mainitun pykälän 2 momentissa säädettyjen vangittuna pitämisen erityisten edellytysten suhteen ole ollut tarpeen lausua.

Hovioikeus toteaa, että esillä olevassa tilanteessa vangittuna pitämisen edellytyksiä harkittaessa kyse on eräänlaisesta välitilasta, jossa A:n asema ei ole välituomion antamisen jälkeen enää pelkästään rikoksesta epäilty niin kuin esitutkintavaiheessa mutta häntä ei ole vielä välituomiolla tuomittu vankeusrangaistukseen. Näin ollen vangittuna pitämistä koskevan norminvalinnan osalta kyse on siitä, onko välituomion lopputulos, joka on perustunut pääasiaa käsitelleen tuomioistuimen vastaanottamaan näyttöön ja argumentaatioon, sellainen olennainen ja riittävä peruste, johon vangittuna pitäminen voidaan perustuslain ja ihmisoikeussopimusten asettamissa rajoissa perustaa ilman, että asiassa on tarpeen tutkia pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan a–c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Edellä mainitun korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeisessä oikeuskäytännössä (esimerkiksi Turun hovioikeuden ratkaisut 20.5.2025, ratkaisunumero 1030 1769 ja 9.9.2026, ratkaisunumero 1066 1812) on tilanteissa, joissa pääasiaa käsitellyt käräjäoikeus ei ole julistanut tuomiota heti pääkäsittelyn päätyttyä, todettu, ettei yksin epäillyn rikoksen vakavuus riitä vangittuna pitämiseen tuomioharkinnan aikana. Viimeksi mainitun ratkaisun perusteluissa on muun ohella lausuttu, että vangittuna pitäminen näissäkin tilanteissa perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen c kohtaan, mikä puolestaan poikkeaa saman artiklan a kohdasta, jonka mukaan vapaudenriisto on sallittu, kun henkilö vangitaan lain nojalla sen jälkeen, kun hänet on tuomittu toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Edelleen viimeksi mainitun ratkaisun perusteluissa on lausuttu, ettei pääkäsittelyn päättyminen juurikaan vaikuta siihen, kuinka ilmeisessä ristiriidassa pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja 11 §:n 1 momenttia voidaan perustuslain 7 §:n kanssa pitää.

Nyt esillä oleva välituomiotilanne poikkeaa kuitenkin myös edellisessä kappaleessa kerrotusta tilanteesta. Välituomiossa käräjäoikeus on ottanut nimenomaisesti kantaa näyttöön ja todennut A:n menetelleen teonkuvauksissa esitetyillä tavoilla. Teoista on todennäköisesti odotettavissa yli kahden vuoden pituinen ehdoton vankeusrangaistus, ellei mielentilatutkimuksen lopputulos anna aihetta arvioida asiaa toisin. Tilanne on siten jossain määrin rinnastettavissa pakkokeinolain 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun tilanteeseen, jossa vangittuna pitäminen perustuu annettuun tuomioon.

Eduskunnan lakivaliokunnan käsiteltävänä parhaillaan olevassa hallituksen esityksessä 98/2026 laiksi pakkokeinolain 2 ja 10 luvun muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi esitetään muun ohella muutoksia vangitsemisen edellytyksiin. Esityksen tavoitteena todetaan (s. 72) tältä osin olevan niiden selkeyttäminen ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Esityksessä ehdotetaan, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttäisi aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen (esimerkiksi karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaara) käsillä oloa. Lisäksi vangitsemisen edellytykseksi ehdotetaan uutta vangitsemisperustetta, jota voitaisiin soveltaa, kun olosuhteiden vuoksi olisi syytä epäillä, että rikoksesta epäilty aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Esityksessä myös todetaan (s. 17-18), että kansallisen tai ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella ei ole syytä tulkita, että pakkokeinolain 2 luvun 12 § olisi ristiriidassa perustuslain taikka kansainvälisten ihmisoikeussäännösten tai niitä koskevan tulkinnan kanssa, eikä sääntelyyn ehdoteta tehtävän tältä osin muutoksia. Syyttäjä tai vastaajalle rangaistusta vaativa asianomistaja voisi yhä vaatia rikoksesta tuomitun vangitsemista luvun 12 §:n nojalla, kun tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, vaikkei tilanteessa olisi käsillä vaaraa tuomitun pakenemisesta tai muutoin rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisesta taikka rikollisen toiminnan jatkamisesta. Esityksessä, siihen tähän mennessä lakivaliokunnalle annetuissa hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan lausunnoissa tai asiantuntijalausunnoissa ei kuitenkaan ole ainakaan nimenomaisesti käsitelty lainkaan välituomiotilannetta voimassa olevan tai esitetyn lainsäädännön näkökulmasta.

