VaaHO:2026:6
Työturvalllisuusrikos
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Yhteisösakko
R 25/410
101600
26.08.2026
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Kaapelointityömaalla oli sattunut onnettomuus, jossa betonia työmaalle toimittanut betoniautonkuljettaja oli menehtynyt jäätyään betoniauton alle. Hovioikeudessa kyse oli siitä, olivatko työmaan päätoteuttajana toimineen yhtiön toimitusjohtaja ja projektipäällikkö syyllistyneet työturvallisuusrikokseen siten, ettei betoniautonkuljettajia ollut merkitty työntekijäluetteloon eikä perehdytetty kyseiselle työmaalle. Lisäksi projektipäällikön osalta kyse oli siitä, oliko tämä syyllistynyt työturvallisuusrikokseen laiminlyömällä vaarojen arvioinnin ja työolojen seurannan. Yhtiön osalta kyse oli yhteisösakosta.
Päätoteuttajayhtiön ja sen henkilökunnan rikosvastuuta arvioidessaan hovioikeus kiinnitti huomiota liiketoiminnan organisointiin yhtiössä sekä työmaata koskeviin sopimusvelvoitteisiin päätoteuttajan ja aliurakoitsijoiden välillä, eritoten siihen, miten vastuut sopimusten mukaan oli jaettu osapuolten kesken.
Hovioikeus katsoi, että projektipäällikkö oli voinut perustellusti luottaa siihen, että aliurakoitsija täyttää sopimusvelvoitteensa eikä käytä omia aliurakoitsijoita ilman, että aliurakoitsija hyväksyttää tämän sopimuksen edellyttämällä tavalla päätoteuttajalla. Näin ollen projektipäälliköllä ei katsottu olleen tosiasiallista mahdollisuutta merkitä betoniautonkuljettajia työntekijäluetteloon ja perehdyttää näitä. Myöskään toimitusjohtaja ei näin ollut voinut laiminlyödä asiaa koskevaa valvontaa. Lisäksi hovioikeus totesi, ettei tällainen valvontavastuu ylipäänsä voinut kyseessä olleessa tapauksessa kohdentua yhtiön toimitusjohtajaan. Myös projektipäällikön toimet vaarojen arvioinnin ja työolojen seurannan osalta katsottiin riittäviksi.
Kysymys velvollisuudesta merkitä rakennustyömaalle betonia toimittavat betoniautonkuljettajat työntekijäluetteloon oli varsinkin siirtyvien työmaiden osalta tulkinnanvarainen ja sitä tulee kulloinkin arvioida eri työmaiden erityispiirteet huomioiden.
Hovioikeus hylkäsi työturvallisuusrikosta koskevat syytteet sekä yhteisösakkovaatimuksen.
KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS 15.9.2025 NRO 106917
Vastaajat
A Oy
B
C Oy
D
E
F
G
Asianomistajat
H
I
J
K
L
M
N
O
Kuultava
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto/Työsuojelu
Asia
Työturvallisuusrikos
Syyttäjän rangaistusvaatimukset
- Työturvallisuusrikos
5680/R/0026865/22LI1
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49-52 § ja 52b §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 10-13 §
04.01.2022 – 24.01.2022 Petäjävesi
B ja E ovat, B päätoteuttaja A Oy:n toimitusjohtajana ja E yhtiön projektipäällikkönä kaapelointityömaalla X eli siten työnantajan edustajina, huolimattomuudesta rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistaneet työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä.
1) TYÖNTEKIJÄLUETTELO
E on laiminlyönyt pitää luetteloa yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä työntekijöistä betoniautonkuljettajien osalta.
B on laiminlyönyt valvoa sitä, että yhtiössä pidetään työntekijäluetteloita lain edellyttämällä tavalla myös betoniautonkuljettajien osalta.
2) PEREHDYTYS
E on laiminlyönyt varmistua siitä, että hänellä päätoteuttajan edustajana on tieto työmaalla työskentelevistä henkilöistä ja tarpeelliset tiedot heidän perehdyttämistään varten. Hän on laiminlyönyt antaa tai huolehtia, että betoniautonkuljettajille annetaan tarpeelliset tiedot työpaikan olosuhteista ja haitta- ja vaaratekijöistä sekä niiden poistamiseen tarvittavista toimenpiteistä ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Tällaisia seikkoja olisivat olleet ainakin liikennejärjestelyihin ja keliolosuhteisiin liittyvät vaarat ja niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet. Vähintäänkin hän on laiminlyönyt varmistua siitä, että ulkopuoliselle työnantajalle ja tämän työntekijöille on annettu em. perehdytys.
B on laiminlyönyt valvoa em. liittyen, että päätoteuttajan vastuita perehdyttämisestä noudatetaan työmaalla työskentelevien henkilöiden osalta.
3) VAAROJEN ARVIOINTI JA TYÖOLOJEN SEURANTA
E on laiminlyönyt riittävän järjestelmällisesti selvittää ja tunnistaa työmaan vaaroja keliolosuhteiden osalta sekä määrittää turvallisuussuunnitelmissa korjaavat toimenpiteet. Työmaa- ja turvallisuussuunnitelmassa on todettu ainoastaan, että liukkauden esto järjestetään omasta toimesta tarpeen mukaan (ellei liukkauden esto kuulu tiehoitokunnalle), mutta konkreettiset toimintatavat ovat jääneet määrittelemättä.
