THO:2026:2

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus oli määrännyt, että saannonmoitetta ja palautusta koskevien kanteiden käsittely jätetään lepäämään siihen asti, kunnes pesänselvitys ja -jako on ratkaistu. Kysymys siitä, voitiinko kantajien kantelu käräjäoikeuden lepäämäänjättämispäätöksestä tutkia.

KANTA-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 8.6.2026

Asian tausta ja selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Lepäämään jätetyissä käräjäoikeuden asioissa on kysymys ilman rintaperillisiä kuolleen A:n kuolinpesään liittyvistä saannonmoite- ja palautuskanteista, joissa kantelijat ovat kantajina. A:n jäämistöä koskevan perunkirjoituksen jälkeen leski B oli luovuttanut A:n nimissä olleen kiinteistön määräalan ja kantatilan lapsenlapsilleen. B oli kuollut, ja hänen kuolinpesäänsä oli määrätty pesänselvittäjä. Kantelijat ovat A:n toissijaisina perillisinä B:n kuolinpesän osakkaita, ja he ovat kanteissaan vaatineet mainitun määräalan ja kantatilan palauttamista tai toissijaisesti niiden arvon korvaamista B:n kuolinpesälle. Pesänselvitys- ja jako ovat olleet lepäämässä saannonmoite- ja palautuskanteiden vireilletulosta lukien.

Käräjäoikeus määräsi saannonmoite- ja palautusasioiden valmistelun aikana, että niiden käsittelyä jatketaan vasta, kun pesänselvitys ja -jako on ratkaistu A:n toissijaisten perillisten ja A:n lesken B:n perillisten kesken. Käräjäoikeus perusteli ratkaisua prosessiekonomisilla syillä. Käräjäoikeuden mukaan oli mahdollista, että toissijaisten perillisten pesäosuuden vähentyminen saadaan katettua perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla vastikkeella. Lisäksi tuomioistuin saattaisi pesänjaon suorittaessaan joutua ottamaan kantaa sellaisiin kysymyksiin, joihin se ei joutuisi ottamaan kantaa ratkaistessaan yksinomaan kantelijoiden palautuskanteen.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Timo Lehtonen
Käräjätuomari Heli Tupamäki
Käräjätuomari Juho Kalliokoski

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 27.10.2026

Vaatimukset hovioikeudessa

Kantelijat ovat vaatineet, että käräjäoikeuden päätös mainittujen saannonmoite- ja palautusasioiden lepäämään jättämisestä poistetaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Sovellettavat oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Mainitun luvun 16 §:n mukaan, mitä edellä tässä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Ratkaisussa KKO 1998:129 korkein oikeus jätti tutkimatta käräjäoikeuden asiakirjojen esittämiseen velvoittavaa päätöstä koskevan kantelun. Korkeimman oikeuden mukaan päätöstä ei voitu oikeudellisena ratkaisuna rinnastaa lainvoimaiseen tuomioon, koska päätökseen voitiin hakea muutosta pääasiaratkaisun yhteydessä eikä sillä siten ollut lopullisesti ratkaistu kysymystä asiakirjan esittämisvelvollisuudesta.

Ratkaisussa KKO 1999:50 korkein oikeus tutki kantelun, joka koski käräjäoikeuden päätöstä velvoittaa asiaan osallinen sakon uhalla antamaan isyyden selvittämistä varten tarvittavat verinäytteet. Korkein oikeus totesi, että mahdollisuus hakea päätökseen muutosta pääasiaratkaisun yhteydessä ei estä sitä, että tutkimukseen noutamisesta ja verinäytteen ottamisesta aiheutunut oikeushyvien loukkaus on saattanut jo tapahtua. Siten ratkaisu voitiin rinnastaa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lopulliseen tuomioon.

