HelHO:2026:8

A Oy pyysi käräjäoikeudelta tietoja 39 nimetyn henkilön vireillä olevista ja päättyneistä asioista henkilöiden taustojen selvittämiseksi. A Oy:n mukaan tietopyynnön tarkoituksena oli tietosuojalain 27 §:ssä tarkoitettu journalistinen käyttötarkoitus. Käräjäoikeus hylkäsi tietopyynnön katsoen, että tietoja pyydettiin tosiasiassa muuhun tarkoitukseen. A Oy valitti päätöksestä. Media-alan yhtiö B Oy, jonka alihankkijana A Oy toimi, ilmoittautui valituksessa väliintulijaksi.

Helsingin hovioikeus esitti korkeimmalle oikeudelle ennakkopäätöskysymyksen siitä, missä menettelyssä tietopyyntöä koskeva asia tuli ratkaista. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO 2026:50, että kysymys oli oikeudenkäynnin julkisuutta koskevasta asiasta, joka tuli ratkaista lainkäyttöasiana oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain menettelysäännösten mukaisesti.

Hovioikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei B Oy:llä ollut väliintulo-oikeutta alihankkijansa tietopyyntöä koskevassa asiassa eikä viihdeohjelmaan hakeneiden henkilöiden taustojen selvittäminen ohjelmaan rekrytointia varten ollut tietosuojalain tarkoittamaa, yksinomaan journalistisiin tarkoituksiin tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.8.2025

A Oy oli pyytänyt käräjäoikeudelta tietoja 39 nimetyn henkilön vireillä olevista ja päättyneistä asioista henkilöiden taustojen selvittämiseksi. Tietopyynnön esittäjä oli vedonnut tietojen journalistiseen käyttötarkoitukseen.

Käräjäoikeus oli alun perin hylännyt tietopyynnön hallintopäätöksellä. Tietopyynnön esittäjän haettua päätökseen muutosta hallinto-oikeus oli palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi katsoen, ettei asiaa tullut ratkaista hallintopäätöksenä, vaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla lainkäyttöratkaisuna.

Uudelleen käsitellessään asiaa käräjäoikeus katsoi, että tietopyyntö kohdistui käytännössä käräjäoikeuden diaaritietoihin ja että pyydettyjen rikosasioita koskevien henkilötietojen luovuttamisen edellytyksiä oli arvioitava oikeudenkäynnin julkisuutta ja henkilötietojen suojaa koskevien säännösten perusteella. Käräjäoikeus katsoi, ettei tietojen luovuttamiselle ollut esitetty sellaista yleistä etua koskevaa syytä tai erityistä intressiä, joka olisi painavampi kuin tietopyynnön kohteena olevien henkilöiden yksityiselämän ja henkilötietojen suoja. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että tietopyynnön tosiasiallisena tarkoituksena oli viihdeohjelmaan hakeneiden henkilöiden taustojen selvittäminen castingia koskevaa päätöksentekoa varten eikä tietosuojalain mukainen journalistinen tarkoitus. Tietopyyntö hylättiin.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut laamanni Timo Heikkinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 7.9.2026

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 23.1.2026 antamallaan päätöksellä siirtänyt korkeimman oikeuden ratkaistavaksi ennakkopäätöskysymyksen koskien asian käsittelyjärjestystä. Korkein oikeus on 30.6.2026 antamallaan päätöksellä KKO 2026:50 vastannut ennakkopäätöskysymykseen.

Hovioikeus on 31.8.2026 myöntänyt jatkokäsittelyluvan A Oy:lle.

Valitus

A Oy on vaatinut, että Itä-Uudenmaan käräjäoikeus velvoitetaan luovuttamaan A Oy:lle tietopyynnössä yksilöidyt tiedot sekä Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkoineen.

