Sovittelu
Tuomioistuinsovittelu on mahdollista myös hovioikeudessa
Sovittelu on oikeudenkäynnin vaihtoehto myös hovioikeudessa sellaisissa käräjäoikeuden ratkaisemissa riita- ja hakemusasioissa, joissa sovinto on sallittu, kuten esimerkiksi velkomus- tai vahingonkorvausasioissa. Sovittelun tarkoituksena on auttaa riidan osapuolia löytämään ratkaisu, jonka molemmat voivat hyväksyä. Sovittelusta on saatu hyviä kokemuksia, kun molemmat osapuolet ovat voineet sitoutua lopputulokseen.
Sovittelulla hallitaan oikeudenkäynnin riskejä ja usein sovittelussa oikeudenkäyntikulut ovat pienemmät kuin tavanomaisessa oikeudenkäynnissä. Sovittelun onnistuessa asia saadaan nopeasti ratkaistua. Osapuolet vastaavat sovittelussa itse oikeudenkäyntikuluistaan, mutta julkista oikeusapua voi saada myös sovitteluun.
Sovittelijana toimii yksi hovioikeuden tuomari, joka ei muulla tavalla osallistu asian käsittelyyn. Sovittelijatuomari neuvottelee asiasta osapuolten kanssa sekä yhdessä että erikseen ja avustaa heitä saavuttamaan sovinnon.
Sovittelu käynnistyy vain, jos molemmat osapuolet haluavat sitä. Hovioikeus voi tiedustella sekä valittajalta että valittajan vastapuolelta halukkuutta sovitteluun, ja jos halukkuutta molemmilla osapuolilla on, sovittelu aloitetaan, jos mahdollista kahden viikon kuluessa.
Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa hovioikeudella ei ole tarjota asiantuntija-avusteista sovittelua eli ns. follo-sovittelua, mutta tuomioistuinsovittelu on mahdollista näissäkin asioissa.
Menettelystä säädetään riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (laki 394/2011).