Hel­HO:2026:2

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaaja tyytyi tuomioon. Syyttäjä ja asianomistaja hakivat tuomioon muutosta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätökset sekä syyksilukemisen että rangaistuksen osalta. Rangaistuksessa oli kuitenkin otettava huomioon, että hovioikeuskäsittelyn aikana vastaaja oli toisessa oikeudenkäynnissä tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Jos molemmissa oikeudenkäynneissä käsitellyt rikokset olisi käsitelty yhdellä kertaa, niistä tuomittava yhteinen vankeusrangaistus olisi ollut niin pitkä, että sitä ei olisi voitu määrätä ehdolliseksi. Siten myös tässä asiassa vankeusrangaistus tuli tuomita ehdottomana. Käsillä ei ollut sellaisia perusteita, joiden nojalla rangaistus voidaan tällaisessa tilanteessa määrätä poikkeuksellisesti ehdolliseksi. Ehdottomaksi muutettavaa vankeusrangaistusta oli toisaalta alennettava toisessa oikeudenkäynnissä tuomitun rangaistuksen perusteella, jotta rikosten käsittelyn hajaantuminen eri oikeudenkäynteihin ei vaikuttaisi vastaajan kokonaisrangaistuksen pituuteen.

Mainituista syistä hovioikeus kovensi käräjäoikeuden tuomitseman 1 vuoden 6 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ehdottomaksi ja alensi sen pituuden 10 kuukaudeksi.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 26.2.2024 NRO 108607

Käräjäoikeus on tuominnut vastaajan yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen muun muassa törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen valmistelusta, törkeän kiristyksen yrityksestä, törkeän varkauden yrityksestä, törkeästä kotirauhan rikkomisesta sekä laittomasta uhkauksesta. Ensisijaiset syytteet kahdesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä on hylätty.

Perusteluissaan käräjäoikeus on arvioinut vankeusrangaistuksen ehdollisuutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja ja päätynyt siihen, että rangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Saara El Tobgy ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 30.4.2026 NRO 101134

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjä on muun ohella vaatinut, että rangaistus korotetaan vähintään 2 vuodeksi vankeutta ja se tuomitaan ehdottomana.

Asianomistajat ovat muun ohella vaatineet, että vastaajan syyksi luetaan syyttäjän käräjäoikeudessa esittämien ensisijaisten syytteiden mukaiset rikokset ja rangaistus korotetaan 3 vuodeksi vankeutta.

Vastaaja on vaatinut, että syyttäjän ja asianomistajien valitukset hylätään.

Hovioikeus on toimittanut pääkäsittelyn 25.2.2026.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

– – –

[Syyksilukemisen osalta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Rangaistuksen osalta hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siitä, että vastaaja olisi lähtökohtaisesti tuomittava 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.]

Lisäksi hovioikeus toteaa seuraavaa koskien muita rangaistuksia, joihin vastaaja on rikosrekisteriotteen mukaan tuomittu käräjäoikeuden tuomion jälkeen.

Toisessa oikeudenkäynnissä tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottamiseen rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla ei hovioikeudessa vaikuta se, onko rangaistus tuomittu vasta hovioikeuden käsiteltävänä olevan käräjäoikeuden tuomion jälkeen (ks. KKO 2018:72). Jos eri oikeudenkäynneissä käsitellyt rikokset olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, rangaistuslajin valinta on lähtökohtaisesti ratkaistava arvioimalla, olisiko kaikista rikoksista samalla kertaa määrättävä yhteinen vankeusrangaistus ollut ehdoton vai ehdollinen (ks. KKO 2025:52, kohdat 16–19 sekä niissä viitattu KKO 2001:37). Jos rangaistusta ei olisi samalla kertaa tuomittaessa voitu pituutensa vuoksi määrätä ehdolliseksi, tulee ehdollinen vankeus kysymykseen vain poikkeuksellisesti (KKO 2025:52, kohta 22).

Vastaaja on nyt käsiteltävänä olevan käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen tuomittu 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiolla 22.3.2024, jonka Helsingin hovioikeus on tuomiollaan 10.1.2025 pysyttänyt. Tuohon vankeusrangaistukseen johtaneet rikokset olisi tekoaikojensa puolesta voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä vastaajan syyksi tässä asiassa luettujen rikosten kanssa. Tällöin yhteinen vankeusrangaistus olisi ollut selvästi yli kaksi vuotta, joten sitä ei olisi ollut pituutensa vuoksi mahdollista määrätä ehdolliseksi. Vastaajalle nyt tuomittavan vankeusrangaistuksen on siis lähtökohtaisesti oltava ehdoton.

Rikosrekisteriotteelta ilmenevien tietojen mukaan vastaaja on suorittanut ehdottomat vankeusrangaistukset, jotka hänelle on muissa oikeudenkäynneissä nyttemmin tuomittu. Hän on hovioikeudessa kuultuna myös kertonut lopettaneensa päihteiden käytön ja rikosten tekemisen sekä aloittaneensa opiskelun. Nämä seikat tukevat sinällään sitä vaihtoehtoa, että käsillä katsottaisiin olevan sellainen poikkeuksellinen tilanne, jossa rangaistus voitaisiin vielä määrätä ehdolliseksi, vaikka samalla kertaa tuomittaessa rangaistus olisi ollut yli kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Tekokokonaisuuteen kuuluvien rikosten laatu ja moitittavuus puhuvat kuitenkin vahvasti ehdollista rangaistusta vastaan, kuten myös se, ettei rikoksista ole kulunut vielä kovinkaan pitkää aikaa. Hovioikeus näin ollen katsoo, ettei vastaajan rangaistuksen määrääminen ehdolliseksi tule kysymykseen.

Kun vastaajalle tuomittava vankeusrangaistus kovennetaan ehdottomaksi, rangaistusta on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla alennettava hänelle toisessa oikeudenkäynnissä tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen perusteella. Hovioikeus arvioi, että kaikista vastaajan syyksi luetuista rikoksista olisi tuomittu noin 2 vuoden 6 kuukauden yhteinen vankeusrangaistus, mikäli ne olisi käsitelty samalla kertaa yhdessä oikeudenkäynnissä. Hänelle nyt tuomittava rangaistus on siten alennettava 10 kuukaudeksi ehdotonta vankeutta, jotta rikosten käsittelyn jakautuminen eri oikeudenkäynteihin ei vaikuttaisi hänen kokonaisrangaistukseensa.

Rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon otettava on myös vastaajalle Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiolla 28.5.2025 tuomittu 60 päivän ehdoton vankeusrangaistus. Siinä on kuitenkin otettu alentavana huomioon edellä mainittu Helsingin hovioikeuden tuomio 10.1.2025, eikä sillä siten ole mainittavaa vaikutusta A:n rangaistukseen.

Muilla rangaistuksilla, jotka vastaajalle on rikosrekisteriotteen mukaan tuomittu käräjäoikeuden tuomion jälkeen, ei ole rangaistusta alentavaa vaikutusta.

– – –

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Yhteinen rangaistus
10 kuukautta vankeutta
Rangaistusta alentavana on otettu huomioon:
– Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 28.5.2025
– Helsingin hovioikeus 10.1.2025 (Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 22.3.2024)

Rangaistus on määrätty ehdottomaksi ja sitä on alennettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

– – –

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jaana Hemminki, Juha Terho ja Tero Kujala (puheenjohtaja).

Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Samuli Kajander.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuus

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.6.2026.