A Oy toimi B Oy:n liiketoimintayksikön C:n tiedonhankinnan alihankkijana journalistisen sisällön tuottamiseksi. C oli sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) mukainen tiedotusväline, jonka kaikki ohjelmasisältö ja ohjelmien tausta-aineistot olivat journalistista sisältöä ja sen vastaavan toimittajan vastuulla. Sananvapauslaissa ei edellytetty laadullisia tai muita kriteerejä ohjelmasisällölle tai journalismin tasolle. Ratkaisevaa oli toimituksellinen vastuu sisällöstä. Journalismia oli sekä tutkiva journalismi että viihdeohjelmat.  C:n TV-kanavien kaikkeen ohjelmasisältöön sovellettiin Journalistin ohjeita.

Tietopyynnössä oli ilmoitettu pyydettyjen tietojen käyttötarkoitukseksi journalistisen sisällön tuottaminen sekä vedottu tietosuojalain 27 §:n mukaiseen journalistiseen tarkoitukseen. Tietopyynnössä oli lisäksi selvitetty C:n ohjelmatoimintaa ja sitä, että tietoja pyydettiin journalistisen sisällön tuottamiseen osallistuvan alihankkijan tiedonhankintaa varten. Näiden tietojen perusteella viranomaisella ei ollut ollut perustetta edellyttää tietopyynnön esittäjältä erillistä selvitystä siitä, millä tavoin ilmoitettu journalistinen käyttötarkoitus oli riittävä. Viranomaisella ei ollut toimivaltaa arvioida ennakolta tietopyynnössä ilmoitetun journalistisen käyttötarkoituksen riittävyyttä ja hylätä tietopyyntöä arvioinnin perusteella. Tällainen arviointi voi merkitä sananvapauden perusteetonta rajoittamista ja olla ristiriidassa perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun ennakkosensuurin kiellon kanssa. Mediayhtiöt arvioivat itsenäisesti, milloin selvitystyötä tehtiin journalistisissa tarkoituksissa, ja ne olivat itsenäisesti vastuussa siitä, että tietoja käsiteltiin ilmoitetussa tarkoituksessa.

Käräjäoikeus oli joka tapauksessa tulkinnut tietosuojalain 27 §:ää ja journalistisen tarkoituksen käsitettä virheellisesti ja liian suppeasti. Journalistinen tarkoitus voi kattaa myös journalistisen sisällön valmisteluun liittyvän toimituksellisen työn. Tässä tapauksessa ohjelmaan osallistuvien henkilöiden taustojen selvittäminen ja niiden perusteella tehtävä osallistujavalinta olivat osa ohjelman valmistelua ja mahdollistivat toimituksellisten ratkaisujen tekemisen siitä, ketkä ohjelmaan valittiin ja mitä aiheita ohjelmassa käsiteltiin. Taustaselvitykset olivat siten osa journalistista prosessia, joka johti tietojen, mielipiteiden ja ajatusten ilmaisemiseen yleisölle.

Käräjäoikeus ei ollut yhteensovittanut perusoikeuksia oikein. Perusoikeuksien suojan tasapainottamisessa kolmea perusoikeutta eli julkisuutta, sananvapautta ja elinkeinonvapautta suojaava näkemys oli yksittäistä perusoikeutta eli yksityisyyden suojaa vahvempi. Lisäksi päätös oli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, mikäli tietopyyntöihin suhtauduttiin eri tavoin eri käräjäoikeuksissa.

Tietojen saamiselle oli lisäksi journalistisen käyttötarkoituksen ohella muitakin erityisiä intressejä. TV-tuotantoihin osallistuvien henkilöiden taustojen selvittäminen liittyi yrityksen kestävää toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen, sillä sen avulla voitiin tunnistaa ja ennaltaehkäistä muun muassa syrjinnän ja häirinnän riskejä sekä muita tuotantoihin liittyviä ihmisoikeusvaikutuksia. Taustojen selvittämisellä voitiin lisäksi suojella katsojia haitalliselta sisällöltä sekä varmistaa, että mahdollinen rikostausta voitiin asianmukaisesti arvioida ennen ohjelman esittämistä, mikä oli myös osallistujien yksityisyyden suojan kannalta merkityksellistä. Tietojen saamatta jäämisestä voisi aiheutua televisiomedioille huomattavaa taloudellista ja maineeseen liittyvää riskiä.

