THO:2026:1

Pahoinpitely – Törkeä pahoinpitely
Vaaran aiheuttaminen
Laiminlyöntirikos – Epävarsinainen laiminlyöntirikos
Tahallisuus – Todennäköisyystahallisuus
Tuottamus – Törkeä tuottamus
Puolustaja – Puolustajan palkkio – Palkkion alentaminen

Diaarinumero(t)

R 18/2025/1066

Ratkaisunumero

1038 3585

Antopäivä

18.06.2026

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, oliko asianomistajana olevalle lapselle aiheutettu hengenvaarallinen tila ja oliko lapsen äidin ja hänen kummitätinsä menettelyä pidettävä tahallisena. Lisäksi kysymys siitä, oliko lapsen äidillä ja hänen kummitädillään erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen jollakin rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa mainitulla vastuuperusteella. Vielä kysymys puolustajan palkkion alentamisen edellytyksistä.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 26.6.2025

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

SYYTTÄJÄN RANGAISTUSVAATIMUS

Törkeä pahoinpitely
– – –

Rikoslaki 21 luku 6 § 1 mom.

7.12.2022-27.12.2022 – – –

K ja C ovat osittain yhdessä ja yksissä tuumin ruumiillista väkivaltaa tekemättä – – – vahingoittaneet tai ainakin yrittäneet vahingoittaa C:n ja E:n yhteisen, 24.11.2022 syntyneen lapsen (D) terveyttä, aiheuttaneet hänelle kipua tai saattaneet hänet tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

D on syntynyt 24.11.2022 ja hän on syntymän jälkeen joutunut kaksi viikkoa kestäneeseen tehohoitoon. D:llä oli todettu vaikea syntymäasfyksia eli syntymän aikainen hapenpuute, minkä vuoksi munuaisten, maksan ja suoliston toimintaa sekä neurologista kehitystä on jouduttu seuraamaan syntymän jälkeen normaalia tarkemmin. – – – D:llä oli ollut vaikeuksia syömisen kanssa ja syöminen oli toteutettu nenämahaletkun avulla. D on kotiutunut sairaalasta 7.12.2022 ja vanhempia oli ohjeistettu herättämään D 4 tunnin välein syömään ja tiputtamaan nenämahaletkun kautta ne maidot, joita D ei jaksa syödä itse.

13.12.2022 painokontrollissa ja nenämahaletkun vaihdossa D:n paino oli lähtenyt laskuun ja vanhemmille oli painotettu, että oli ensisijaisen tärkeää noudattaa 4 tunnin syöttöväliä, jotta paino saadaan nousuun. C ei ole noudattanut annettua syöttöväliohjetta eikä D:tä ole herätetty ruokailemaan, minkä vuoksi paino oli edelleen jatkanut laskuaan. Kontrollikäynnillä 16.12.2022 paino oli noussut 20 grammaa edellisestä mittauksesta ja seuraava käynti oli sovittu 20.12.2022. Vanhemmat olivat kuitenkin peruuttaneet ko. ajan, minkä vuoksi perheelle oli soitettu 21.12.2022 ja vaadittu tuomaan lapsi painokontrolliin 22.12.2022.

Sairaalassa 22.12.2022 suoritetussa painokontrollissa oli todettu, että D:n paino oli edelleen alle syntymäpainon, verikokeissa oli todettu matala kalium (hypokalemia), matala verensokeri (hypoglykemia) ja koholla oleva kalsium, minkä vuoksi D on otettu osastohoitoon. C oli halunnut lähteä D:n kanssa kotiin, mutta lopulta suostunut osastohoitoon sallien kuitenkin vain sokeri-infuusion. Kaliumlisä oli jouduttu antamaan rokotteen sijasta suun kautta kaliumkloridivalmisteena C:n jyrkän rokotevastustuksen vuoksi. Hoidon jälkeen laboratorioarvot olivat korjaantuneet, paino oli lähtenyt nousuun ja D oli virkistynyt. D on kotiutunut 23.12.2022 ja uusi kontrolliaika on sovittu 27.12.2022. Kotiutumisen yhteydessä C:lle oli ilmoitettu, että jos kalium- ja sokeriarvot ovat tuolloin laskeneet, D jää osastohoitoon.

Poikkeavien sokeri-, kalium- ja kalsiumarvojen, alentuneen lihasjäntevyyden sekä huonon painonnousun vuoksi oli herännyt myös epäily aineenvaihduntasairaudesta.

27.12.2022 sairaalassa suoritetussa painokontrollissa oli todettu, että D:n paino oli laskusuunnassa ja syöttövälien oli todettu edelleen olleen ohjeistettuun nähden liian pitkiä. Lääkärin ehdotettua tarkistettavaksi verikokeita C on ehdottomasti kieltäytynyt. Lääkärin ilmoittaessa, että osastohoidon jatkaminen on välttämätöntä painon laskun vuoksi, C ja hänen mukanaan käynnillä ollut K ovat ehdottomasti kieltäytyneet osastohoidosta ja myös muista lapselle suoritettavista toimenpiteistä mm. verikokeen ottamisesta. K on suuttunut tilanteessa, korottanut ääntään ja kyseenalaistanut voimakkaasti lääkärin määräyksiä ja hoitoa. Tilanteeseen on jouduttu kutsumaan vartija turvaamaan lääkärin ja hoitohenkilökunnan turvallisuutta. C:lle ja K:lle on selvitetty sairaalahoidon välttämättömyyttä, sitä, että D:n tila vaati osastohoitoa ja sitä, että hoidon antamatta jättäminen vaarantaa vakavasti D:n terveyden. Tilanteessa ei ole ollut missään vaiheessa keskustelua siitä, että C ja K voisivat jonkin aikaa miettiä osastohoitoon suostumista. C:lle ja K:lle on myös kerrottu, että vanhempi ei voi tilanteessa kieltää D:n hengen ja terveyden vaatimaa välttämätöntä hoitoa, minkä jälkeen C ja K ovat lääkärin ja hoitohenkilökunnan useista sanallisista kehotuksista huolimatta poistuneet sairaalasta D:n kanssa noin kello 11.30 aikaan.

K ja C ovat yhdessä päättäneet mennä D:n kanssa D:n kodin sijasta K:n kotiosoitteeseen – – – K:n toimiessa auton kuljettajana. Menettelyllä oli tarkoitus estää D:n tavoittaminen sosiaalityöntekijöiden ja poliisin toimesta. Pihalla sosiaalityöntekijät ja poliisit ovat yrittäneet saada puhelimitse keskusteluyhteyden C:hen yrityksissään kuitenkaan onnistumatta sekä yrittäneet saada pihalla olleelta K:lta tietoa siitä, missä C ja D ovat yrityksissään kuitenkaan onnistumatta. K on käyttäytynyt tilanteessa aggressiivisesti ja K oli myös soittanut hätäkeskukseen, jotta saisi sosiaalityöntekijät ja poliisit pois pihaltaan. Tilanne pihalla on kestänyt noin 1,5 tuntia, minkä jälkeen C ja D ovat suostuneet tulemaan asunnosta ulos.

Ensihoitohenkilökunta on saanut D:n haltuunsa noin kello 16.30 aikaan ja tuolloin D on ollut erittäin unelias, kalpea ja kuivan oloinen ja D:n raajat olivat olleet kylmät. C on aluksi kieltänyt ambulanssin ensihoitajaa mittaamasta D:n verensokeriarvoja, minkä vuoksi arvon mittaaminen on viivästynyt. Mittauksessa on todettu, että D:n verensokeriarvo on ollut erittäin alhainen, minkä vuoksi D:tä on jouduttu syöttämään ennen kuin häntä on päästy kuljettamaan sairaalaan. Kuljetus on alkanut vasta kello 17.37. Matkan aikana C on ollut vihamielinen sekä välinpitämätön D:n voinnista eikä hän olisi edelleenkään halunnut viedä D:tä sairaalaan. Matkan aikana C on kieltänyt ensihoitajaa mittaamasta D:n verensokeria, ja ensihoitaja on joutunut keskustelemaan asiasta pitkään C:n kanssa ja saanut C:n lopulta suostumaan arvon mittaamiseen. D:tä on jouduttu syöttämään myös matkalla sairaalaan. D on saatu sairaalaan kello 18.32. Myös sairaalassa C on kieltänyt sairaanhoitajia tekemästä mittaus- ja tutkimustoimenpiteitä D:lle, mutta he ovat kuitenkin saaneet suoritettua tarpeelliset toimenpiteet. D on sairaalaan tuotaessa ollut aliravitsemustilassa, verensokeri on ollut matalahko, vaikka D oli saatu syötettyä ambulanssissa, happoemästaseessa oli todettavissa metabolinen asidoosi eli veren happamoituminen kuivumaan sopien ja lisäksi D oli herkästi alilämpöinen.

Sekä 22.12.2022 että 27.12.2022 D on tullut sairaalaan kuivuneena ja matalalla verensokerilla, mikä voi johtaa tajuttomuuteen ja kouristukseen. Pahimmillaan kuivuminen voi johtaa pysyvään vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Hoitamatta jättäminen olisi vaarantanut D:n hengen ja terveyden ja C ja K ovat siten menettelyllään aiheuttaneet D:lle potentiaalisesti hengenvaarallisen tilan.

C ja K ovat olleet tietoisia D:n syntymän jälkeisestä tehohoidosta, neljän tunnin syöttövälien noudattamisen tärkeydestä, D:n erittäin huonosta painonnoususta, matalista verensokeriarvoista ja matalista kaliumarvoista ja siitä, että hoidotta jääminen voi olla D:lle jopa hengenvaarallista.

