Julkinen seloste 4.11.2025, R 708/2025/2351
Julkinen seloste salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta
Oikeudenkäynnin julkisuus
Asia on käsitelty asianomistajan pyynnöstä yleisön läsnä olematta, ja asianomistajan henkilöllisyys sekä oikeudenkäyntiasiakirjat on määrätty salassa pidettäväksi 60 vuoden ajan asian vireille tulosta 8.9.2025 lukien, koska asiassa on käsitelty arkaluonteisia tietoja asianomistajan yksityiselämästä ja terveydentilasta. Samoin perustein myös käräjäoikeuden tuomio on määrätty salassa pidettäväksi.
Julkinen seloste
Syyttäjä vaati vastaajalle rangaistusta seksuaalisesta kajoamisesta (syytekohta 1, Rikoslaki 20 luku 3 §), lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä (syytekohta 2, Rikoslaki 20 luku 19 §) ja laittomasta uhkauksesta (syytekohta 3, Rikoslaki 27 luku 7 §).
Vastaaja oli tekohetkellä ollut 18-vuotias ja asianomistaja 16-vuotias. Heillä oli ollut alle kuukauden pituinen seurustelusuhde, ja sen aikana he olivat harjoittaneet oraalista sukupuoliyhteyttä, minkä vastaaja oli videoinut (syytekohdat 1 ja 2). Videossa oli näkynyt asianomistajan kasvot yläviistosta sekä vastaajan sukupuolielin.
Osapuolten seurustelusuhde oli päättynyt asianomistajan tahdosta. Vastaaja oli pyrkinyt painostamaan asianomistajaa jatkamaan suhdetta muun muassa uhkaamalla julkaista syytekohdassa 1 kuvaamansa video. Asianomistaja oli vasta tuolloin saanut tietää videon olemassaolosta. Lisäksi vastaaja oli uhkaillut asianomistajaa väkivallalla (syytekohta 3).
Asianomistajan kieltäydyttyä suhteen jatkamisesta vastaaja oli julkaissut videon sosiaalisessa mediassa (syytekohta 2). Asianomistaja ei olisi videon perusteella ollut ulkopuolisten tunnistettavissa, mutta vastaaja oli liittänyt videoon asianomistajan yhteystiedot. Tästä seurauksena oli se, että asianomistaja oli saanut yhteydenottoja seksuaalipalveluihin liittyen.
Vastaaja kiisti syytekohdan 1, koska katsoi, että asianomistaja oli kuvaamiseen suostunut, mutta myönsi syytekohdat 2 ja 3 oikeaksi. Käräjäoikeus kuitenkin päätyi siihen, ettei asianomistaja ollut suostumusta kohdassa 1 kuvaamiselle antanut. Vahvimmin tätä osoitti asianomistajan oma uskottava kertomus, jonka mukaan hän ei ollut kuvaamisesta tiennyt eikä olisi siihen suostumustaan antanut, jos sitä olisi kysytty. Vastaajan kertomus tuki asianomistajan kertomusta suostumuksen puuttumisesta, sillä hän oli päätellyt sellaisen olevan olemassa, koska asianomistaja ei ollut erikseen kuvaamista kieltänyt.
Rikoslain 20 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti henkilön osallistumista seksuaaliseen tekoon ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti. Käräjäoikeus totesi, että seksuaalisen aktin kuvaamista on pidettävä kuvauksen kohde, siinä esiintyvät henkilöt ja olosuhteet huomioiden seksuaalisesti olennaisena tekona. Kyseessä oli siten ollut Rikoslain 20 luvun 3 ja 23 §:ssä tarkoitettu seksuaalinen teko.
Käräjäoikeus katsoi, että asiassa oli näytetty se, ettei asianomistajan suostumusta eli vapaaehtoisuutta kuvaamisen ole ollut. Syytekohta 1 tuli siten toteennäytetyksi.
Syytekohdissa 2 ja 3 vastaajan myöntämistä tuki asianomistajan kertomus siitä, kuinka hän oli erinäisiä yhteydenottoja kuvamateriaalin vuoksi saanut (kohta 2) sekä vastaajan häneen kohdistamista uhkauksista (kohta 3).
Rangaistusseuraamus
Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Edelleen 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Käräjäoikeus katsoi, että teoilla oli uskottavasti aiheutettu asianomistajalle psyykkistä vahinkoa, mikä hänen ikänsä ja julkisuuteen levitetty video seksuaalisesta kanssakäymisestä huomioiden voi olla vakavaa ja pitkäkestoista. Videointi ja sen levittäminen aiheuttaa konkreettisen vaaran asian ilmituloon myös tulevaisuudessa, mikä voi pitkittää asianomistajan kärsimystä. Lapsesta valmistettu video myös aiheuttaa yleistä vaaraa yhteiskunnassa levittämällä lapsiin kohdistuvan seksuaalirikollisuutta. Videon levittämisen motiivina oli katsottava olevan asianomistajan julkinen häpäisy, mikä osoittaa rikosoikeudellista julmuutta. Tekoihin voi kuitenkin liittyä myös vastaajan kypsymättömyys käsitellä tunteitaan. Teot olivat kuitenkin olleet ilmeisen tahallisia.