Ratkaisussa KKO 1999:123 korkein oikeus jätti tutkimatta kantelun päätöksestä, jolla käräjäoikeus oli rajoittanut oikeudenkäynnin ja asiakirjojen julkisuutta. Korkein oikeus otti arvioinnissaan huomioon sen, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset edellyttävät tosiasiallista muutoksenhakumahdollisuutta ainakin silloin, kun oikeudenkäynnille asetettavia perustavaa laatua olevia vaatimuksia loukataan. Korkein oikeus totesi, että käräjäoikeuden määräys oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamisesta tulee heti noudatettavaksi asiaa käsiteltäessä, mutta tästä huolimatta oikeus hakea ratkaisuun muutosta pääasiaratkaisun yhteydessä ei käy asianosaisen kannalta merkityksettömäksi silloin, kun mahdollinen väärä päätös ja sen haitalliset vaikutukset asianosaiselle voidaan ainakin pääosin korjata hovioikeuden ratkaisulla. Asianosaisella oli ollut mahdollisuus hakea muutosta päätökseen valittamalla käräjäoikeuden pääasiaratkaisusta samoin kuin turvautumalla kanteluun tuon tuomion saatua lainvoiman.

Ratkaisussa KKO 2011:104 korkein oikeus totesi, ettei ratkaisua asian käsittelyn jättämisestä sillensä yleensä voida pitää lainvoimaiseen tuomioon verrattavana oikeudellisena ratkaisuna. Testamentin moitekanteen jäätyä sillensä kantajilla ei tuossa asiassa kuitenkaan ollut enää mahdollisuutta saada asiaa uudelleen vireille. Sen vuoksi kantajien oikeusturva edellytti sillensä jättämistä koskeneen kantelun tutkimista.

Ratkaisussa KKO 2012:51 korkein oikeus jätti tutkimatta purkuhakemuksen, joka koski käräjäoikeuden päätöstä hylätä asian kiireelliseksi määräämistä koskeva hakemus. Korkeimman oikeuden mukaan asian määräämisessä kiireelliseksi oikeudenkäymiskaaren 19 luvun säännösten nojalla on kysymys vain sen ratkaisemisesta, otetaanko asia käsiteltäväksi ennen muita asioita. Kielteinen ratkaisu kiireelliseksi määräämistä koskevaan pyyntöön ei sido käräjäoikeutta eikä estä asian määräämistä kiireelliseksi uuden hakemuksen johdosta, jos luvun 1 §:stä ilmenevien edellytysten katsotaan sittemmin täyttyvän, ja siis riippumatta muiden olosuhteiden kuin ajan kulumisen muuttumisesta. Kysymys on sellaisesta tuomioistuimen muodolliseen prosessinjohtoon kuuluvasta menettelyllisestä ratkaisusta, joka ei saavuta lain- ja oikeusvoimaa ja johon ei ollut tarvetta puuttua purkuteitse. Siten kysymys ei ollut lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta lopullisesta ratkaisusta.

Ratkaisussa KKO 2016:14 korkein oikeus päätyi siihen, että hovioikeuden olisi pitänyt tutkia kantelu, joka koski käräjäoikeuden päätöstä määrätä väliaikainen turvaamistoimi. Hovioikeuden tiedossa olleiden seikkojen perusteella oli ollut selvää, ettei tarpeettomaksi käynyt turvaamistoimihakemus johtaisi varsinaisen turvaamistoimen määräämiseen vaan että väliaikaisen turvaamistoimen vaikutukset jäisivät lopullisiksi. Tällaisessa tilanteessa väliaikaista turvaamistointa koskeva päätös oli perusteltua rinnastaa lainvoimaiseen tuomioon. Korkein oikeus totesi, että kantelu oli kohdistunut oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavien vaatimusten kannalta keskeisiin seikkoihin, joita työntekijäyhdistykset eivät olleet voineet saattaa muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Väliaikaisen turvaamistoimen edellytykset on mahdollista saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ään perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan ole oikeussuojakeinona verrattavissa siihen, että turvaamistoimen edellytykset on saatettavissa välittömästi ja nimenomaisesti ylemmän oikeusasteen tutkittavaksi säännönmukaisen muutoksenhaun keinoin, mikä on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä edellytyksiä.