C ja K ovat edellä selostetulla menettelyllään eli

– C laiminlyömällä 7.12.2022 – 27.12.2022 noudattaa sairaalasta saamiaan tarkkoja ohjeita D:lle annettavan maidon neljän tunnin syöttöväleistä ja siten laiminlyönyt antaa D:lle riittävästi ravintoa,

– K 22.12.2022 – 23.12.2022 antamalla C:lle ohjeita lääkäreiden ehdottamien toimenpiteiden estämiseksi mm. käskemällä kieltäytyä kaliumin antamisesta suonensisäisesti,

– C 22.12. – 23.12.2022 kieltämällä aluksi antamasta suonensisäistä veren glukoosi- ja kaliumtason korjaamista D:lle, jolla oli todettu hypoglykemia ja hypokalemia,

– C ja K 27.12.2022 kieltämällä lääkäriä ja hoitohenkilökuntaa suorittamasta D:lle hoitotoimenpiteitä mm. D:n veriarvojen tarkistamiseksi,

– K 27.12.2022 ehdottamalla C:lle poistumista D:n kanssa sairaalasta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan estelyistä huolimatta,

– C ja K poistumalla 27.12.2022 noin kello 11.30 sairaalasta yhdessä D:n kanssa hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden antamista kielloista huolimatta ja välittämättä hoitohenkilökunnan ilmoittamista poistumisesta aiheutuvista vaaratekijöistä D:lle,

– K kuljettamalla C:n ja D:n autolla pois sairaalasta K:n kotiin,

– C ja K kieltäytymällä kertomasta sosiaaliviranomaisille ja poliiseille C:n ja D:n olinpaikkaa,

– C jättämällä vastaamatta sosiaaliviranomaisten puheluihin tai katkaisemalla puhelut,

– K käyttäytymällä aggressiivisesti D:tä sairaalaan hakemaan tulleita sosiaaliviranomaisia ja poliiseja kohtaan,

– K soittamalla hätäkeskukseen saadakseen sosiaaliviranomaiset ja poliisit pois K:n kotipihalta sekä C:n ja D:n luota,

– C jättämällä tulematta asunnosta ulos poliisien ja sosiaaliviranomaisten antamista käskyistä huolimatta,

– C kieltämällä aluksi ambulanssissa D:n verensokerin mittaamisen

– C kieltämällä aluksi sairaanhoitajia tekemästä mittaus- ja tutkimustoimenpiteitä sairaalassa

aiheuttaneet sen, että D on 27.12.2022 saatu sairaalaan vasta kello 18.32, jolloin D:llä on todettu potentiaalisesti hengenvaarallinen tila.

Vakavammat seuraukset ovat estyneet vain hoitohenkilökunnan, lääkäreiden, sosiaaliviranomaisten ja poliisiviranomaisten suorittamilla kiireellisillä huostaanottotoimenpiteillä, joiden ansiosta D on saatu sairaalaan hoidettavaksi sekä sairaalassa kiireellisesti suoritetuilla hoitotoimenpiteillä, joiden seurauksena D:n terveydentila on saatu vakautettua.

Tekoa on pidettävä törkeänä pahoinpitelynä, koska teolla on aiheutettu tai ainakin yritetty aiheuttaa D:lle hengenvaarallinen tila ja koska rikosta on huomioon ottaen mm. D:n erittäin nuori ikä ja vastaajien useaan kertaan tapahtuneet hoidosta kieltäytymiset myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

Vaaran aiheuttaminen
Rikoslaki 21 luku 13 §
Rikoslaki 5 luku 3 §

C ja K ovat – – – osittain yhdessä ja yksissä tuumin tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneet C:n ja E:n yhteiselle, 24.11.2022 syntyneelle lapselle D:lle vakavan hengen tai terveyden vaaran.

muu teonkuvaus kuten ensisijaisessa syytteessä

VIIMESIJAINEN SYYTE

Heittellepano
Rikoslaki 21 luku 14 §
Rikoslaki 5 luku 3 §

C ja K ovat – – – osittain yhdessä ja yksissä tuumin saattaneet C:n ja E:n yhteisen, 24.11.2022 syntyneen lapsen D:n avuttomaan tilaan, josta he ovat olleet velvollisia huolehtimaan ja siten aiheuttaneet vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.

muu teonkuvaus kuten ensisijaisessa syytteessä

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

ASIANOMISTAJAN VAATIMUKSET

D:n puolesta yhdytään syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Teonkuvaukseen lisätään, että C on ollut tietoinen toimintansa (= syöttämättä jättämisen laiminlyönnistä) D:lle tuottamasta hengen ja terveyden vaarasta, koska:

– C on 7.12.2022 sairaalasta kotiutettaessa ohjeistettu syöttämään D:tä 4 tunnin välein.

– 22.12.2022 C:lle kerrottu kahden lääkärin toimesta selkeästi, että matala verensokeri on D:n aivoille haitallista ja hengenvaarallista ja että matala verensokeri on hoidolle peruste siten, että vanhempi ei voi hoidosta kieltäytyä

– 23.12.2022 kolmas lääkäri on osastolla selvittänyt C:lle kahteen kertaan D:n olleen hengenvaarassa ja vakavan vammautumisen vaarassa nesteen- ja ravinnonpuutteen takia sekä näiden puutteesta aiheutuneiden matalan verensokeriarvon ja veren matalan kaliumarvon vuoksi.

– C:lle on toistuvasti selvitetty, että D on saatava syömään neljän tunnin välein tietty maitomäärä tai muutoin tuotava sairaalaan sokeri- ja kaliumtasapainon turvaamiseksi

– C on myöntänyt, että lasta ei ole kuitenkaan C:n valinnoista johtuen herätetty syömään pe-la-yönä ja että muina öinä lapsi on herätetty vain kerran öisin, eikä lasta ole viety sairaalaan eikä jätetty sinne lääkärien edellyttämin ja vaatimin tavoin.

– K on C:lle antamallaan ohjeistuksella ja käyttäytymisellään myötävaikuttanut siihen, että C on toiminut edellä mainituin tavoin eli laiminlyönyt syöttää lastaan riittävän tiheästi sekä jättää tämän osastohoitoon.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

VASTAUKSET

K on vaatinut, että syyte hylätään.

Syyttäjä ei ole kyennyt teonkuvauksessaan osoittamaan, miten K:n tekemäksi väitetty rikos olisi tehty tahallisesti eli tässä tapauksessa tarkoituksellisesti aiottu pahoinpidellä lasta, aiheuttaa hänelle vaaraa tai panna heitteille.

Tosiasiallisesti K on yhdessä C:n kanssa pyrkinyt välittömästi sairaalasta lähdettyään hankkimaan lapselle muuta lääkäri- ja terveydenhoidollista apua.

Syyttäjän syyte perustuu ajatusrakennelmaan, että kieltäytyminen lääkärin antamista hoito-ohjeista olisi jotenkin vaurioittanut lasta tai aiheuttanut hänelle vaaraa joko K:n teon tahallisuuden tai hänen törkeän huolimattomuutensa seurauksena. Käsiteltävässä tapauksessa terveydenhuollon ammatillinen henkilökunta ei ole osannut toimia potilaslain edellyttämällä tavalla. Tilanne Tyksissä oli 27.12.2022 eskaloitunut kiistelyksi hoidosta ja sen toteutuksesta. Potilaslakia ei ollut noudatettu lapsen hoidossa.

Kaikki kuvaus, mitä syyttäjä tapauksesta esittää, kertoo lapsen ilmeisesti synnynnäisestä vammasta aiheutuneista näkyvistä oireista, ei siitä, että syytettyjen toiminta olisi aiheuttanut hänelle nämä oireet/vammat. Lapsi on koko ajan ollut äitinsä ja K:n hoivassa, joten mitään heitteillepanoa ei ole tapahtunut.

C on kiistänyt syytteen kaikilta osin. Tapahtumainkulku ei toteuta minkään haastehakemuksen rikoksen tunnusmerkistöä. Haastehakemukseen liittyvät vaatimukset tulee hylätä perusteettomina.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Perusteenaan C on lausunut, että D:lle ei ole tullut vammoja. Ei ole tapahtunut pahoinpitelyä. C on kiistänyt myös vaaran aiheuttamisen ja heitteillepanon.

C ei ole 22.12.2022 kieltäytynyt hoidosta, hän on vain kyseenalaistanut pitääkö D:n jäädä hoitoon painonsa takia. He jäivät sairaalaan ja suostuivat kaliumin antoon suun kautta. C ei muista, että kukaan lääkäri olisi 23.12.2022 tullut kertomaan D:n olevan hengenvaarassa. Jos jättää lapsen kerran syöttämättä yöllä, niin se ei tarkoita, että aina olisi niin tehty. D:tä ei tutkittu poliklinikalla 27.12.2022. Näin ollen ei voida todentaa, että hänellä olisi ollut kaliumvajetta. Sokeriarvot heittelevät normaalistikin ruokailujen välillä.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

RATKAISU

SYYKSILUKEMINEN

K on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on ensisijaisesti rangaistusta vaadittu.

C on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on ensisijaisesti rangaistusta vaadittu.

RATKAISUN PERUSTELUT

Syyksilukemisen perustelut

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Oikeudellinen arviointi

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Vastaajien menettelyn arviointi

Asiassa ei ole edes väitetty, että D:lle olisi tehty ruumiillista väkivaltaa. Kysymys on sen sijaan siitä, ovatko vastaajat tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet D:n terveyttä ja aiheuttaneet hänelle hengenvaarallisen tilan.

Asiassa on riidatonta, että C on 22.12.2022 vahvan K:n vaikutuksen perusteella tehnyt päätöksen estää D:n hypokalemian hoidon suonensisäisellä kaliumkloridilisällä, joka edellä todetusti on erittäin yleisessä käytössä oleva toimenpide Tyksissä. C on kuitenkin suostunut siihen, että D:tä hoidetaan suun kautta annettavalla kaliumlisällä. Vaikkakin todistajina kuultujen lääkärien kertomusten perusteella kaliumkloridin anto suonensisäisesti olisi ollut lääketieteellisesti perustellumpi ja nopeamman vasteen antava hoitomuoto, suun kautta annettava hoito on kuitenkin ollut lääketieteellisesti hyväksyttävissä. Näin ollen asiassa on tältä osin jäänyt näyttämättä, että 22.12.2022 suonensisäisestä kaliumkloridihoidosta kieltäytyminen olisi varsinaisesti aiheuttanut D:lle vakavaa vaaraa, vaikka onkin ilmeistä, että kieltäytyminen on hidastanut hänen kaliumarvonsa ja siten terveytensä kohentumista. Tältä osin syytteen teonkuvaus on molempien vastaajien osalta hylättävä.

C:n menettelyyn kokonaisuutena on epäilemättä vaikuttanut hänen oma synnytyksen jälkeinen terveydentilansa ja väsymyksensä. Nämä seikat eivät kuitenkaan poista hänen vastuutaan omasta toiminnastaan. C:lle on toistuvasti kerrottu D:n syöttämistahdin ja ravinnonsaannin tärkeydestä. C:n kanssa on käyty läpi myös se, mitä seurauksia syöttämisohjeiden noudattamatta jättämisellä on. Hän on kuitenkin tahallisesti jättänyt noudattamatta D:n riittävän ravinnonsaannin varmistamiseksi saamiaan ohjeita.

K on ollut tietoinen D:n ravinnonsaantiin liittyvistä ohjeista, mutta antanut C:lle vastakkaisia neuvoja, vaikkei hänellä ole missään määrin riittävää lääketieteellistä osaamista kyetäkseen arvioimaan D:n terveydentilaa ja ravinnontarvetta kuten tätä hoitaneet lääkärit ovat kyenneet. Esitetyn selvityksen perusteella K:lla on ollut suuri vaikutus C:n toimintaan.