Seksuaalisen kajoamisen rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta. Video S1 on lyhyt eikä asianomistaja ollut siitä ulkopuolisten ihmisen tunnistettavissa. Vastaaja oli kuitenkin lisännyt asianomistajan tunnistukseen johtavia tietoja julkaisuunsa. Ilman tunnistetietoja tieto asiasta olisi jäänyt hyvinkin pienen henkilöjoukon piiriin, mikä olisi puoltanut vähimmäisrangaistuksen käyttöä. Tunnistetietojen lisäämisen jälkeen tieto oli kuitenkin levinnyt laajemmalle joukolle, mikä oli siten lisännyt asianomistajan kärsimystä eli psyykkistä vahinkoa. Tunnistetietojen tulee johtaa siihen, että teosta tulee mitata vähimmäisrangaistusta kovempi rangaistus. Käräjäoikeus katsoo, että teosta tulee tuomita kuusi kuukautta vankeutta.
Syytekohdan 2 osalta voidaan todeta, että vaikka kuvassa todellisuudessa on lapsi, ulkopuolinen henkilö ei välttämättä häntä lapseksi kuvakulman ja ehostuksen vuoksi miellä. Näin ollen teosta yksin tuomittaisiin oikeuskäytännön mukaisesti sakkorangaistus. Samoin syytekohdan 3 laiton uhkaus on viestimien välityksellä tehty, joten siitä oikeuskäytännön mukaan tuomittaisiin sakkorangaistus.
Teoista tuomittiin yksi yhteinen vankeusrangaistus. Sakkorangaistukset muunnettiin yhdeksi kuukaudeksi vankeutta. Näin ollen yhteisen rangaistuksen pituudeksi tuli seitsemän (7) kuukautta vankeutta.
Ottaen huomioon sen, ettei vastaajalla ole rikosrekisterimerkintöjä, vankeus voitiin määrätä ehdolliseksi. Kuitenkin Rikosseuraamuslaitoksen vastaajasta laatiman nuoren seuraamusselvityksen mukaan hän on valvonnan tarpeessa. Näin ollen ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena vastaaja määrättiin valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi.
Vahingonkorvaukset ja oikeudenkäyntikulut
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Lain 5 luvun 2 §:n mukaisesti henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen 1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista; 2) ansionmenetyksestä; 3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja 4) pysyvästä haitasta.
Edelleen 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Teon luonne huomioiden käräjäoikeus piti uskottavan sitä, että asianomistajalle oli aiheutunut siitä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen (HEVA) I 13.1 kohdan mukaisia mielenterveydellisiä häiriöitä kuten I 13.3 kohdan mukaista sopeutumishäiriötä. Käräjäoikeus arvioi, että tässä tapauksessa oikeasuhteinen korvaus muusta tilapäisestä haitasta on 1000 euroa. (HEVA I 13.3)
Syytekohdissa 1 ja 3 vastaaja oli loukannut asianomistajan vapautta, ja kohdassa 2 hänen yksityisyyttään, minkä vuoksi asianomistajalla on oikeus saada kärsimyskorvaus vastaajalta.
Kohdassa 1 kysymys on salakuvauksen kaltaisesta toiminnasta. Ottaen huomioon kuvan intiimi laatu ja se, ettei asianomistaja ole kuvasta ulkopuolisen henkilön tunnistettavissa, käräjäoikeus katsoo, että oikeasuhteinen korvaus on 1000 euroa. (HEVA III 4.3.2)
Kohdassa 2 kysymys on kohdan 1 kuvamateriaalin levittämisestä. Kuvan laadusta voidaan viitata edellä lausuttuun. Lisäksi todetaan, että kuva oli ollut yhdessä asianomistajan tunnistetietojen kanssa ainakin kymmenien ihmisten nähtävissä, minkä jälkeen asianomistaja oli saanut seksuaalipalveluja koskevia yhteydenottoja. Käräjäoikeus pitää uskottavana, että videon laatu yhdessä tunnistetietojen kanssa oli ollut omiaan aiheuttamaan alaikäiselle asianomistajalle suurtakin kärsimystä. Käräjäoikeus hyväksyi asianomistajan korvausvaatimuksen 2000 euroa sellaisenaan oikeaksi. (HEVA III 4.1.1)
Kohdassa 3 kyse oli viestimen välityksellä tehdystä uhkauksesta. Asianomistaja on alaikäinen, joten aikuiseen verrattuna hänelle on katsottava aiheutuneen enemmän kärsimystä. Kysymys ei ole kuitenkaan ollut välittömästä väkivallan uhasta. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että oikeasuhteinen korvaus on 700 euroa. (HEVA I 1.9.1)
Vastaaja velvoitettiin korvaamaan asianomistajalle yllä mainitut korvaukset vaadittuine viivästyskorkoineen. Lisäksi vastaaja velvoitettiin korvaaman asianomistajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut yhteensä *) 4491,71 4546,86 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Käräjäoikeuden tuomio ei ole tätä julkista selostetta annettaessa lainvoimainen. Siihen saa hakea muutosta valittamalla Turun hovioikeudelta tai ennakkopäätösvalituksin korkeimmalta oikeudelta.
*) Korjattu kirjoitusvirheenä ROL 11 luku 9 §:n nojalla.
Käräjätuomari Juha-Pekka Heikkilä