Turun hovioikeus tutki päätöksessään 13.4.2007 nro 715 kantelun, joka koski käräjäoikeuden päätöstä jättää riita-asian käsittely lepäämään muussa viranomaisessa vireillä olleen ojitustoimituksen käsittelyn ajaksi. Hovioikeus otti huomioon sen, että käsittelyn viivästymistä ei voida jälkikäteen korjata muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisulla. Lisäksi asian lepäämään jättäminen saattoi johtaa siihen, että kantelijan oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä loukataan. Lepäämään jättäminen rinnastui siten tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lopulliseen tuomioon, ja oikeussuojan tarve edellytti välittömän valitusmahdollisuuden puuttuessa muutoksenhakumahdollisuutta kantelemalla.

Helsingin hovioikeus jätti päätöksessään 17.10.2018 nro 1337 tutkimatta kantelun, joka koski käräjäoikeuden päätöstä jättää sen käsiteltävänä ollut asia lepäämään, kunnes toinen vireillä ollut riita-asia oli ratkaistu lainvoimaisesti. Hovioikeus totesi, että asian lepäämään jättämistä koskevassa ratkaisussa oli kysymys asioiden tarkoituksenmukaisesta käsittelyjärjestyksestä ja siten muodolliseen prosessinjohtoon kuuluvasta menettelyllisestä ratkaisusta. Asioiden lepäämään jättäminen ei aiheuttanut lopullista oikeushyvien loukkausta, ja kantelijan oli mahdollista hakea asian kiireelliseksi määräämistä. Lisäksi lepäämään jättäminen ei sitonut käräjäoikeutta, vaan asiaa oli mahdollista arvioida uudelleen esimerkiksi olosuhteiden muuttumisen vuoksi.

Itä-Suomen hovioikeus päätyi päätöksessään 18.3.2022 nro 137 tutkimaan kantelun, joka koski käräjäoikeuden ratkaisua hylätä pyyntö jättää rikosasia lepäämään, kunnes erillinen edunvalvojan sijaisen määräämistä koskeva asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu. Hovioikeuden mukaan kantelijan mahdollinen muutoksenhakemus korkeimmassa oikeudessa edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevassa asiassa olisi saattanut käydä rikosasian ratkaisemisen johdosta hyödyttömäksi.

Turun hovioikeus jätti päätöksessään 28.10.2024 nro 627 tutkimatta kantelun, joka koski käräjäoikeuden päätöstä jättää sen käsiteltävänä ollut asia lepäämään. Hovioikeus totesi, ettei päätös ollut lainvoimainen pääasiaratkaisu eikä rinnastunut sellaiseen ja ettei se johtanut kantelijan perusoikeuksien loukkaukseen.

Kantelukelpoisuuden arviointi tässä asiassa

Käräjäoikeuden päätös riita-asioiden lepäämään jättämisestä on käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemä ratkaisu, johon oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Lepäämään jättämistä koskevasta päätöksestä ei ole erikseen säädetty mahdollisuutta valittaa. Näin ollen muutoksenhakua on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten perusteella.

Käräjäoikeuden päätös riita-asioiden lepäämään jättämisestä ei ole lainvoimainen tuomio. Asiassa on näin ollen arvioitava, voidaanko tällaista ratkaisua pitää sellaisena lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavana oikeudellisena ratkaisuna, joka voi olla kantelun kohteena.