C:n on edellä lausutuin perustein täytynyt ymmärtää, että jättämällä noudattamatta ennen D:n heti syntymänsä jälkeiseltä tehohoitojaksolta kotiutumista 7.12.2022 saamiaan sekä vielä 13.12.2022 kontrollikäynnillä ja 22.-23.12.2022 hoitojaksolla kerrattuja yksityiskohtaisia ohjeita D:n syöttämisestä neljän tunnin välein hän saattaa D:n terveyden vakavaan, jopa potentiaalisesti henkeä uhkaavaan, vaaraan. Lisäksi hänen on täytynyt ymmärtää säännöllisen ravinnonsaannin merkitys, sillä D:n paino on lähtenyt välittömästi nousuun, kun ohjeistettua ruokintaväliä oli noudatettu, mutta toisaalta paino on pysynyt lähes ennallaan tai laskenut pitkien ruokintavälien aikaan. K on antanut edellä kuvattuja ruokkimisvälin pituuden osalta lääketieteellisin perustein annettujen ohjeiden vastaisia neuvoja C:lle, joita C on myös noudattanut. K on tällä menettelyllään vaikuttanut vahvasti siihen, että D ei ole saanut teonkuvauksen tekoaikana riittävästi ravintoa. Vastaajien menettely on siten aiheuttanut D:lle vakavaa terveyden vaaraa, sillä riittämättömällä ravinnonsaannilla on sekä nopeasti ilmeneviä seurauksia, mutta myös D:n ikä huomioon ottaen potentiaalisesti hänen kehityksensä kannalta vakavia negatiivisia vaikutuksia myös pitkällä tähtäimellä.

Myös todistajana kuullut hoitajat ovat kertoneet käsityksenään, että C oli ymmärtänyt ruokintavälin noudattamisen tärkeyden. Hän on 23.12.2022 kotiutumisen yhteydessä myös luvannut olla yhteydessä osastolle jo ennen 27.12.2022 varattua aikaa, mikäli syöttäminen ei onnistuisi ohjeiden mukaisesti. Ohjeita ei edeltä ilmenevästi ole noudatettu. C on kuitenkin laiminlyönyt ilmoittaa asiasta sairaalaan, eikä ole noudattanut saamiaan ohjeita, minkä vuoksi D:n terveydentila on uudelleen huomattavasti heikentynyt.

K on lisäksi kertonut, että hän ja C olivat tehneet päätöksen olla jättämättä D:tä osastohoitoon 27.12.2022 jo ennen kontrollikäyntiä. Tähän nähden vastaajien kertomus siitä, että D:n osastohoitojaksolle jättäminen olisi johtunut hoitavan lääkärin käytöksestä on täysin epäuskottava. Pikemminkin on ollut kysymys siitä, että vastaajat ovat jo ennakolta päättäneet olla välittämättä heille mahdollisesti kerrottavista lääketieteelliseen tietämykseen perustuneista D:n terveyteen liittyvistä seikoista, joiden vuoksi osastohoito on ollut välttämätöntä. Joka tapauksessa vastaajilla olisi ollut mahdollisuus toimia tilanteessa toisin ja pyytää toisen lääkärin mielipidettä D:n tilanteesta, kuten 22.12.2022 oli toimittu.

Asiassa kuultujen lääkärien ja hoitajien keskenään pitkälti yhteneväisillä ja ristiriidattomilla kertomuksilla on näytetty, että D:n terveydentila on 27.12.2022 kontrollikäynnin aikaan edellyttänyt välitöntä päivystystasoista hoitoa. D:n painonlaskun vuoksi tarkemmat tutkimukset ja osastohoito on ollut välttämätöntä D:n terveyden turvaamiseksi. Tällaisesta D:n terveyttä ja henkeä uhkaavan vaaran poistamiseksi annettavasta hoidosta ei C:llä ole ollut potilaslain 9 §:n 5 momentin nojalla oikeutta kieltäytyä. Henkilötodistelulla on lisäksi näytetty, että K on vahvasti ollut vaikuttamassa C:n päätöksiin ja hän on lisäksi toiminut tilanteessa aktiivisesti estääkseen D:n asianmukaisen sekä lääketieteellisesti perustellun ja välttämättömän hoidon, jolloin hänen roolinsa on ollut erittäin merkittävä.

On selvää, ettei K ole kyennyt pelkästään D:tä seuraamalla varmistumaan tämän olevan kunnossa, vaan D:n terveydentilan selvittäminen on edellyttänyt myös esimerkiksi erilaisia verikokeella tehtäviä tutkimuksia. Lisäksi vastaajien menettely lääkäriasemille soittamisen osalta osoittaa myös sitä, että he ovat olleet tietoisia tai vähintäänkin vahvasti epäilleet D:n olevan pikaisen lääketieteellisen hoidon tarpeessa. Tämä seikka lisää kummankin vastaajan menettelyn moitittavuutta, koska he eivät tästä huolimatta ole ryhtyneet välittömiin toimenpiteisiin D:n saamiseksi tutkittavaksi ja hoitoon.

Edellä lausutun perusteella vastaajat ovat poistumalla sairaalasta vastoin saamiaan ohjeita 27.12.2022 myös tässä tilanteessa heille useaan kertaan kerrotuista mahdollisista seurauksista välittämättä vahingoittaneet D:n jo riittämättömän ravinnonsaannin vuoksi vahingoittunutta terveyttä ja asettaneet hänet jopa erittäin suureen hengenvaaraan.

Tyksin hoitohenkilökunnalla on vastaajien sairaalasta poistumisen vuoksi ollut perusteltu syy olla yhteydessä sosiaalitoimeen. Näissä olosuhteissa kiireellisen sijoituspäätöksen tekeminen Tyksiin on ollut vastaajien D:n terveyden ja hengen vaarantavan menettelyn vuoksi tarpeellinen ja oikeasuhtainen toimenpide. K:n menettely viranomaisten häätämiseksi tontiltaan sekä C:n ja D olinpaikan salaaminen osoittaa päämäärätietoista ja tavoitteellista menettelyä edellä todetun tarpeellisen hoidon epäämiseksi. K:n menettely on tältä osin erittäin moitittavaa, kun otetaan huomioon, että hänen on täytynyt ymmärtää tiedossaan olleiden D:hen liittyvien seikkojen ja hoitohenkilökunnan sekä sosiaalityöntekijän 27.12.2022 kertomien seikkojen perusteella D:n tarvitsevan kiireellisiä tutkimuksia ja hoitoa. Tällä menettelyllään hän on edelleen pitkittänyt ja todennäköisesti myös pahentanut D:n terveydelle osaltaan aiheuttamaansa vahinkoa ja potentiaalisesti hengenvaarallista tilaa.

Esitetyn näytön perusteella on selvää, että vakavammat todistajien edellä kuvaamat seuraukset D:lle ovat 27.12.2022 jääneet toteutumatta ainoastaan siksi, että Tyksin henkilökunta on reagoinut tilanteeseen nopeasti ja aloittanut toimet D:n saamiseksi takaisin sairaalaan ensihoidon ja viranomaisten suorittamilla toimenpiteillä. D:n saavuttua sairaalaan hänen tilansa on saatu vakautetuksi ja kohentumaan pikaisesti aloitetuilla toimenpiteillä.

Asiassa on edellä lausutuin perustein tullut tuomitsemiskynnyksen ylittävällä varmuudella näytetyksi, että vastaajat K ja C ovat muilta osin menetelleet syyttäjän esittämän ja asianomistajan täydentämän teonkuvauksen mukaisesti. Kummankin vastaajan syyksi näytetyllä menettelyllä on edellä hylättyä teonkuvauksen osaa lukuun ottamatta vahingoitettu D:n terveyttä ja aiheutettu D:lle hengenvaarallinen tila. Tältä osin menettely täyttää törkeän pahoinpitelyn kvalifiointiperusteen.

Vastaajien rikosta on lisäksi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun otetaan huomioon D:n erittäin nuori ikä, minkä vuoksi hän on ollut täysin puolustuskyvytön ja riippuvainen muiden huolenpidosta. Menettelyä on pidettävä törkeänä myös, koska vastaajat ovat useamman kerran kieltäytyneet D:n tarvitsemasta hoidosta ja ovat omilla toimillaan pikemminkin pyrkineet aktiivisesti estämään D:tä saamasta tarvitsemaansa ja lääketieteellisesti perusteltua hoitoa.

Näin ollen kummankin vastaajan syyksi luettu menettely täyttää rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, eikä heidän syyllisyydestään jää varteenotettavaa epäilyä. Syyte on näiltä osin näytetty toteen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS

TUOMIOLAUSELMA

Syyksiluettu

Törkeä pahoinpitely
7.12.2022-27.12.2022
Rikoslaki 21 luku 6 § 1 mom.

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
1 vuosi 6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Syyksiluettu

Törkeä pahoinpitely
7.12.2022-27.12.2022
Rikoslaki 21 luku 6 § 1 mom.

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
1 vuosi 6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Tuomas Vesterbacka
Käräjätuomari Eeva Palaja
Käräjänotaari Anniina Salonen

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 18.6.2026

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitukset

K on vaatinut, että syyte törkeästä pahoinpitelystä, vaihtoehtoinen syyte vaaran aiheuttamisesta ja viimesijainen syyte heitteillepanosta hylätään – – -.

Perusteinaan K on lausunut, että D (myöhemmin D tai lapsi) ei ollut ollut hengenvaarassa. Lasta ei ollut tutkittu 27.12.2022 eikä todisteita hengenvaarallisesta tilasta ole esitetty. D:tä ei ollut hoidettu yhteisymmärryksessä tämän huoltajan kanssa. D:tä ei ollut sijoitettu kiireellisesti eikä siitä ole esitetty riittävää näyttöä. K ei ollut menetellyt tahallisesti. Hän ei ollut menetellyt myöskään törkeän huolimattomasti, mitä osoitti se, että hän oli pyrkinyt hankkimaan D:lle apua toiselta terveydenhuollon toimijalta. Menettely ei täytä edes pahoinpitelyn tunnusmerkistöä.

C on vaatinut, että syyte törkeästä pahoinpitelystä, vaihtoehtoinen syyte vaaran aiheuttamisesta ja viimesijainen syyte heitteillepanosta hylätään – – -.

