Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio Kotkassa 10.5.2026 tapahtunutta henkirikosta koskevassa asiassa

Syyttäjä ja syytteeseen yhtynyt uhrin oikeudenomistaja vaativat vastaajalle tuomiota murhasta. Vastaaja myönsi tappaneensa aviopuolisonsa, mutta kiisti syytteen murhasta.

Käräjäoikeus katsoi tapon tehdyksi vakaasti harkiten, koska vastaaja oli asiassa esitetyn näytön perusteella ainakin keväästä 2026 alkaen harkinnut aviopuolisonsa tappamista yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona parisuhteessa hankalaksi kehittyneiden ongelmien ratkaisemiseksi. Vakaata harkintaa osoitti muun ohella se, että vastaaja oli ennen tekoa hakenut internetistä tietoa erilaisista tappamistavoista, murhasta ja taposta tuomittavista rangaistuksista sekä tutkintavangin oikeuksista. Tapahtumaillasta ja -yöstä saatu selvitys osoitti, että vastaaja oli lopulta päätynyt valitsemaan tappamisvaihtoehdon, vaikka hän oli pohtinut myös itsemurhaa. Mikään asiassa esitetyssä näytössä ei myöskään osoittanut, että tappo olisi tehty puolisoiden riitatilanteen aiheuttamassa kiihtymystilassa, tai että asianosaisten kotona olisi tapahtumailtana tapahtunut jotain muuta yllättävää tai odottamatonta, joka selittäisi vastaajan väkivaltaisen käyttäytymisen.

Käräjäoikeus katsoi tapon tehdyksi myös erityisen raa’alla tavalla ottaen huomioon, että teossa oli käytetty kahta tekovälinettä, joilla oli aiheutettu uhrille vähintään 12 eriasteista vammaa. Uhrin kallon murtumat ja kaularangan katkeaminen osoittivat muun näytön ohella, että osassa lyöntejä oli käytetty hyvin voimakasta väkivaltaa. Väkivaltaa oli jatkettu uhrin puolustautumisesta huolimatta, ja vastaaja oli osoittanut menettelyllään päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä.

Teko oli kohdistettu kotonaan nukkumassa olleeseen ja siten puolustuskyvyttömään henkilöön, minkä vuoksi teko oli ollut myös julma. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että teko olisi tehty erityisen julmalla tavalla, koska vastaaja ei ollut tarkoituksellisesti pitkittänyt tekoa aiheuttaakseen uhrille suurta tuskaa tai kärsimystä.

Tappo oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska se oli ollut uhrin näkökulmasta arvioituna yllätyksellinen, eikä uhri ollut omalla toiminnallaan myötävaikuttanut tekoon. Kokonaistörkeyttä puolsi teon julmuuden ohella paitsi teon tapahtuminen kotirauhan suojaamassa paikassa, myös sen luonne lähisuhdeväkivaltana eli teon kohdistuminen vastaajan aviopuolisoon. Puolisoiden lapsi oli myös ollut kotona teon tapahtuessa.

Vastaaja tuomittiin murhasta vankeuteen elinkaudeksi. Käräjäoikeus katsoi, ettei rangaistusta ollut aihetta lieventää vastaajan tunnustamisen perusteella, koska sillä ei ollut saavutettu rikoksen vakavuus huomioon ottaen juurikaan prosessisäästöjä esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai käräjäoikeudessa. Vastaaja määrättiin käräjäoikeuden tuomiolla edelleen pidettäväksi vangittuna.

Vastaaja velvoitettiin korvaamaan uhrin oikeudenomistajalle kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 35 000 euroa, minkä määrän vastaaja oli myöntänyt. Valtiolle vastaaja velvoitettiin korvaamaan todistelukustannuksina, oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen kustannuksina, rikosuhrimaksuna ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkiona yhteensä lähes 10 500 euroa. Vastaajan puolustajalle ja asianomistajan edunvalvojan sijaiselle valtion varoista maksetut palkkiot yhteensä lähes 13 500 euroa jäivät valtion vahingoksi.

Asia on ratkaistu puheenjohtajan ja kahden lautamiehen kokoonpanossa. Tuomio on yksimielinen. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Lisätietoja: Tuomio asiassa R 725/2026/2927 on tilattavissa Kymenlaakson käräjäoikeuden kansliasta, kymenlaakso.ko@oikeus.fi, puh. 029 56 45800.