Väliintulohakemus

B Oy on valitukseen sisältyneessä hakemuksessaan vaatinut, että sille myönnetään asiassa väliintulijan asema.

Päätös koski tietopyyntöä, jonka A Oy oli tehnyt alihankkijana B Oy:n liiketoimintayksikön C:n lukuun. Arvioitavana olevan ja vastaavien muiden tietopyyntöjen tekeminen oli oleellinen osa C:n ja B Oy:n journalistista toimintaa, ja tietopyynnöistä tehtävät päätökset vaikuttivat siten välittömästi B Oy:n etuihin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Väliintulohakemus

Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan, jos joku, joka ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä, väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi, hän saa osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaan väliintulijaksi pyrkivän on kyettävä saattamaan todennäköiseksi, että oikeudenkäynnissä käsiteltävä asia koskee hänen oikeuttaan ja hänellä on siten hyväksyttävä oikeudellinen intressi päästä ulkopuolisena vaikuttamaan oikeudenkäynnin lopputulokseen. Ratkaisuissa merkitystä on annettu myös sille, tarjoaako oikeusjärjestys muita tehokkaita oikeuskeinoja, joiden avulla väliintulijaksi pyrkivän on mahdollista valvoa omaa oikeuttaan ja torjua korjaamattomien tappioiden syntyminen. Poikkeussäännöksenä pykälää on joka tapauksessa tulkittava suppeasti. (KKO 2008:30 kohdat 2, 3 ja 5, KKO 2015:59 kohta 22)

Oikeuskirjallisuuden mukaan asian voidaan katsoa koskevan väliintulijan oikeutta, jos tuomio voisi vaikuttaa haitallisesti hänen oikeusasemaansa. Väliintulijan intressin tulee olla oikeudellinen ja sellainen, että se voisi olla itsenäisen oikeudenkäynnin kohteena. Lisäksi intressin tulee olla konkreettisessa yhteydessä oikeudenkäyntiin ja sen lopputulokseen. Tällainen yhteys on olemassa erityisesti silloin, kun tuomion oikeusvoima, todistusvaikutus tai tosiseikastovaikutus ulottuu väliintulijaan. Pelkkä tuomion ennakkotapausvaikutus ei sen sijaan oikeuta väliintuloon. (Lappalainen – Hupli, Sivullisen edunvalvonta oikeudenkäynnissä. Teoksessa, Dan (päätoim.): Prosessioikeus. 6., uudistettu painos. Helsinki 2021. s. 487–491)

Hovioikeus toteaa, että B Oy:llä voidaan sinänsä katsoa olevan asiassa konkreettinen intressi, koska se on ilmoittanut tarvitsevansa samoja tietoja ohjelmaan rekrytoitavien henkilöiden taustojen selvittämiseen ja voisi myös itse tehdä vastaavan tietopyynnön. Asiassa annettavalla ratkaisulla voisi siten olla yhtiön kannalta merkitystä, jos siinä katsotaan, ettei kyseiseen tarkoitukseen tehty tietopyyntö kuulu journalistisen tarkoituksen piiriin, sillä sama oikeudellinen arvio voisi vaikuttaa yhtiön mahdollisuuteen saada vastaavat tiedot. Yhtiön asema media-alan toimijana ja sen yhteys kysymyksessä olevaan ohjelmatuotantoon voisivat tukea alihankkijan tietopyynnön journalistista tarkoitusta koskevaa näkemystä, mutta väliintulo-oikeuden edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei kuitenkaan voida antaa yksinomaan sille, että yhtiön osallistuminen oikeudenkäyntiin voisi tukea pääasian asianosaisen näkemystä tai vaatimusta journalistisesta tarkoituksesta.