Perusteinaan C on lausunut, ettei hän ollut aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa D:lle hengenvaarallista tilaa tai vaaraa D:n hengelle ja terveydelle. D:n kaliumarvo tai verensokeri ei ollut ollut vaarallisen matala. D:n paino ei 27.12.2022 ollut laskenut ja punnitustulos oli johtunut siitä, ettei lasta ollut syötetty ennen punnitusta. Lapsi oli voinut hyvin. D oli syntynyt keskosena, minkä vuoksi tämän kasvu oli ollut normaalia hitaampaa. C ei ollut kieltäytynyt lapsen hoidoista. D:tä ei ollut ravittu ja nesteytetty huonosti. C oli luottanut K:n pitkään kokemukseen lasten hoitamisesta. C ei ollut havainnut eikä hänelle ollut kerrottu, että lapsi olisi ollut hengenvaarassa. Hänen soittonsa lääkäriasemille Turun yliopistollisesta keskussairaalasta (TYKS) poistumisen jälkeen eivät olleet johtuneet siitä, että hän olisi ollut huolissaan D:n voinnista, vaan tarpeesta saada muilta lääkäreiltä lausunnot tämän voinnista. C ei ollut menetellyt tahallisesti. – – –

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut ensisijaisesti, että K:n ja C:n valitukset hylätään ja toissijaisesti, että heidät tuomitaan syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti vaaran aiheuttamisesta tai viimesijaisen syytteen mukaisesti heitteillepanosta. – – –

Perusteinaan syyttäjä on vedonnut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja lausunut lisäksi, että hengenvaarallisen tilan arvioinnissa on otettava huomioon, että tapahtuma-aikaan D oli ollut kuukauden ikäinen vauva, joka oli ollut kaksi ensimmäistä elinviikkoaan tehohoidossa sairaalassa. Potilaan huoltajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa.

D on vaatinut, että valitukset hylätään. Hän on ilmoittanut yhtyvänsä syyttäjän toissijaiseen ja viimesijaiseen rangaistusvaatimukseen.

Perusteinaan D on lausunut, että käräjäoikeuden ratkaisu on oikea. C ei ollut syöttänyt lasta siten kuin tehohoitojakson jälkeen oli ohjeistettu. Painonlaskun eli nälässä pitämisen vuoksi D:lle oli jouduttu asentamaan kanyyli ja hänelle oli pitänyt tehdä useampia kokeita sen tutkimiseksi, johtuuko painonlasku jostain aineenvaihduntasairaudesta. Nälkä oli aiheuttanut lapselle epämiellyttäviä tuntemuksia ja ainakin kuivumista, raajojen kylmyyttä sekä mainittujen toimenpiteiden tuottaman kivun. D oli ollut vakavassa terveydellisessä vaarassa. Häntä ei ollut voinut jättää hoidotta ja painonlaskua tutkimatta. Mitään vaihtoehtoa lapsen osastohoidolle ei ollut tuossa tilanteessa ollut.

Lausumapyyntö ja annetut lausumat

– – – Hovioikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin soveltumisesta käsiteltävänä olevaan asiaan.

Syyttäjä on lausunut, että epävarsinaisessa laiminlyöntivastuussa vastuuasemassa oleva tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen. Laiminlyönnillä ei rikosoikeudessa tarkoiteta pelkkää passiivisuutta, vaan sitä, että tiettyyn konkreettiselle tekijälle mahdolliseen tekoon ei ole ryhdytty eikä tekijä ole puuttunut uhkaavaan oikeushyvän loukkaamiseen tai vaarantamiseen. Rikosoikeudellisesti relevantille laiminlyönnille on merkityksetöntä, mitä henkilö tosiasiassa tekee. Olennaista on se, mitä tämä on jättänyt tekemättä. Laiminlyöntirikoksissa lainkäyttäjälle keskeinen kysymys on se, milloin tekijä voidaan asettaa vastuuseen siitä, että hän ei ole tehnyt sitä, mitä hänen odotettiin tekevän. Laiminlyönnin rangaistavuus perustuu siihen, että tekijä ei tee tekoa, joka hänen olisi pitänyt tehdä ja jonka hän olisi voinut tehdä. Laiminlyöjällä on täytynyt olla toimintaan ryhtyessään ulkoiset edellytykset, taito ja kyky vaadittavaan tekoon. C:llä on rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin kohdassa 2 tarkoitetuin tavoin D:n äitinä ollut erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että D saa riittävästi ravintoa ja välttämätöntä hoitoa. C:llä on ollut toimintaan ulkoiset edellytykset, taito ja kyky eikä mikään ulkoinen seikka ole estänyt C:tä toimimasta lääkäreiden ja hoitajien useaan kertaan antamien ruokintaohjeiden ja hoito-ohjeiden mukaisesti. K:llä on ollut erityisen suuri merkitys C:n tahdonmuodostuksessa koskien sekä D:n ruokintaa että D:lle annettavaa hoitoa. K:lla on ollut C:n näkökulmasta katsottuna tietämystä lääketieteellisistä seikoista, ja C on luottanut K:n mielipiteisiin. K on myös ollut tietoinen omasta merkityksestään C:n tahdonmuodostuksessa. K on myös antanut ohjeita C:lle D.n ruokinnasta, D:lle annettavasta hoidosta ja hoidon antamatta jättämisestä, minkä vuoksi hänellä on ollut kohdissa 4 ja 5 tarkoitettu erityinen velvollisuus estää seurausten aiheutuminen. K:lla on ollut toimintaan ulkoiset edellytykset, taito ja kyky eikä mikään ulkoinen seikka ole estänyt K:ta toimimasta lääkäreiden ja hoitajien useaan kertaan antamien ohjeiden mukaisesti.

K on lausunut, että rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentti edellyttää konkreettista vahinkoa, eikä sellaista ole käsillä olevassa asiassa aiheutunut. Lisäksi hän on lausunut, että mainitun säännöksen kohta 5 ei sovellu käsillä olevaan asiaan, koska lain esitöiden mukaan sitä sovelletaan ennen kaikkea vastuuseen vaaran lähteestä.

C ei ole lausumassaan ottanut suoranaisesti kantaa siihen, mitä koskien lausumaa on pyydetty, vaan hän on toistanut valituksessaan esittämiään kiistämisperusteita.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Sovellettavat oikeusohjeet

Ensisijainen rangaistusvaatimus ja vaihtoehtoiset syytteet

Syyttäjä on ensisijaisesti vaatinut rangaistusta C:lle ja K:lle törkeästä pahoinpitelystä ja toissijaisesti vaaran aiheuttamisesta sekä viimesijaisesti heitteillepanosta.

Asiaan liittyvä oikeudellinen viitekehys pahoinpitelyn tunnusmerkistöön liittyvän terveyden vahingoittamisen, törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöön liittyvän hengenvaarallisen tilan sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 §:n osalta käy ilmi käräjäoikeuden tuomion sivuilta 19 ja 20.

Vuoden 1969 törkeää pahoinpitelyä koskevassa säännöksessä mainittiin hengenvaaran tahallinen aiheuttaminen yhtenä kvalifiointiperusteena. Voimassa olevaan lakiin otettiin kuitenkin tunnusmerkki ”hengenvaarallinen tila”. Hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp, s. 96) on todettu, ettei sanamuodon muutos merkitse asiallista muutosta.

Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että teko täyttää myös pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä tuomitaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Pahoinpitely on tyypillinen seurausrikos ja tahallisuuden tulee kattaa myös tunnusmerkistön mukainen seuraus, tässä tapauksessa siis se, että D:n terveyttä on vahingoitettu, hänelle on aiheutettu kipua tai hänet on saatettu tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Törkeä pahoinpitelyn osalta tahallisuuden tulee kattaa myös tunnusmerkistön mukainen teonkuvauksessa yksilöity kvalifioitu seuraus eli tässä tapauksessa D:lle aiheutettu hengenvaarallinen tila.

Vaaran aiheuttamisesta tuomitaan rikoslain 21 luvun 13 §:n nojalla se, joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta.

Tahallisuudesta

Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä, jonka mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Kun syytetty tahallisuuden puutteeseen vetoamalla kiistää syyllistyneensä rikokseen, hän vetoaa usein juuri siihen, ettei hänen näkökulmastaan aiheutunut seuraus ollut todennäköinen. Subjektiivista näkemystä ei kuitenkaan voida ottaa objektiivisen arvioinnin lähtökohdaksi vaan tahallisuutta on arvioitava ulkoisesti todennettavissa olevien seikkojen perusteella eli sellaisten seikkojen perusteella, jotka ovat myös ulkopuolisen tarkkailijan havaittavissa ja arvotettavissa. Lisäksi todennäköisyystahallisuutta arvioitaessa nojaudutaan niin sanottuun ennakoitavuuskriteeriin, koska ainakaan tekohetkellä ei yleensä ole saatavilla tarkkaa tietoa tietyn seurauksen objektiivisesta todennäköisyydestä. Ennakoitu voi olla vain sellainen teolle tyypillinen vahinkoseuraus, jonka tekijä on voinut ja joka hänen on pitänyt ottaa teon hetkellä lukuun jo oman erityistietonsa tai yleisen elämänkokemuksen perusteella. Seurauksen syntymisen todennäköisyyttä koskeva arvio pyritään kiinnittämään mahdollisimman uskottavina pidettäviin kokemussääntöihin tiettyjen ilmiöiden syy-seuraussuhteesta. (Tapani-Tolvanen-Hyttinen: Rikosoikeuden yleinen osa, 2025, s. 319, 320)

Tahallisuuden täyttymistä vaarantamisrikoksissa on oikeuskirjallisuudessa pidetty ongelmallisena. Henkilön pitää mieltää varsin todennäköiseksi sen, että hän vaarantaa konkreettisesti toisen henkeä ja terveyttä eli seurauksen olisi oltava varteenotettava vaihtoehto. Tyypillisesti vaaraa aiheuttavat tapaukset arvioidaan joko tahallisesti rangaistavana henkirikoksen yrityksenä tai törkeän tuottamuksellisena rangaistavana vaaran aiheuttamisena (Tapani-Tolvanen-Hyttinen: Rikosoikeuden yleinen osa, 2025, s. 342).

Törkeä tuottamus rikosvastuun perusteena

Tuottamuksesta rikosvastuun perusteena säädetään rikoslain 3 luvun 7 §:ssä. Lainkohdan mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos tekijä rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Lainkohdan 2 momentissa säädetään törkeän tuottamuksen kriteereistä. Lain esitöiden mukaan tuottamuksen aste ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Huomioon otetaan ainakin rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Mitä olennaisemmasta huolellisuusvelvoitteesta on kysymys ja mitä olennaisemmalla tavalla velvoitetta rikotaan, sitä useammin voidaan katsoa, että riskinotto on ollut tietoista ja epätavanomaista. Myös mitä vakavampi mahdollinen tai toteutunut vahinkoseuraus on, sitä lähempänä ollaan törkeää huolimattomuutta. Todennäköisyys on arvioitava sen tiedon perusteella, joka tekijällä oli ja joka huolellisella tarkkailijalla olisi ollut teon hetkellä. Huomioon voidaan ottaa muun muassa tilanteeseen liittyvät syyllisyyttä vähentävät seikat kuten hämmennys, pelko ja hätääntyminen, jotka voivat puoltaa tapauksen arvioimista tavallisena huolimattomuutena silloinkin, kun on aiheutettu tietoisesti erittäin suuri vaara vahinkoseurauksen syntymisestä. (HE 44/2002 s. 97–98)

Laiminlyönnin rangaistavuudesta

Pahoinpitelyn ja vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistöt on laadittu aktiivista tekemistä silmällä pitäen. Rikoslain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään. Saman pykälän 2 momentissa säädetään niin sanotusta epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta. Sen mukaan laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua 1) virkaan, toimeen tai asemaan, 2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.

