Tuomio ihmiskauppaa koskevassa rikosasiassa, dnro R 24/325
Lapin käräjäoikeus on 8.6.2026 antamallaan tuomiolla tuominnut Thaimaasta Suomeen marjanpoimijoita välittäneen thaimaalaisen koordinaattorin sekä kutsujayrityksenä toimineen suomalaisen yhtiön toimitusjohtajan 78 ihmiskaupasta. Toimitusjohtaja tuomittiin 2 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Koordinaattorin osalta rangaistusta alentavana on otettu huomioon hänelle aikaisemmin Lapin käräjäoikeuden tuomiolla 5.9.2025 (ei lainvoimainen) tuomittu vankeusrangaistus.
Alentavana huomioon otettavan rangaistuksen johdosta hänelle on tuomittu 9 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus.
Poimijoiden kutsujayrityksenä toiminut osakeyhtiö tuomittiin maksamaan yhteisösakkoa 150 000 euroa.
Suomalaista kuljetusalan yhtiötä vastaan esitetty rikoshyötyvaatimus hylättiin, koska rikoksella saavutettu hyöty on tuomittu vahingonkorvauksina asianomistajille. Valtio velvoitettiin korvaamaan kuljetusalan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
Toimitusjohtaja, Koordinaattori ja Kutsujayritys velvoitettiin kukin maksamaan valtiolle rikosuhrimaksu sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti valtiolle asianomistajien avustajien palkkioita noin 400 000 euroa sekä asianomistajille taloudellisesta menetyksestä ja henkisestä kärsimyksestä yhteensä noin 500 000 euroa viivästyskorkoineen. Toimitusjohtaja ja Koordinaattori velvoitettiin lisäksi korvaamaan valtiolle todistelukustannuksista 20 000 euroa.
Toimitusjohtaja määrättiin lisäksi liiketoimintakieltoon 5 vuoden ajaksi. Hänet tuomittiin myös menettämään sotilasarvonsa.
Asiassa järjestettiin suullinen pääkäsittely, joka kesti noin puoli vuotta. Käräjäoikeus katsoi asiassa esitetyn laajan todistelun perusteella selvitetyksi, että toimitusjohtaja ja koordinaattori olivat erehdyttämällä asianomistajia ansaintamahdollisuuksista sekä poimintaolosuhteista värvänneet heidät poimimaan marjoja Suomessa myytäväksi kutsujayritykselle. Asianomistajille oli Thaimaassa järjestetyissä koulutustilaisuuksissa annettu liian optimistisia tietoja poiminnasta kertyvistä tuloista sekä puutteellisia tietoja poimintaolosuhteista. Useimmat asianomistajista olivat saamiensa tietojen perusteella olleet siinä käsityksessä, että he voivat ahkeralla työllä saada thaimaalaiseen ansiotasoon verrattuna merkittävän suuruiset tulot poimintatyöstä. Pääosalle asianomistajista ei kuitenkaan pitkistä työpäivistä huolimatta kertynyt juurikaan tuloja, koska marjanpoimintatuloista vähennettiin heidän Suomeen matkustamisesta aiheutunut velkansa sekä kulut vastaajien järjestämistä majoituksesta, ruoasta ja autosta peräkärryineen. Osa matkakuluina veloitetuista kuluista oli marjalain vastaisia ja liiallisia. Etenkin uusien poimijoiden osalta opastus marjapaikoille oli puutteellista. Osa asianomistajien majoituskohteista oli laadultaan niin heikkotasoisia taikka tilat niin ahtaita, että majoituksesta perityt kulut olivat kohtuuttomia suhteessa majoituksen laatuun. Asianomistajia oli erehdytetty myös siten, että marjoja punnittaessa tuloksesta oli vähennetty laatikon painona enemmän kuin laatikon todellinen paino on ollut.
Asianomistajat olivat Suomeen saapuessaan velkaantuneet vastaajille. Velan määrä, noin 1 100 euroa, vastaa keskimäärin asianomistajien noin puolen vuoden ansiotuloja Thaimaassa. Lisäksi heidän oli tullut taata muiden Suomeen saapuneiden marjanpoimijoiden velkoja päästäkseen Suomeen. Asianomistajilla ei Suomessa ollessaan ollut juurikaan käyttövaroja. He saivat pienen osan poimintatuloistaan ennakkomaksuna poimintakauden aikana. Tämä raha kului kuitenkin pääosin polttoaineeseen. Mahdollinen ylijäävä osuus tuloista maksettiin asianomistajille vasta poimintakauden päätteeksi maasta poistumisen yhteydessä.
