Käräjäoikeus on arvioinut ketkä olivat sopimusosapuolia urakassa, josta ei ollut kirjallista sopimusta
Käräjäoikeus on antanut tuomion urakoitsijan ja taloyhtiön välisestä urakkasopimusta koskevasta riita-asiasta. Urakoitsija ja taloyhtiö olivat tehneet urakkasopimuksen mutta asiassa ei kuitenkaan ollut laadittu kirjallista sopimusta. Taustalla oli ollut taloyhtiön palkkaaman konsultin laatima urakkatarjouspyyntö ja sen perusteella urakoitsijan toimittama tarjous, joiden perusteella osapuolilla oli riitaa siitä mihin asiakirjoilta ilmeneviin ja urakoitsijan sittemmin suorittamiin toimenpiteisiin taloyhtiö oli itse sitoutunut.
Riidan kohteena oli ollut yhden asuinhuoneiston huoneistoremontin laskusaatava, jota urakoitsija oli vaatinut taloyhtiöltä. Taloyhtiö oli kiistänyt, että se olisi huoneistoremonttien osalta urakoitsijan sopimuskumppani ja sitä kautta velvollinen maksamaan urakoitsijan vaatimaa laskua.
Urakoitsijan näkemys taloyhtiön sopimuskumppanuudesta ja sitä kautta maksuvelvollisuudesta oli perustunut siihen, että tarjouspyyntö- ja tarjousasiakirjoilla taloyhtiö oli ilmoitettu tilaajaksi. Taloyhtiön palkkaama konsultti oli urakoitsijan mukaan puhelimitse hyväksynyt urakoitsijan tarjouksen ilman varauksia. Asiakirjoilla ei ollut edes ilmennyt osakkeenomistajien nimiä tai muita yhteystietoja. Urakoitsijan näkemyksen mukaan osakkeenomistajat olivat olleet urakan aikana pelkästään suoritusapulaisia.
Taloyhtiö oli vastaavasti katsonut, että se oli vastannut ainoastaan urakkatarjouksessa mainituista vesieristystoimenpiteistä ja että kunkin huoneiston osakkeenomistaja oli vastannut osaltaan huoneistoremonteista. Taloyhtiö esitti käräjäoikeudessa huomattavan määrän todistelua samalla tarjouksella ilmoitettujen muiden osakkeenomistajien huoneistoremonttien toteuttamisesta ja sopimisesta. Taloyhtiö oli vedonnut myös siihen, että urakoitsija oli ryhtynyt vaatimaan siltä suoritusta vasta sen jälkeen, kun se ei ollut saanut sitä perityksi huoneiston osakkeenomistajalta.
Käräjäoikeudessa oli siten keskeisesti kysymys siitä oliko urakoitsijan sopimuskumppanina katsottava olleen taloyhtiö. Urakoitsijan väite perustui varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (ns. oikeustoimilaki) mukaiseen tarjous-vastaus-mekanismiin, kun taas taloyhtiön väite perustui ulkonaisesti havaittaviin seikkoihin.
Käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan hylkäämään kanteen. Vaikka esitetty näyttö tuki sitä, että taloyhtiön palkkaama konsultti oli ilman varauksia ilmoittanut urakoitsijalle sen tarjouksen hyväksymisestä, puhui toisaalta käräjäoikeudessa esitetty selvitys urakoitsijan omasta toiminnasta urakan aikana sitä vastaan, että se olisi itsekään tosiasiassa mieltänyt sopimuksen syntymishetkellä tai urakkaa tehdessään taloyhtiötä huoneistoremonttien osalta sopimuskumppanikseen. Urakoitsijan oli selvitetty lopettaneen urakan huoneistossa kesken, kun osakkeenomistaja ei ollut maksanut ensimmäistä maksuerää, minkä jälkeen urakoitsija pyrki saamaan suoritusta osakkeenomistajalta vapaaehtoisen perinnän kautta. Vasta tämän jälkeen asiakirjoja tarkemmin tarkasteltuaan urakoitsija oli ryhtynyt hakemaan suoritusta taloyhtiöltä. Myös muiden osakkeenomistajien kertomukset puhuivat sen puolesta, että taloyhtiön sijaan nimenomaan osakkeenomistajat olivat huoneistoremonttien sopimuskumppaneita.
Asiassa esitetyllä näytöllä ja siitä tehtävillä johtopäätöksillä oli keskeinen merkitys käräjäoikeuden harkinnassa. Tässä yksittäistapauksessa siten käräjäoikeudessa esitetty näyttö tuki voimakkaammin taloyhtiön väitettä kuin urakoitsijan väitettä.
Asiassa esitettyihin seikkoihin liittyneen kokonaisharkinnan valossa käräjäoikeus päätyi myös soveltamaan viran puolesta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8a ja 8b §:ien säännöksiä ja arvioi kohtuulliseksi velvoittaa urakoitsija pääsäännöstä poiketen korvaamaan ainoastaan puolet taloyhtiön oikeudenkäyntikuluista.
Lisätietoja: Käräjätuomari Jose Saranpää
Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.
Tuomio (L 713/2024/2424) on tilattavissa Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden kirjaamosta osoitteesta pohjois-karjala.ko@oikeus.fi