Asiassa ratkaistaan yhtiön alihankkijan tekemää tietopyyntöä koskeva asia, eikä yhtiön omaa oikeutta saada tietoja, eikä asiassa annettava ratkaisu sido yhtiötä oikeusvoimavaikutuksin. Asiassa ei myöskään ratkaista sellaisia yhtiötä koskevia näyttö- tai tosiseikkakysymyksiä, joilla olisi yhtiön omaa mahdollista tietopyyntöä koskevaa asiaa ratkaistaessa todistus- tai tosiseikastovaikutusta, vaan asiassa on kysymys nimenomaan oikeudellisen kysymyksen ratkaisemisesta eli pääasiassa siitä, kuuluuko alihankkijan tekemä tietopyyntö journalistisen tarkoituksen piiriin. Ratkaisun mahdollinen vaikutus yhtiöön syntyisi siten ainoastaan siitä, että asiassa omaksuttu oikeudellinen tulkinta voisi tulla noudatettavaksi myös yhtiön mahdollisessa myöhemmässä tietopyynnössä. Kysymys on näin ollen ennakkotapausvaikutuksesta eikä yhtiön oikeuteen kohdistuvasta välittömästä oikeusvaikutuksesta. Pelkkä ennakkotapausvaikutus ei muodosta hyväksyttävää väliintulointressiä. Hovioikeus on lisäksi ottanut arvioinnissa huomioon, että yhtiö on ilmoittautunut väliintulijaksi vasta muutoksenhakuvaiheessa, jolloin oikeudenkäyntiä tulisi pikemmin supistaa kuin laajentaa. Kun lisäksi otetaan huomioon korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:30 korostama lähtökohta, jonka mukaan väliintulosäännöstä on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti, yhtiön intressiä ei voida pitää riittävänä väliintulon edellytyksenä. Yhtiöllä ei siten ole oikeutta väliintuloon.

Pääasia

Käräjäoikeuden päätöksessä on selostettu asiaan sovellettavia säännöksiä ja muita oikeusohjeita. Tämän lisäksi hovioikeus toteaa seuraavaa.

Tietosuoja-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) 85 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Saman artiklan 2 kohdan mukaan käsittelylle journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten jäsenvaltioiden on säädettävä vapautuksia tai poikkeuksia II luvun (periaatteet), III luvun (rekisteröidyn oikeudet), IV luvun (rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä), V luvun (henkilötietojen siirto kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille), VI luvun (riippumattomat valvontaviranomaiset), VII luvun (yhteistyö ja yhdenmukaisuus) ja IX luvun (tietojenkäsittelyyn liittyvät erityistilanteet) säännöksiin, jos ne ovat tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden yhteensovittamiseksi sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa.

Tietosuoja-asetuksen 86 artiklan mukaan viranomaiset taikka julkis- tai yksityisoikeudelliset yhteisöt yleisen edun vuoksi toteutetun tehtävän suorittamiseksi voivat luovuttaa viranomaisten tai yhteisöjen hallussa olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen tai yhteisöön sovellettavan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan.

Euroopan unionin tuomioistuin on tuomiossaan 7.3.2024, C-740/22, Endemol Shine Finland Oy todennut, että vaikka virallisten asiakirjojen julkisuus on yleinen etu, joka voi lähtökohtaisesti oikeuttaa henkilötietojen luovuttamisen, julkisuus on sovitettava yhteen yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien kanssa. Rikostuomioita koskevien tietojen erityisen arkaluonteisuuden ja niiden luovuttamisesta rekisteröityjen yksityiselämälle ja henkilötietojen suojalle aiheutuvan vakavan puuttumisen vuoksi näiden perusoikeuksien on katsottu painavan enemmän kuin virallisten asiakirjojen julkisuutta koskeva yleinen etu. Samasta syystä tiedonvälityksen vapautta ei voida tulkita siten, että se oikeuttaisi rikostuomioita koskevien henkilötietojen luovuttamisen jokaiselle niitä pyytävälle. (kohdat 55 ja 56)

