Itä-Suomen HAO 2.6.2026 1467/2026

Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito – Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen – Hoidon toteutus psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä – Avohoito – Päätöksen perustelut – Päätöksen sisällölle asetetut vaatimukset

920/03.04.04.04.30/2026

1467/2026

02.06.2026

Valittaja oli mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin ja 11 §:n nojalla määrätty tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon. Valittajan hoito oli toteutettu siten, että valittaja vietti pääosan ajastaan kotonaan ja kävi joka ilta osastolla ottamassa lääkkeensä ja tarkistuttamassa vointinsa.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian hyvinvointialueen psykiatrisesta hoidosta vastaavalle lääkärille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus totesi, että mielenterveyslain 8 §:n sanamuodon mukaan tahdosta riippumaton hoito toteutetaan psykiatrisena sairaalahoitona. Pykälän säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 201/1989 vp) mukaan voimassa olevan mielisairaslain mukaisesti ehdotetaan, että henkilö voidaan tahdostaan riippumatta määrätä ainoastaan psykiatriseen sairaalahoitoon; tahdosta riippumatta annettava avohoito ei siten edelleenkään olisi mahdollista. Mielenterveysasetuksen 2 §:n mukaan henkilön hoito hänen tahdostaan riippumatta saadaan toteuttaa ainoastaan sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä, jolla on edellytykset antaa tällaista hoitoa.

Hallinto-oikeus totesi, että hallintoasiassa yleensä ja erityisesti yksilön keskeisiin perusoikeuksiin puuttuvassa asiassa on lähtökohtana, että kirjallisesta päätöksestä on selvästi käytävä ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu. Tällä on merkitystä paitsi päätöksen täytäntöönpanon ja asianosaisen oikeusturvan kannalta myös muutoksenhakuvaiheessa. Valituksenalaiseen päätökseen oli kirjattu, että valittaja määrätään mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n perusteella tahdostaan riippumattomaan sairaalahoitoon. Asiassa saadun selvityksen perusteella oli kuitenkin ilmeistä, ettei päätöksentekijä ollut tarkoittanut määrätä valittajaa tahdosta riippumattomaan psykiatriseen laitosolosuhteissa toteutettavaan sairaalahoitoon vaan tosiasiallisesti valittajan hoito oli ollut tarkoitus toteuttaa pääasiassa sairaalan ulkopuolella tahdosta riippumattomana avohoitona, joka ei edellä selostetut mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin sekä mielenterveysasetuksen 2 §:n säännökset huomioon ottaen ole lainmukaista, kun kysymys ei ollut normaaliin sairaalakäytäntöön liittyvistä kokeiluluontoisista hoitolomista. Koska valituksenalainen päätös oli siten keskeisiltä osin ristiriidassa tarkkailulähetteen ja -lausunnon sekä muun asiassa esitetyn selvityksen kanssa eikä päätöksestä myöskään yksiselitteisesti käynyt ilmi, mihin valittaja oli velvoitettu ja miten asia oli muutoin ratkaistu, hallinto-oikeus arvioi, ettei valituksenalainen päätös edellä kerrotuilla perusteilla täyttänyt hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia päätöksen sisällöstä. Asian käsittelyssä oli näin ollen tapahtunut menettelyvirhe.

Muut sovelletut säännökset
Euroopan ihmisoikeussopimus 5 art.
Suomen perustuslaki 2 § 3 mom. ja 7 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Iivanainen ja Hertta Karppola sekä asiantuntijajäsen Heli Tuppurainen. Asian esittelijä Anne Koponen.

Päätös ei ole lainvoimainen.