Laiminlyönnin rangaistavuutta koskevissa lain esitöissä (HE 44/2002 vp, s. 43) on todettu, että rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentti koskee tilanteita, joissa tunnusmerkistön teonkuvauksessa käytetyt termit yleisten tulkintaoppien mukaan kattavat myös passiivisen suhtautumisen. Rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijällä on erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseurauksen syntyminen. Kyse on nimenomaan oikeudellisesta velvollisuudesta, mikä merkitsee, että toimintavelvoitteen tulisi olla ankkuroitavissa oikeusjärjestyksen muuhun normistoon. Säännökseen on sisällytetty tärkeimmät niistä tilanteista ja olosuhteista, joiden käsillä ollessa passiivinen suhtautuminen on oikeuskirjallisuudessa sekä -käytännössä rinnastettu seurauksen aktiiviseen aiheuttamiseen.

Tekijän ja uhrin välisellä suhteella tarkoitetaan muun muassa sukulaisuussuhteen taikka läheisen yhteiselämän johdosta syntynyttä huolenpito- ja suojaamisvelvollisuutta. Perhesuhteet ja läheinen yhteiselämä saattavat perustaa oikeudellisen toimimisvelvollisuuden. Vanhemmat ovat suojeluvastuussa pienistä lapsistaan. Kohdan 4 soveltamisesta on todettu, että joka omalla toiminnallaan saa aikaan vaaratilanteen, on usein vastuussa sen myötä syntyneistä seurauksista. (HE 44/2002 vp s. 43–45) Eri tilanteita yhdistävänä piirteenä on, että vastuuasemassa olevaan henkilöön kohdistuu odotuksia sen suhteen, että hän toiminnallaan estää vahinkoseurauksen syntymisen. Laiminlyöntivastuu rakentuu sen ajatuksen varaan, että määrätilanteissa ihmisillä on oikeus edellyttää tietyssä asemassa taikka tilanteessa olevien ihmisten toimivan määrätyllä tavalla. (HE 44/2002 vp s. 43)

Sanotussa säännöksessä vastuun perusteet säännellään avoimen ja yleisluonteisen kuvauksen avulla, joten rikosvastuun ulottuvuus perustuu merkittäviltä osin oikeuskäytäntöön (KKO 2014:22, kohta 12).

Ennakkopäätöksessä KKO 2023:90 korkein oikeus katsoi, että A oli laiminlyönyt erityisen oikeudellisen velvollisuutensa estää vahingon syntymisen. A oli vuokrannut sähkölämmitteisen omakotitalon laiminlyöden useiden kuukausien ajan vuokrasopimuksen mukaisen velvollisuutensa maksaa sähkölaskut sekä jättänyt talon talvella tyhjilleen ilmoittamatta tästä sekä odotettavissa olleesta sähköjen katkaisemisesta vuokranantajalle. Sähköyhtiön katkaistua talosta sähköt talon putket ja vesikalusteet olivat jäätyneet ja rikkoutuneet aiheuttaen talolle vesivahingon. Kun menettelyä oli pidettävä tahallisena, A:n katsottiin syyllistyneen vahingontekorikokseen.

Vanhemmassa ratkaisussa KKO 1975 II 1 A oli riitaannuttuaan B:n kanssa seurannut tätä juoksemalla ja B:n astuttua sen johdosta vaatteet yllään veteen heitellyt kiviä B:n perään ja tämän lähdettyä uiden ylittämään noin 100 metrin levyistä merensalmea jatkanut takaa-ajoa uimalla sekä ohitettuaan B:n uhkailemalla estänyt tätä nousemasta vastakkaiselle rannalle, jolloin B oli A:n nähden vaipunut veden alle. Koska A oli menettelyllään myötävaikuttanut B:n joutumiseen vaaratilanteeseen ja hänellä sen vuoksi oli ollut erityinen velvollisuus auttaa B:n jouduttua hukkumisvaaraan, A tuomittiin kuolemantuottamuksesta.

Ratkaisussa KKO 1981 II 97 korkein oikeus on katsonut vastaajien syyllistyneen muun muassa kuolemantuottamukseen tilanteessa, jossa nämä olivat tietoisina ryyppytoverinsa vakavasta humalatilasta jättäneet tämän selviytymään yksin ulkona pimeydessä ja koleudessa. Tällä tavoin avuttomaan tilaan saatettu oli olosuhteet huomioon ottaen sinänsä epätavallisella, mutta kuitenkin ennalta arvattavissa olevalla tavalla hukkunut.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa nousee selvästi esiin, miten raja aktiivisen tekemisen ja laiminlyönnin välillä on tulkinnanvarainen. Ensiksi mainittua tapausta voitaisiin nykykatsannossa arvioida myös siitä näkökulmasta, että A oli aktiivisesti ja tahallisesti pyrkinyt B:n menehtymiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa taas tekijät olivat ensin poistaneet toverinsa autosta, mikä on aktiivista tekemistä. Sen jälkeen he olivat jättäneet hänet oman onnensa nojaan, eli toimintaan liittyi vaaraulottuvuus ja tekijät olivat laiminlyöneet huolehtia toverinsa hengestä ja terveydestä (Tapani-Tolvanen-Hyttinen: Rikosoikeuden yleinen osa 2025, s. 262–263).

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1994:101 A oli luontaishoidon asiantuntijana esiintyen ja tietoisena siitä, että sokeritautia sairastaneen lapsen vanhemmat luottivat häneen ja noudattivat hänen ohjeitaan, neuvonut vanhempia korvaamaan lapsen hoidossa lääkärin määräämän insuliinihoidon niin sanotulla kuhnehoidolla. Sairauden pahennuttua A, joka oli henkilökohtaisesti tullut hoitamaan lasta ja tuolloin havainnut tämän olevan hälyttävässä kunnossa, oli lisäksi laiminlyönyt huolehtia siitä, että lapsi olisi ajoissa saanut insuliinia tai saatettu sairaalahoitoon, seurauksin, että lapsi oli kuollut. A, joka tosin ilmeisesti itse oli uskonut hoitomuotonsa tehokkuuteen, ei ollut voinut nojautua puolueettomaan tietoon tai perusteeseen, joka olisi horjuttanut käsitystä, että sokeritaudissa insuliinihoito oli välttämätön ja ettei se ollut korvattavissa kylpyhoidoilla. Hänen katsottiin syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Tapauksessa oli kysymys tuottamuksellisena rangaistavasta rikoksesta, mihin laiminlyöntivastuu tyypillisimmin onkin oikeuskäytännössä liittynyt.

Korkein oikeus ei ole antanut ratkaisua, jossa olisi tekijä tuomittu tahallisesta henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen perusteella. Kuitenkin Turun hovioikeuden 15.3.2013 antamassa tuomiossa numero 637 oli kysymys tilanteesta, jossa A oli jättänyt veneestä pudonneen B:n veden varaan ja tämä oli lopulta hukkunut. A ja B olivat eläneet läheisessä avioliittoa muistuttavassa avosuhteessa, ja heidän aikomuksenaan oli ollut solmia myös avioliitto. Hovioikeus totesi, että avioliittoa muistuttava suhde synnytti A:lle tapauksen olosuhteissa rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen perustuvan vastuuaseman. Kun A oli laiminlyönyt vastuuaseman synnyttämän velvollisuuden ja jättänyt antamatta tai hankkimatta B:lle sellaista apua, jota häneltä oman kykynsä sekä tapauksen olosuhteet huomioon ottaen voitiin edellyttää, hovioikeus katsoi A:n tahallaan aiheuttaneen B:n kuoleman ja tuomitsi hänet epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena toteutetusta taposta.

Itä-Suomen hovioikeuden 27.02.2018 antamassa tuomiossa numero 108644 hovioikeus katsoi, että A:n veneestä hyppääminen oli aiheuttanut vaaratilanteen ja A:lla oli tämän vaaraa aiheuttaneen toimintansa perusteella ollut rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukainen erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen eli muiden ohella B:n kuolema. A oli laiminlyönyt antaa B:lle sellaista apua, jota A olisi voinut antaa saattamatta itseään vaaraan, ja että A oli tiennyt auttamatta jättämisen johtavan vähintään varsin todennäköisesti B:n kuolemaan. A oli tahallaan laiminlyönnillä tappanut B:n.

Näytön arviointi ja johtopäätökset näytöstä

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden kohdassa näytön arviointi (tuomion s. 17–19) tekemät johtopäätökset ja lausuu lisäksi seuraavaa.

M:n, N:n, O:n ja P: kertomukset ovat olleet yksityiskohtaisia, kattavia, johdonmukaisia sekä vauvan veren matalaan kalium- ja verensokeritasoihin liittyvien terveysriskien osalta keskenään yhteneviä. Hovioikeudelle ei ole syntynyt aihetta epäillä mainittujen henkilöiden asiantuntemusta.

C on kertonut, että hän oli laiminlyönyt sairaalasta annetun neljän tunnin mukaisen syöttövälin noudattamisen vain yksittäisellä kerralla. Siihen nähden, mitä C on asiasta esitutkinnassa kertonut sekä ottaen huomioon D:n painon aleneminen / huono painonnousu kotihoidon aikana sekä sen nouseminen osastolla saadun hoidon ja syöttämisen myötä (syyttäjän kirjallinen todiste 2), on epäuskottavaa, että ohjeiden mukainen neljän tunnin syöttöväli olisi laiminlyöty vain kertaalleen.

Asiassa on kirjallisella todistelulla (syyttäjän kirjalliset todisteet 2, 3 ja 4) sekä niitä tukevilla todistajankertomuksilla (P, M, N, O) luotettavasti selvitetty, että D:n paino oli ollut niin 22.12.2022 kuin 27.12.2022 tehdyissä mittauksissa hälyttävän alhainen ja alle tämän syntymäpainon. P ja R ovat kertoneet, ettei vauvan punnitsemista edeltävällä syöttämisellä ole merkittävää vaikutusta tämän painoon. Sillä seikalla, oliko D syötetty ennen sairaalassa 27.12.2022 tehtyä punnitusta, ei ole siten asiassa merkitystä.