Kantelun perusteena on vedottu siihen, että lepäämäänjättämispäätös kasvattaa prosessin kokonaiskestoa ja kustannuksia. Ensimmäinen kysymyksessä olevista kanteista on ollut vireillä käräjäoikeudessa kesästä 2024 lukien. Lepäämäänjättämisratkaisu tarkoittaa sitä, että pesänselvittäjän on ratkaistava pesänselvitys ja -jako muutoin paitsi kanteessa tarkoitetun omaisuuden osalta. Jos lepäämässä olleet kanteet sen jälkeen menestyisivät, jako olisi tehtävä uudelleen. Lisäksi lepäämään jättäminen todennäköisesti saa aikaan uusia prosesseja, koska pesänselvittäjän ensimmäisestä jakoratkaisusta saatetaan nostaa moitekanne, joka olisi vireillä samanaikaisesti pesänselvittäjän jälkimmäisen jaon kanssa. Kantelun mukaan käräjäoikeus on tehnyt oikeudenkäyntivirheen, joka vaikuttaa olennaisesti asian lopputulokseen, koska pitkittyvä prosessi aiheuttaa osapuolille lisäkuluja ja siten vähentää jakokelpoisia varoja.

Kantelu kohdistuu muun ohella oikeudenkäynnin kestoon ja siten oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettujen vaatimusten kannalta keskeiseen seikkaan. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säädetty erikseen mahdollisuudesta hakea muutosta asian lepäämään jättämiseen. Riita-asioista ensimmäinen on tullut käräjäoikeudessa vireille jo yli kaksi vuotta sitten, ja lepäämään jättämisestä seuraa se, että asioiden käsittely viivästyy edelleen ennalta määrittelemättömän ajan. Ajan kuluminen on luonteeltaan peruuttamaton seuraus, jota ei voida mahdollisessa myöhemmässä pääasian muutoksenhaussa korjata. Nämä seikat puoltavat päätöksen rinnastamista oikeudellisena ratkaisuna lainvoimaiseen tuomioon.

Toisaalta asian lepäämään jättämisessä on kysymys asian käsittelyn lykkäämisestä oikeudenkäymiskaaren nojalla, ja siten se lähtökohtaisesti aina tarkoittaa käsittelyn pitkittymistä. Asianosaisella on mahdollisuus vaatia hyvitystä valtion varoista oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukaisesti, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Myös korvausta viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta voi saada siten kuin vahingonkorvauslaissa säädetään, joskin se edellyttää erillisen kanteen nostamista.

Lepäämään jättämisessä on kysymys tarkoituksenmukaisesta käsittelyjärjestyksestä. Se on tuomioistuimen muodolliseen prosessinjohtoon kuuluva menettelyllinen ratkaisu, joka ei saavuta lain- ja oikeusvoimaa. Päätös ei sido käräjäoikeutta, joka voi myöhemmin päättää ottaa kanteet käsiteltäväkseen aiemman ratkaisun estämättä. Kantelussa ei ole esitetty, että lepäämään jättämisestä aiheutuisi vaaraa lepäämään jätettyjen asioiden myöhemmälle käsittelylle tai että se vaikuttaisi olennaisesti niiden lopputulokseen. Asiassa ei ole myöskään tullut ilmi, että lepäämään jättämisestä aiheutuisi muita lopullisia oikeushyvien loukkauksia kuin käsittelyajan pitkittyminen sekä prosessin kustannusten kasvu ja siitä aiheutuva kuolinpesän jakokelpoisten varojen vähentyminen.

Edellä kantelukelpoisuuden puolesta esitellyistä seikoista huolimatta nyt kysymyksessä oleva käräjäoikeuden päätös jättää asiat lepäämään ei ole selostetut oikeusohjeet ja kantelukelpoisuutta vastaan puhuvat argumentit huomioon ottaen sellainen lainvoimaiseen tuomioon rinnastettava lopullinen ratkaisu, joka voitaisiin kantelusta poistaa. Kantelu on siten jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Kantelu jätetään tutkimatta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Vilja Hahto
Hovioikeudenneuvos Martta Plathin-Arvidsson
Hovioikeudenneuvos Timo Paara

Hovioikeuden esittelijä Petteri Laitila

Asia on ratkaistu esittelystä.

Lainvoimaisuustiedot

Vailla lainvoimaa