Asianomistajat eivät ole osanneet thain kielen lisäksi muita kieliä. Heidän koulutustasonsa on ollut pääosin peruskoulutasoa. He eivät pääosin ole tunteneet Suomesta ketään eikä heille ole vastaajien toimesta annettu riittävästi tietoa heidän oikeuksistaan Suomessa. Heidän passinsa on kerätty leireillä leirinjohtajien haltuun pian Suomeen saapumisen jälkeen. Asianomistajien käyttämissä ajoneuvoissa on ollut gps-seuranta. Asianomistajat ovat taustansa ja asemansa sekä matkasta ja päivittäisistä kuluista kertyneen velan vuoksi olleet riippuvaisia vastaajien heille tarjoamasta majoituksesta ja ruokahuollosta. Heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa marjanpoimintaa ja myydä poimimansa marjat kutsujayritykselle sen määräämällä hinnalla. Asianomistajat ovat tehneet poimintatyötä päivittäin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ilman vapaapäiviä pääosin matkakulujen ja päivittäiskulujen maksamiseksi. Heillä ei ole ollut matkakuluista ja muista kuluista syntyneen velkasuhteen, poimintatulon pidättämisen maksettavaksi vasta kauden päätteeksi sekä riippuvaisen asemansa vuoksi muuta tosiasiallista vaihtoehtoa kuin jatkaa marjanpoimintaa velan ja muiden kulujen maksamiseksi vastaajien määräämillä ehdoilla, minkä vuoksi käräjäoikeus katsoi, että poimintatyö on muodostunut pakkotyöksi.
Asiassa jäi sen sijaan näyttämättä, että vastaajat olisivat saattaneet asianomistajat heidän ihmisarvoaan loukkaaviin elinolosuhteisiin. Asianomistajien majoittamiseen käytetyt tilat olivat pääosin asianmukaisia. Muutama majoituskohde on ollut liian ahdas, lämmin vesi on saattanut ajoittain loppua ja wc-tilojen määrä on ollut riittämätön. Lisäksi osassa kohteissa on ollut paloturvallisuuspuutteita. Kahdessa kohteessa on ollut sisäilmaongelmia. Näiden kohteiden osalta käräjäoikeus katsoi, että majoituksesta oli peritty liiallisia kuluja. Käräjäoikeus katsoi myös, että asianomistajille tarjotun ruuan lämmittämiseen liittyi epäkohtia. Näistä muutamissa majoituskohteissa sekä ruokahuollossa olleista puutteista ja epäkohdista huolimatta käräjäoikeus katsoi, että olosuhteet eivät kokonaisuudessaan olleet sellaiset, että ne olisivat loukanneet asianomistajien ihmisarvoa.
Syyttäjä ja asianomistajat vaativat vastaajille rangaistusta törkeistä ihmiskaupparikoksista. Käräjäoikeus katsoi, ettei teossa ollut käytetty kavaluutta, koska asianomistajia ei ollut erehdytetty työn luonteesta itsessään vaan erehdyttäminen on liittynyt lähinnä ansaintamahdollisuuksiin. Työnkuva on vastannut pääosin sitä, mitä asianomistajille on Thaimaassa kerrottu. Teon ei myöskään katsottu aiheuttaneen asianomistajille sellaista erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, jota ihmiskaupan törkeä tekomuoto edellyttää. Koska käräjäoikeus katsoi, etteivät törkeän ihmiskaupan edellyttämät ankaroittamisperusteet täyty, vastaajien syyksi luettiin 78 perusmuotoista ihmiskauppaa.
Vastaajat ovat kiistäneet syytteen. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.
Yksityiskohtaisemmat perustelut ratkaisusta ilmenevät käräjäoikeuden tuomiosta, jonka pituus on noin 230 sivua.
Asia on ratkaistu yksimielisesti kolmen tuomarin kokoonpanossa.
Lisätietoja asiassa antaa käräjätuomari Maija Mononen, p.029 5650167.
Tuomiotilaukset käräjäsihteeri Niina Uusitalo, niina.uusitalo@oikeus.fi