O:n, S:n ja T:n kertomuksilla ja niitä tukevilla syyttäjän kirjallisilla todisteilla 5, 6 ja 7 on näytetty, että C:lle oli annettu ainakin kahtena eri kertana D:n ravitsemiseen liittyvät ohjeet ennen kuin he olivat 23.12.2022 kotiutuneet sairaalasta, ja että C:lle oli myös kerrottu D:n olleen hengenvaarassa tai vaarassa vammautua pysyvästi.

Samoin U:n ja N:n luotettaviin kertomuksiin nähden epäuskottavaa on, etteivät K ja C olleet 27.12.2022 ennen poistumistaan sairaalasta tulleet tietämään, että N:n mielestä lapsi oli potentiaalisessa hengenvaarassa ja että D:n terveydentila edellytti lisätutkimusten tekemistä ja sairaalahoitoa.

Asiassa on U:n, N:n, V:n sekä myös C:n ja K:n omatkin kertomukset huomioon ottaen näytetty, että K:lla on ollut voimakas vaikutus niihin ratkaisuihin, joita C on D:n hoitamisen osalta tehnyt. K:n puhelimessa 22.12.2022 kertoma hänen käsityksestään kaliumin suonensisäisen antamisen vaarallisuudesta oli johtanut siihen, että C oli kieltänyt tämän toimenpiteen tekemisen D:lle. Päätös lähteä sairaalasta 27.12.2022 oli ollut ensisijaisesti K:n tahdon mukainen. K on itse kertonut, että on C:lle todennut olevan parempi, että vauva saa nukkua kuin että tätä herätellään syömään, ja että vauvan paikka on kotona perheen luona. K on tunnustanut, että hänen sanomisillaan on suuri merkitys C:lle.

Asiassa on ollut riidatonta, että C ja K olivat sairaalasta lähdön jälkeen ottaneet puhelimitse yhteyttä yksityisille lääkäriasemille. C:n ja K:n kertomusta siitä, että he olivat pyrkineet saamaan toisen mielipiteen lapsen voinnista ei ole sinänsä aihetta epäillä. Ottaen kuitenkin huomioon D:n painon lasku 27.12.2022 vastaanottokäynnillä, siihen liittyvä N:n ja U:n perusteltu huoli 22.12.2022 tilanteen uusiutumisesta sekä C:n ja K:n tietoisuus näistä seikoista yksityisille lääkäriasemille soittamista ei voida pitää riittävänä toimenpiteenä sairaalatasoista hoitoa vaativan vauvan hengen ja terveyden suojelemiseksi. Puheluita lääkärikeskuksiin oli riidattomasti soitettu vain muutama eikä aikaa ollut varattu. C:n ja K:n väite siitä, että heidän lähtönsä yksityiselle lääkärille 27.12.2022 oli estynyt viranomaisten ajoneuvojen estettyä poistumisen K:n kotipihasta on epäuskottava.

Asiassa on erityisesti O:n kertomuksella selvitetty, että ravinnotta jääminen ja siitä johtuva alhainen verensokeri aiheuttaa pienelle vauvalle epämukavaa oloa ja kivun tuntemuksia. Tilan jatkuessa matala verensokeri aiheuttaa voimattoman olon ja uneliaisuutta, jossa vauva ei enää kykene ilmaisemaan tarpeitaan. Syyttäjän kirjallisilla todisteilla 2, 4 ja 5 sekä niitä tukevilla P:n, M:n ja O:n kertomuksilla on näytetty, että D on 22.12.2022 osastohoitoon otettaessa kärsinyt nesteen ja ravinnon puutteen johdosta aiheutuneesta kuivumisesta ja hänen verensokeri- ja kaliumarvonsa ovat olleet selvästi alle niiden viitearvojen. X:n kertomuksella ja sitä tukevalla kirjallisella todistelulla (syyttäjän kirjalliset todisteet 2 ja 17) on näytetty, että D on 27.12.2022 illalla sairaalaan tuotaessa kärsinyt liian niukasta syöttämisestä johtuvasta matalasta verensokerista, kuivumisesta ja alilämpöisyydestä. D:n tila on 22.12.2022 ja 27.12.2022 ollut tämän terveyttä ja henkeä uhkaava (syyttäjän kirjalliset todisteet 2, 4 ja 5) ja tämän hoitaminen sairaalassa on ollut välttämätöntä terveyden vahingoittumisen estämiseksi. Tilanne on ollut potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla D:n terveyttä ja henkeä uhkaava siten, ettei C:llä ole ollut oikeutta kieltää tarpeellista hoitoa.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Oikeudellinen arviointi

Ensisijaisen syytteen mukaan K ja C ovat väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet tai ainakin yrittäneet vahingoittaa D:n terveyttä, aiheuttaneet hänelle kipua tai saattaneet hänet tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta (s. 20) ilmenee, terveyden vahingoittamisen tunnusmerkillä on ruumiinvamman tai sairauden aiheuttamista laajempi merkitys ja terveyden niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin negatiivisia muutoksia on oikeuskirjallisuudessa pidetty epäilyksittä terveysvahinkoina. Edellä on todettu, että D on 22.12.2022 ja 27.12.2022 osastohoitoon otettaessa kärsinyt nesteen ja ravinnon puutteesta aiheutuneesta kuivumisesta, matalasta verensokerista ja alilämpöisyydestä. Hovioikeus toteaa, että kysymys on rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetuista terveysvahingoista, joihin on todennäköisesti liittynyt myös kivun tuntemus. Asiassa on sen sijaan jäänyt luotettavasti näyttämättä, että K ja C olisivat saattaneet D:n tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Esitetyn näytön perusteella D on 22.12.2022 ja 27.12.2022 ollut rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa hengenvaarallisessa tilassa. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin (s. 22), että vakavammat seuraukset ovat jääneet toteutumatta ainoastaan siksi, että D on hoitohenkilökunnan toimien johdosta saatu riittävän ajoissa sairaalaan hoitotoimenpiteiden suorittamiseksi.

C:n osalta pahoinpitelyä koskevan syytteen ydin muodostuu siitä, että hän on laiminlyömällä D:n ohjeiden mukaisen syöttämisen sekä kieltämällä D:n hoitamisen lääketieteellisesti perustellulla tavalla, vahingoittanut tai ainakin yrittänyt vahingoittaa D:n terveyttä aiheuttaen tälle edellä mainitun hengenvaarallisen tilan. Kysymys on siten laiminlyönnistä hoitaa D:tä tämän terveyttä ja henkeä turvaavalla, lääketieteellisesti perustellulla tavalla. Pahoinpitelyn tunnusmerkistössä ei ole nimenomaisesti säädetty laiminlyöntiä rangaistavaksi, joten laiminlyöntiin perustuvaa rangaistusvastuuta on arvioitava rikoslain 3 luvun 3 §:n epävarsinaisia laiminlyöntirikoksia koskevan 2 momentin perusteella.

Terveyttä voidaan vahingoittaa paitsi aktiivisella tekemisellä myös laiminlyönnillä. Edellä sovellettavia oikeusohjeita koskevan otsikon alla esitetyllä tavalla epävarsinaista laiminlyöntirikosta koskevan rangaistusvastuun edellytyksenä kuitenkin on, että tekijällä on erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseurauksen syntyminen. Tällainen erityinen huolenpitovelvollisuus on vanhemmalla suhteessa pieneen lapseensa. Hovioikeus on edellä katsonut näytetyksi, että C on laiminlyönyt noudattaa sairaalasta saamaansa ohjetta D:n neljän tunnin välein tapahtuvasta syöttämisestä. Tämä on johtanut nesteen ja ravinnon puutteelliseen saamiseen, mistä puolestaan on seurannut veren matala sokeripitoisuus ja matala kaliumpitoisuus 22.12.2022 ja veren matala sokeripitoisuus 27.12.2022. Matalat sokeri- ja kaliumpitoisuudet ovat pienelle vauvalle hengenvaarallisia, minkä vaaran välttämiseksi D on 22.12.2022 ja 27.12.2022 tarvinnut välitöntä sairaanhoitoa.

Asiassa on edelleen näytetty, että C:lle on 7.12.2022 ja sen jälkeen useita kertoja kerrottu D:n säännöllisen neljän tunnin välein tapahtuvan syöttämisen tärkeydestä. Hän on viimeistään osastojakson 22.-23.12.2022 jälkeen tullut tietoiseksi niistä terveysriskeistä, joita säännöllisen syöttämisen laiminlyönti aiheuttaa. Lisäksi hänelle on 22.12.2022 kerrottu, että D:n tila oli tuolloin ollut hengenvaarallinen. Asiassa on selvitetty D:n synnytyksen olleen myös C:lle vaikea ja että tämän terveydentila oli synnytyksen jälkeen vaatinut muun muassa leikkaushoitoa. Asiassa on viitattu aiemman onnettomuuden aiheuttaneen C:lle jonkinlaisia muistiongelmia, ja todistaja Y on kertonut, ettei C ollut D:n syntymän jälkeen ”ollut oma itsensä” mutta näistä tai muistakaan C:n kognitiivisiin kykyihin ja/tai psyykkiseen vointiin vaikuttavista tekijöistä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Mikään asiassa esitetty ei siten ole antanut aihetta olettaa, että C ei olisi kyennyt ymmärtämään hoitohenkilökunnan hänelle antamien ohjeiden ja kertomien seikkojen sisältöä ja merkitystä. Kysymys ei ole ollut vaikeasti ymmärrettävistä lääketieteellisistä käsitteistä vaan siitä, minkä verran D on tarvinnut maitoa ja kuinka usein ja minkä vuoksi.

C on 22.12.2022 tullut tietoiseksi D:n painonlaskuun liittyvistä matalista glukoosi- ja kaliumarvoista, D:n tarpeesta saada hoitoa matalien arvojen korjaamiseksi sekä siitä, että D:n tila on ollut hengenvaarallinen. Näissä olosuhteissa tietoisena D:n painon laskemisesta verrattuna osastojakson 22.-23.12.2022 jälkeiseen painoon sekä painon laskuun liittyvistä todennäköisistä matalista veren glukoosi- ja kaliumarvoista, C:n on 27.12.2022 kontrollikäynnillä täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että annettujen syöttämistä koskevien ohjeiden laiminlyönti ja kieltäytyminen D:hen kohdistuvista tutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä johtaa tälle hengenvaarallisen, vakavia terveysriskejä sisältävän tilan syntymiseen. D:llä on illalla 27.12.2022 todettu hengenvaarallinen tila. Tätä tilaa hänelle ei olisi syntynyt, jos C olisi aiemmin päivällä sallinut D:hen kohdistuneet tarkemmat tutkimukset ja hoitotoimenpiteet. Lisäksi D:lle aiheutuneen hengenvaarallisen tilan muodostumiseen on vaikuttanut se, että hoidon aloittaminen on pitkittynyt C:n hidastelun ja K:n talossa piileskelyn vuoksi. C on siten syyllistynyt pahoinpitelyyn, jossa täyttyy törkeän pahoinpitelyn kvalifiointiperuste hengenvaarallisen tilan aiheuttamisesta.