Voimassa olevan lainsäädännön, jossa siis nykymuotoinen pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin viittaus 2 luvun 5 §:n 1 momenttiin ja siten myös viimeksi mainitun momentin 1 kohtaan on kansallisena normina edelleen ainakin muodollisesti voimassa, osalta on harkittava, vallitseeko yhtäältä sen ja toisaalta perustuslain 7 §:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön välillä silloin, kun näyttö on otettu pääasian pääkäsittelyssä vastaan ja otettu siihen perustellusti kantaa välituomiossa siten, että vastaajan menettelyn on katsottu täyttävän sellaisen rikoksen tunnusmerkistön, josta ei ole säädetty kahta vuotta lievempää vankeusrangaistusta, niin ilmeinen ristiriita, että pakkokeinolain viimeksi mainittua säännöstä ei voida soveltaa. Hovioikeus päätyy harkinnassaan siihen, että tilanne sisältää niin paljon samoja piirteitä kuin pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n mukainen vangitseminen tuomion perusteella, ettei perustuslain 106 §:n mukaista ilmeistä ristiriitaa ole.

Edellä lausutuilla perusteilla A:n vangittuna pitämiselle on pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 11 §:n 1 momentin nojalla edellytykset.

Tämän jälkeen tulee arvioitavaksi vangittuna pitämisen mahdollinen kohtuuttomuus. Pakkokeinolain esitöiden (HE 222/2010 vp, s. 250 ja 258) mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee oletettavan rangaistuksen ohella kiinnittää huomiota muun ohessa tutkintavankeudesta johtuneen vapaudenmenetyksen kestoon, ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen ajankohtaan ja siihen, että vangittuna pitäminen ei saisi mitätöidä tuomitun oikeutta hakea muutosta.

A:n vapaudenmenetys on alkanut 8.12.2025. A on joutunut tähän mennessä odottamaan välituomion jälkeen mielentilatutkimukseen pääsyä jo lähes puoli vuotta, eikä tutkimuksen alkamisaika ole kantelukirjelmän mukaan vieläkään tiedossa. Vapaudenmenetyksen kesto, tekojen vakavuus ja laatu sekä odotettavissa olevan rangaistuksen pituus, mikäli A katsotaan syyntakeiseksi tai alentuneesti syyntakeiseksi, huomioon ottaen vangittuna pitäminen ei kuitenkaan vielä ole kohtuutonta, pakkokeinolain 1 luvun 2 §:stä ilmenevää suhteellisuusperiaatetta loukkaavaa tai 1 luvun 3 §:ssä ilmaistun vähimmän haitan periaatteen vastaista eikä asiassa esitettyjen A:n henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella asiaa ole arvioitava toisin.

Matkustuskieltoa tai tehostettua matkustuskieltoa ei voida pitää asiassa riittävänä pakkokeinona, kun otetaan huomioon syyksi luettujen rikosten laatu ja erityisesti se, että tapon yritys on kohdistunut A:n seurustelukumppaniin.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.

Päätöslauselma

Kantelu hylätään.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
Hovioikeudenneuvos Atso Sinervo
Hovioikeudenneuvos Hanna-Kaisa Heinonen

Esittelijä:

Hovioikeuden esittelijä Herman Saari

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot

Korkeimman oikeuden ratkaisu 2.11.2026 : Ei valituslupaa