Tietosuojalain (1050/2018) 1 §:n mukaan lailla täsmennetään ja täydennetään tietosuoja-asetusta, ja sen kansallista soveltamista. Saman lain 27 §:n mukaan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden turvaamiseksi henkilötietojen käsittelyyn ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten ei sovelleta tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c–e alakohtaa, 6 ja 7 artiklaa, 9 ja 10 artiklaa, 11 artiklan 2 kohtaa, 12–22 artiklaa, 30 artiklaa, 34 artiklan 1–3 kohtaa, 35 ja 36 artiklaa, 56 artiklaa, 58 artiklan 2 kohdan f alakohtaa, 60–63 artiklaa ja 65–67 artiklaa.

Tietosuojalaissa tai tietosuoja-asetuksessa ei ole määritelty journalistista tarkoitusta, ja sen sisältö tuleekin muodostumaan oikeuskäytännössä. Tietosuojalain esitöissä on viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa henkilötietojen käsittelyksi journalistisessa tarkoituksessa on katsottu toiminta, jonka ainoana tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden ja ajatusten ilmaiseminen yleisölle. Esitöissä on lisäksi todettu, ettei kansallisella lailla ole mahdollisuutta tarkentaa tai määritellä yleisen tietosuoja-asetuksen käsitteistöä. (HE 9/2018 vp s.57)

Euroopan unionin tuomioistuin on tuomiossaan 9.7.2026, C-199/24, ND v. Legal Newsdesk Sweden AB todennut tietosuoja-asetuksen journalistisen tarkoituksen tulkinnassa voitavan soveltaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä koskien direktiivin 95/46 9 artiklassa käytettyä journalismin käsitettä. Tuomiossa on todettu, että journalistisia tarkoituksia koskevaa käsitettä on tulkittava väljästi, jotta voitaisiin ottaa huomioon sananvapautta koskevan oikeuden merkitys kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa. Tulkinta ei kuitenkaan kata kaikkea ilmaisutoimintaa. Käsitteen lähtökohtana on toiminta, jonka tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle millä tahansa tiedonsiirron välineellä. Journalistinen toiminta edellyttää lisäksi ilmaistavien tietojen muokkaamista tai käsittelyä, joka tapahtuu säännöllisesti tai ammattimaisesti, tai vähintään tietojen saataville asettamista toimituksellisten valintojen mukaisesti. Asiatietoväitteet on tarkistettava riittävän luotettavasti ja toiminnassa on noudatettava journalistien eettisiä sääntöjä ja käytännesääntöjä. Journalistisiin tarkoituksiin voi kuulua myös julkaisemisen edellyttämä henkilötietojen käsittely, mutta käsittelyn on oltava tosiasiallisesti sidoksissa journalistiseen ilmaisuun. (kohdat 61, 62, 64 ja 66–77)

Euroopan unionin tuomioistuin on myös samassa tuomiossaan todennut, että tietosuoja-asetuksen 85 artiklan 2 kohdassa säädetty poikkeusjärjestelmä koskee yksinomaan journalistisia sekä akateemisen, taiteellisen ja kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä. Säännöksessä säädetty poikkeuskehys on tyhjentävä ja poikkeuksia on tulkittava suppeasti, eikä jäsenvaltio voi 85 artiklan 1 kohdan nojalla säätää tietosuoja-asetuksen säännöksistä poikkeuksia muun, esimerkiksi muun erityisen intressin perusteella, jos henkilötietojen käsittelyllä ei pyritä journalistisiin tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksiin. (EUT 9.7.2026, C-199/24 kohdat 38, 39 ja 42–44.)

Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että asiassa ei ole väitettykään, että A Oy olisi tiedotusväline tai että sen toimintaan sovellettaisiin journalistien eettisiä sääntöjä ja käytännesääntöjä. Asian arvioinnissa ei ole kuitenkaan ratkaisevaa se, mikä toimija henkilötietoja käsittelee, vaan ratkaisevaa on se, mihin tarkoitukseen kyseisiä henkilötietoja käsitellään. Sama toimija voi käsitellä henkilötietoja sekä journalistisia tarkoituksia varten että muissa tarkoituksissa.

Asian arvioinnissa ei ole myöskään merkitystä sillä, millainen on toiminnan lopputuloksena syntyvän julkaisun tai ohjelman luonne. Journalistinen tarkoitus ei myöskään rajoitu ainoastaan julkaisemisvaiheessa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn vaan journalistinen tarkoitus voi ulottua myös esimerkiksi julkaisua edeltävään tiedonhankintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ohjelman valmisteluun liittyvät henkilötietojen käsittelytoimet tapahtuisivat journalistisessa tarkoituksessa.

Nyt kyseessä oleva henkilötietojen käsittely liittyy ennen kaikkea henkilöiden valitsemiseen televisio-ohjelman esiintyjiksi. Rikosasioita koskevia tietoja hankitaan sen arvioimiseksi, keitä henkilöitä ohjelmaan valitaan. Käsittelyn välittömänä tarkoituksena ei siten ole tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle eikä tietojen journalistinen käsittely, tarkistaminen tai toimituksellinen valikointi ohjelman sisällöksi. Tarkoituksena on sen sijaan arvioida henkilöiden sopivuutta ohjelmaan ja tehdä tuotannollinen valinta siitä, ketkä ohjelmaan osallistuvat. Tältä osin kyse on luonteeltaan pikemminkin henkilön valitsemisesta tiettyyn tuotantoon kuin journalistisesta tiedonhankinnasta. Vastaavanlainen valinta voisi koskea myös muita ohjelman taustahenkilöinä toimivia. Se, että tietopyynnön kohteena olevia henkilöitä mahdollisesti valittaisiin nimenomaan esiintymään ohjelmassa, ei itsessään muuta henkilöiden valintaa koskevaa käsittelyä journalistiseksi.

Näin ollen se, että A Oy osallistuu televisio-ohjelman valmistamiseen, ei ratkaise asian arviointia. Arvio on tehtävä käsittelyn konkreettisen tarkoituksen perusteella, ja tässä tapauksessa kyseinen tarkoitus on henkilöiden valitseminen ohjelmaan eikä journalistisen sisällön tuottaminen. Hovioikeus katsoo, ettei A Oy:n henkilötietojen käsittely tapahdu tietosuojalain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten.

Valituksessa mainittu mahdollisuus käsitellä ohjelmaan valittujen henkilöiden rikostuomioita ohjelmassa ei muuta asian arviointia, kun rikostuomioiden hankkimisen ensisijainen ja välitön tarkoitus on arvioida hakijoita ja valita heidän joukostaan ohjelmaan osallistuvat henkilöt. Mahdollinen rikostietojen myöhempi journalistinen hyödyntäminen on tästä erillinen ja vasta toissijainen mahdollisuus.

Hovioikeus katsoo, ettei A Oy:n tietopyynnössä ole kyse tietosuojalain 27 §:n mukaisesta henkilötietojen käsittelystä journalistisia tarkoituksia varten. A Oy:llä ei ole myöskään valituksessaan esittämillä erityisillä intresseillä oikeutta saada pyytämiään tietoja.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja johtopäätökset.

Päätöslauselma

B Oy:n väliintulovaatimus hylätään.

A Oy:n valitus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet:

Presidentti Asko Välimaa
Hovioikeudenneuvos Pia Sandvik
Hovioikeudenneuvos Simo Kolehmainen

Esittelijä:

Hovioikeuden esittelijä Anu Virkki

Ratkaisu on yksimielinen.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 6.11.2026.