Vaikka C ei olekaan tarkoittanut aiheuttaa D:lle terveysvahinkoa, kipua ja hengenvaaraa, rikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun otetaan huomioon D:n erittäin nuori ikä, minkä vuoksi hän on ollut täysin puolustuskyvytön ja riippuvainen C:n huolenpidosta, sekä C:n hoidosta kieltäytymiset.

Edellä on todettu, että C:llä on D:n äitinä ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus huolehtia tämän hoidosta ja ravinnon saannista, mitkä molemmat hän on laiminlyönyt ja siten aiheuttanut D:lle lopulta 27.12.2022 todetun hengenvaarallisen tilan. K:ta on syytetty ensisijaisesti samasta teosta ja toissijaisesti vaaran aiheuttamisesta tai heitteillepanosta saman teonkuvauksen mukaisesti.

Kysymys on ensisijaisesti siitä, millainen tietoisuus K:lla on ollut D:n terveydentilasta ja onko hänen täytynyt pitää ainakin varsin todennäköisenä sitä, että D:n terveys vahingoittuu ja/tai hänelle aiheutuu kipua, ja lisäksi hengenvaarallinen tila.

K:n asema C:n läheisenä ystävänä ja D:n kummitätinä ei luo hänelle samanlaista oikeudellista huolenpitovastuuta D:n terveydestä kuin C:llä on. K ei ole ollut vastuussa D:n ravinnonsaannista eikä asemassa, jossa hänellä olisi ollut päätäntävalta D:hen kohdistuvista terveydenhoidollisista toimenpiteistä.

K on sinänsä tunnustanut, että hänen sanomisillaan on ollut suuri merkitys C:lle. C on oman kertomansa perusteella luottanut K:lta saatuihin tietoihin ja neuvoihin. Kaliumin suonensisäisen antamisen väittämänsä vaarallisuuden lisäksi K on myöntänyt antaneensa C:lle neuvoja 22.12.2022 puhelimen välityksellä. Esitetyn näytön perusteella K:n on siis täytynyt pääpiirteissään tulla tietoiseksi D:n säännölliseen syöttämiseen liittyvistä ohjeista ja niiden noudattamatta jättämiseen liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä viimeistään tuona ajankohtana. K on myös kertonut ilmoittaneensa C:lle mielipiteenään, että lapsen tulee antaa nukkua eikä tätä tule herättää syömään. Edelleen K:n mukaan D:n kehon oli tullut antaa toipua rankasta syntymästä ja nukkuminen oli siinä ensiarvoisen tärkeää. K on myös tuonut esille, että hänen tietojensa mukaan D:n paino on välillä noussut ja välillä laskenut eikä hän ole pitänyt huolestuttavana D:n painonkehitystä. Esille on myös tullut K:n käsitys omasta kyvystään arvioida D:n terveydentilaa oman ammattitoimintansa ja elämänkokemuksensa perusteella.

Edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan suoraan osoita, että K olisi ollut tietoinen D:n saamista konkreettisista maitomääristä ja tämän painon tarkasta kehityksestä. K:n ei ole myöskään näytetty osallistuneen D:n päivittäiseen hoitoon tai siinä tehtäviin päätöksin. K:n ei näin ollen ole osoitettu olleen tietoinen D:n terveydentilasta ja siihen vaikuttaneista seikoista siten, että hänen voisi katsoa tahallaan vahingoittaneen tai yrittäneen vahingoittaa D:n terveyttä, aiheuttaneen hänelle kipua tai hengenvaarallisen tilan eli K:n ei ole näytetty syyllistyneen asiassa pahoinpitelyyn tai törkeään pahoinpitelyyn.

Onko K syyllistynyt vaaran aiheuttamiseen vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti

K on lähtenyt mukaan sairaalaan D:n painokontrolliin 27.12.2022 C:n kanssa. K on kertonut, että jo etukäteen oli päätetty, että N:n hoitoon D:tä ei annettaisi. K on kuvannut C:n olleen kontrollikäynnillä 27.12.2022 paniikissa ja peloissaan. Viimeistään D:n punnitustuloksen ja hoitohenkilökunnan kanssa käydyn keskustelun jälkeen K:n on täytynyt tulla tietoiseksi siitä, että D:n painonkehitys on edelleen epänormaalia, jatkohoito välttämätöntä, ja että tilanne on D:n terveyttä ja jopa henkeä uhkaava, mikäli hoitoa ei aloiteta. K:n on aikaisempiin 22.-23.12.2022 tapahtumiin liittyvän tietoisuutensa sekä sairaalassa hänelle ja C:lle kerrottujen seikkojen perusteella täytynyt käsittää, että sairaalasta poistuminen ja sitä kautta tutkimusten ja jatkohoidon estyminen varsin todennäköisesti aiheuttaa D:lle vakavan hengen tai terveyden vaaran. Päätös lähteä sairaalasta 27.12.2022 on toteutettu pikemminkin K:n kuin C:n toimesta.

Näin ollen K:n on objektiivisesti arvioituna täytynyt ymmärtää, että sairaalasta lähteminen aiheuttaa vakavan vaaran D:n terveydelle. Toiminta on merkinnyt tietoisen riskin ottamista D:n terveydestä. K:n menettely on siten ollut vähintään törkeän tuottamuksellista ja hänelle tulee lukea syyksi vaaran aiheuttaminen.

Tekoaika

Asiassa on jäänyt luotettavasti selvittämättä C:n osalta, mikä hänen tietoisuutensa D:n tilanteen vakavuudesta on ollut ajalla 7.12.2022-21.12.2022. C:n on viimeistään 22.-23.12.2022 hoitojakson aikana täytynyt ymmärtää D:n tilan vakavuus. Syyte on hylättävä C:n osalta 23.12.2022 edeltävästi.

K:n osalta epäselväksi on edellä kerrotusti jäänyt, mikä K:n tosiasiallinen tietoisuus D:n tilanteesta on ollut ennen 27.12.2022 vastaanottokäyntiä. Hänen osaltaan tekoajaksi jää siten 27.12.2022.

Syyksilukeminen

Syyte törkeästä pahoinpitelystä luetaan C:n syyksi seuraavan sisältöisenä:

Tekoaika 23.12.-27.12.2022

C on ruumiillista väkivaltaa tekemättä – – – vahingoittanut hänen ja E:n yhteisen, 24.11.2022 syntyneen lapsen D:n terveyttä ja aiheuttanut hänelle kipua laiminlyömällä 23.12.2022 – 27.12.2022 noudattaa sairaalasta saamiaan tarkkoja ohjeita D:lle annettavan maidon neljän tunnin syöttöväleistä ja siten laiminlyönyt antaa D:lle riittävästi ravintoa, ja 27.12.2022 kieltämällä lääkäriä ja hoitohenkilökuntaa suorittamasta D:lle hoitotoimenpiteitä D:n veriarvojen tarkistamiseksi ja poistumalla sairaalasta yhdessä K:n ja D:n kanssa hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden antamista kielloista huolimatta ja välittämättä hoitohenkilökunnan ilmoittamista poistumisesta aiheutuvista vaaratekijöistä D:lle sekä menemällä K:n ja D:n kanssa K:n kotiosoitteeseen – – -.

D on 27.12.2022 sairaalaan tuotaessa ollut aliravitsemustilassa, verensokeri on ollut matalahko, vaikka D oli saatu syötettyä ambulanssissa, happoemästaseessa oli todettavissa metabolinen asidoosi eli veren happamoituminen kuivumaan sopien ja lisäksi D oli herkästi alilämpöinen. D on tullut sairaalaan kuivuneena ja matalalla verensokerilla. Hoitamatta jättäminen on vaarantanut D:n hengen ja terveyden, ja C on siten menettelyllään aiheuttanut D:lle hengenvaarallisen tilan.

C on ollut tietoinen D:n syntymän jälkeisestä tehohoidosta, neljän tunnin syöttövälien noudattamisen tärkeydestä, D:n erittäin huonosta painonnoususta, matalista verensokeriarvoista ja matalista kaliumarvoista ja siitä, että hoidotta jääminen voi olla D:lle jopa hengenvaarallista.

Tekoa on pidettävä törkeänä pahoinpitelynä, koska teolla on aiheutettu D:lle hengenvaarallinen tila ja koska rikosta on huomioon ottaen D:n erittäin nuori ikä ja C:n hoidosta kieltäytymiset myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

K:n syyksi luetaan vaaran aiheuttaminen seuraavalla tavalla:

Tekoaika 27.12.2022

K on – – – tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut C:n ja E:n yhteiselle 24.11.2022 syntyneelle lapselle D:lle vakavan hengen tai terveyden vaaran.

K on 27.12.2022 estänyt lääkäriä ja hoitohenkilökuntaa suorittamasta D:lle hoitotoimenpiteitä D:n veriarvojen tarkistamiseksi poistumalla sairaalasta yhdessä C:n ja D:n kanssa hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden antamista kielloista huolimatta ja välittämättä hoitohenkilökunnan ilmoittamista poistumisesta aiheutuvista vaaratekijöistä D:lle sekä mennyt C:n ja D:n kanssa kotiosoitteeseensa – – -.

D on saman päivän iltana sairaalaan tuotaessa ollut aliravitsemustilassa, verensokeri on ollut matalahko, vaikka D oli saatu syötettyä ambulanssissa, happoemästaseessa oli todettavissa metabolinen asidoosi eli veren happamoituminen kuivumaan sopien ja lisäksi D oli herkästi alilämpöinen. D on tullut sairaalaan kuivuneena ja matalalla verensokerilla.

Rangaistusseuraamukset

Rangaistus vaaran aiheuttamisesta on sakkoa tai vankeutta kaksi vuotta. Vaikka K:lle on luettu syyksi lievempi rikos kuin käräjäoikeudessa, hovioikeus kuitenkin toteaa, että kysymys on vakavasta rikoksesta ja sen K:ssa ilmentämä syyllisyys on suuri. K:n määrätietoinen toiminta on aiheuttanut vakavan vaaran D:n hengelle tai terveydelle 27.12.2022. Edellä kerrotuilla perusteilla K:lla on täytynyt olla käsitys D:n terveyden haasteista ja tekoajankohdan hauraasta tilasta. Kun otetaan huomioon, että D oli tekoajankohtana täysin toisten avun varassa ollut kuukauden ikäinen vauva sekä teosta konkreettisesti aiheutunut vakava vaara D:n hengelle, tekoa on pidettävä lajissaan erittäin moitittavana. Hovioikeus katsoo, että rangaistukseksi on tuomittava vankeutta eikä sitäkään asteikon alapäästä. Oikeudenmukainen ja kohtuullinen seuraamus on yksi vuosi vankeutta, mikä tuomitaan ehdollisena.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut rangaistuksesta kuitenkin siten, että oikeudenmukaista rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon C:n synnytyksestä, sairaalahoidosta ja leikkauksesta johtuva epäilyksettä voimakas väsymys ja uupumus rikoksen tekoaikana ja välittömästi sitä edeltävästi. Lisäksi teossa on ollut piirteitä siitä, että K on vaikuttanut suuresti C:n menettelyyn. Mainitut seikat vähentävät C:n syyllisyyttä, minkä vuoksi käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta on alennettava. Oikeudenmukainen rangaistus C:n syyksi luetusta teosta on 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta, mikä tuomitaan ehdollisena.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

C:n puolustajan palkkio

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa tuntipalkkion suuruudesta sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

Oikeusapulain 17 §:n 4 momentin mukaan tuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos asian hoitamisessa on ollut erittäin vakavia avustajasta johtuvia laiminlyöntejä tai puutteita. Säännöksen esitöiden (HE 99/2016 vp. s. 33) mukaan sitä voidaan soveltaa, jos avustajan työ on ollut erittäin heikkolaatuista. Jos asian hoitamisessa on ollut laiminlyöntejä tai puutteita, joita ei ole kuitenkaan pidettävä erittäin vakavina, sovelletaan oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöstä palkkion alentamisesta.

Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n mukaan tuntipalkkio on 120 euroa. Mainitun asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan avustajan palkkiota alennetaan muun ohella silloin, jos avustaja ei ole tehtävässään noudattanut hyvää asianajotapaa tai osoittanut riittävää ammattitaitoa tai huolellisuutta ja hän on sillä tai muulla tavoin tarpeettomasti pitkittänyt oikeudenkäyntiä taikka asian hoitamisessa on muutoin havaittavissa avustajasta johtuvia laiminlyöntejä tai puutteita.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2024:71 todennut, että arvioitaessa puolustajalle tai avustajalle maksettavan palkkion kohtuullisuutta tapauskohtaisesti arviointiperusteena voidaan pitää tehtävän vaatiman ajan lisäksi ainakin työn määrää ja laatua, tehtävän vaikeutta ja vastuullisuutta sekä avustajan tai puolustajan koulutusta ja ammattitaitoa. Nämä arviointiperusteet on otettu erikseen huomioon palkkioasetuksessa palkkion korottamis- ja alentamisperusteina. (kohta 16)

Oikeudenkäyntikuluja koskevassa Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeessa on todettu, että palkkioasetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan soveltamisessa on kysymys käytännössä tilanteesta, jossa avustaja ei – huolimatta oikeustieteellisestä loppututkinnosta – käytännössä ole tuonut päämiehelleen mitään lisää siihen tilanteeseen verrattuna, että päämies olisi edustanut itse itseään. Tilanne saattaa jopa olla sellainen, että avustaja on pikemminkin haitannut sekä päämiehensä asiaa että prosessin kulkua. (Oikeudenkäyntikulut, Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2011, s. 178)

Hovioikeus on varannut C:n avustajaksi määrätylle oikeustieteen maisteri Z:lle tilaisuuden lausua hänen palkkionsa mahdollisesta alentamisesta oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Z ei ole lausumassaan lausunut mainitusta säännöksestä, vaan on perustellut sitä, miksi hänen ilmoittamansa ajankäyttö on ollut tarpeellista asiassa.

Oikeustieteen maisteri Z:n asianajo ja argumentointi hovioikeudessa on vaikuttanut kauttaaltaan siltä, ettei hän ollut perehtynyt asian liittyvään juridiikkaan huolellisesti, mikä on ilmennyt muun ohella hänen laatimastaan valituksesta ja jäljempänä mainituista seikoista. Z:n C:n puolesta laatimassaan valituksessa, johon hän on laskuerittelynsä mukaan käyttänyt 8,5 tuntia aikaa, josta tosin 1,5 tuntia kestäneen toimenpiteen selitteeksi on kirjoitettu myös neuvottelut, on keskitytty selostamaan tapahtumia ja K:n osaamisen paremmuutta lääkäreihin verrattuna sekä korostamaan kaliumin vaarallisuutta. Oikeudellista arviointia valitus on sisältänyt vain vähän. Lisäksi Z on 29.1.2026 hovioikeudelle toimittamassaan kirjelmässä C:n ja K:n puolesta tiedustellut mahdollisuutta käsitellä asia hovioikeudessa kirjallisessa menettelyssä ja ilmaissut käsityksenään, että estettä käsitellä asia kirjallisessa menettelyssä ei ole. Hovioikeus on tämän vuoksi pyytänyt Z:lta selvitystä, onko näyttö hänen päämiehensä käsityksen mukaan riitainen ja miltä osin. Z:n toimittama ”vastaajien näkemys” riitaisista ja riidattomista seikoista on vaikuttanut C:n tai K:n itsensä laatimalta, mistä asiasta Z:aa on huomautettu ja lisäksi Z:lle on todettu, että hänen on jatkossa kiinnitettävä huomiota kirjelmiensä laatuun ja että hänellä ei ole oikeutta edustaa K:ta, koska tällä on toinen avustaja. Edelleen Z:n asianajo hovioikeuden pääkäsittelyssä on ollut merkittävissä määrin ammattitaidotonta ja puutteellista. Lisäksi hänen monet kysymyksensä todistajille ovat olleet sellaisia, joiden yhteyttä käsiteltävään asiaan on ollut vaikea ymmärtää, kuten ”minkä vuoksi aikuinen henkilö voi paastota useita päiviä, eikä ole hengenvaarassa”. Hänen loppulausuntonsa ei ole sisältänyt juurikaan oikeudellista argumentaatiota, vaan pikemminkin maallikon näkökulmasta esitettyjä kommentteja. Hän on loppulausunnossaan muun muassa tuonut esiin, että ”käräjäoikeudessa tulisi käyttää ammattituomareiden sijasta enemmän lautamiehiä terveen järjen vuoksi”, että ”koko systeemi on romahtamassa”, että ”jos Luoja on ihmisen luonut niin en usko, että se sattuisi tuosta vaan kuolemaan”, että ”sokeriarvot ovat tämmöistä kikkailua”, että ”äidin rakkaus on osoitettu”, että ”ennen vanhaan ymmärrettiin ihmistä paremmin” ja että kun hänellä on luonnostaan kylmät kädet, niin joku voi ajatella että hän on hengenvaarassa.

Hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita jättää Z:n palkkiota kokonaan korvaamatta valtion varoista, sillä hän on päämiehensä puolesta hakenut muutosta, minkä seurauksena hänen päämiehensä rangaistusta on hovioikeudessa alennettu. Edellä lausutuin perustein Z ei ole kuitenkaan osoittanut tehtävässään C:n puolustajana riittävää ammattitaitoa ja asian hoitaminen on ollut hänestä johtuen osittain vakavastikin puutteellista. Tämän vuoksi puolustajan palkkiota on alennettava. Hovioikeus katsoo, että Z:lle asiassa maksettavaa tuntipalkkiota on alennettava puoleen eli 60 euroon. – – –

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

Syyksiluettu

1.2. Vaaran aiheuttaminen
27.12.2022
Rikoslaki 21 luku 13 §
Syyksiluettava rikos on muutettu ja tekoaikaa on oikaistu.

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1.2
1 vuosi vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

Syyksiluettu

1.1. Törkeä pahoinpitely
23.12.2022-27.12.2022
Rikoslaki 21 luku 6 § 1 mom.
Rikoslaki 3 luku 3 § 2 mom. 2 kohta
Tekoaikaa on muutettu ja lainkohtia lisätty.

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1.1
1 vuosi 2 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Essi Kinnunen
Hovioikeudenneuvos Jenny Wacklin
Asessori Miika Laaksoharju

Hovioikeuden esittelijä Suvi Kaunisto

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 18/2025/1066

Hovioikeudenneuvos Essi Kinnunen

Olen eri mieltä siitä, onko C syyllistynyt tahalliseen törkeään pahoinpitelyyn.

Enemmistön perusteluissa todetulla tavalla katson asiassa näytetyksi, että D on 27.12.2022 illalla sairaalaan tuotaessa kärsinyt liian niukasta syöttämisestä johtuvasta matalasta verensokerista, kuivumisesta ja alilämpöisyydestä. Veren alhaisten sokeri- ja kaliumarvojen vuoksi D:n tila on 22.12.2022 ja 27.12.2022 ollut tämän terveyttä ja henkeä uhkaava. C:n on osastojakson 22.-23.12.2022 perusteella täytynyt olla tietoinen D:n säännöllisen syöttämisen tärkeydestä ja siitä, että riittämätön ravinnon saanti saattaa pienellä vauvalla johtaa veren alhaisiin kalium- ja sokeriarvoihin, mikä puolestaan pitkittyessään voi johtaa vakaviin terveysvaurioihin.

C:n on siten 27.12.2022 täytynyt pitää mahdollisena, että D:llä 22.12.2022 todettu tilanne, eli veren alhaiset sokeri- ja kaliumarvot, on saattanut tuolloin toistua. Hänen on täytynyt tuolloin mieltää, että sairaalasta lähteminen ja laiminlyönti sallia D:hen kohdistuvat tarkemmat tutkimukset ja hoitotoimenpiteet voivat vaarantaa D:n terveyden vakavalla tavalla. Lähtemällä 27.12.2022 sairaalasta sallimatta tarkempia tutkimustoimenpiteitä C on ottanut D:n terveyttä koskevan tietoisen kielletyn riskin. D:n ikä sekä C:n asema tämän vanhempana huomioon ottaen kysymys on ollut merkittävän huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta. C on siten törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vakavan vaaran D:n terveydelle. Luen C:n syyksi vaaran aiheuttamisen.

Rangaistuksen mittaamisen osalta viittaan enemmistön perusteluista ilmeneviin C:n syyllisyyteen vaikuttaviin seikkoihin. Oikeudenmukainen ja kohtuullinen seuraamus C:n syyksi luetusta menettelystä on yksi vuosi vankeutta, minkä tuomitsen ehdollisena.

Lainvoimaisuustiedot

Vailla lainvoimaa