Työympäristöä ei ole myöskään jatkuvasti tarkkailtu eikä tarpeellisiin toimiin ryhdytty vaaratekijöiden syntymisen estämiseksi tai vähentämiseksi eli liukkauden poistamiseksi, vaikka jo edellisellä viikolla (ennen 24.1.) on ollut liukkauden poistotarpeita. Päätoteuttajalla on ollut erityinen velvollisuus huolehtia siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työmaalla työskenteleville eikä muillekaan työn vaikutuspiirissä oleville.
B on osaltaan laiminlyönyt valvoa ja varmistaa, että työmaan vastuuhenkilö huolehtii vaarojen arvioinnista riittävällä tavalla.
Nämä seikat ovat osaltaan myötävaikuttaneet siihen, että asianomistaja P:n käytössä ollut Q Oy:n betoniauto on betonointitilanteessa tai sen jälkeen lähtenyt luisumaan liukkaalla tiellä alaspäin ja kaatunut ojaan. P on jäänyt kaatuneen auton alle ja menehtynyt.
- Työturvallisuusrikos
5680/R/0026865/22LI1
Rikolaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
04.01.2022 – 24.01.2022 Petäjävesi
G ja F ovat, G aliurakoitsija C Oy:n toimitusjohtajana ja F yhtiön työnjohtajana ja siten työnantajan edustajana ja työturvallisuudesta vastaavina henkilönä X kaapelointityömaalla, huolimattomuudesta rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistaneet työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä.
C Oy on tilannut suorittamaansa maanrakennusurakkaan liittyen betonoinnin toiselta yritykseltä, joka on käyttänyt kahden yrityksen betoniautoja.
1) PEREHDYTYS
F on laiminlyönyt ilmoittaa päätoteuttajalle työmaalla työskentelevistä betoniautonkuljettajista ja siten osaltaan laiminlyönyt huolehtia siitä, että kuljettajat saavat tarpeellisen perehdytyksen kuten riittävät tiedot työpaikan olosuhteista ja haitta- ja vaaratekijöistä sekä niiden poistamiseen tarvittavista toimenpiteistä ja ylipäätään turvallisesta työskentelystä työmaalla. Tällaisia seikkoja olisivat olleet ainakin liikennejärjestelyihin ja keliolosuhteisiin liittyvät vaarat ja niiden poistamiseksi sovitut toimenpiteet.
2) TYÖOLOJEN SEURANTA JA VAAROIHIN PUUTTUMINEN
F on laiminlyönyt jatkuvasti tarkkailla työympäristöä ja työtapojen turvallisuutta ja puuttua havaittuun vaara- ja haittatekijään eli liukkauteen järjestämällä paikalle liukkauden torjunnan tai ilmoittamalla sen tarpeesta päätoteuttajalle ja huolehtimalla siitä, ettei työtä tehdä ennen kuin se on turvallista. Näin ollen hän on laiminlyönyt huolehtia turvallisuuteen vaikuttavien tietojen antamisesta ja tiedon kulusta yhteisellä maanrakennustyö maalla sekä osaltaan varmistaa, että tilatut betonitoimitukset voidaan kuljettaa ja työ tehdä turvallisesti. Liukkauden torjunnan tarpeesta on tullut tietoa jo edellisellä viikolla (ennen 24.1.)
G on laiminlyönyt valvoa, että tiedonkulku yhtiössä toimii lain edellyttämällä tavalla ja tieto välittyy niin perehdyttämistarpeita kuin työolojen seurantaa ja vaaroihin puuttumista ajatellen.
3) RAKENNUSTYÖN JOHTO
F ja G ovat laiminlyöneet huolehtia siitä, että 24.1.22 työmaalla huolehditaan yleisjohdosta ja tiedonkulusta. F on ollut vapaalla kyseisenä päivänä eikä kumpikaan heistä ole huolehtinut siitä, että työmaalla on kyseisenä päivänä tilattua betonointityötä ja sen turvallisuutta valvova sekä muustakin työnjohdosta huolehtiva, pätevä vastuuhenkilö.
Nämä seikat ovat osaltaan myötävaikuttaneet siihen, että asianomistaja P:n käytössä ollut Q Oy:n betoniauto on betonointitilanteessa tai sen jälkeen lähtenyt luisumaan liukkaalla tiellä alaspäin ja kaatunut ojaan. P on jäänyt kaatuneen auton alle ja menehtynyt.
- Työturvallisuusrikos
5680/R/0026865/22LI1
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
04.01.2022 – 24.01.2022 Petäjävesi
D on, Q Oy:n hallituksen jäsenenä ja asianomistaja P:n esimiehenä X kaapelointityömaalla eli siten työnantajan edustajana, huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä.
PEREHDYTYS
D on laiminlyönyt huolehtia ja varmistua siitä, että hänen alaisensa betoniautonkuljettaja P saa tarpeelliset tiedot työpaikan olosuhteista ja haitta- ja vaaratekijöistä sekä niiden poistamiseen tarvittavista toimenpiteistä ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Tällaisia seikkoja olisivat olleet ainakin liikennejärjestelyihin ja keliolosuhteisiin liittyvät vaarat ja niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet.
D on siten osaltaan laiminlyönyt huolehtia turvallisuuteen vaikuttavien tietojen antamisesta ja tiedon kulusta yhteisellä työmaalla.
Tämä on osaltaan vähäisessä määrin myötävaikuttaneet siihen, että asianomistaja P:n käytössä ollut Q Oy:n betoniauto on betonointitilanteessa tai sen jälkeen lähtenyt luisumaan liukkaalla tiellä alaspäin ja kaatunut ojaan. P on jäänyt kaatuneen auton alle ja menehtynyt.
Syyttäjän muut vaatimukset
Muu vaatimus syytekohdassa 1
YHTEISÖSAKKOVAATIMUS
A Oy, jonka toiminnassa on tehty syytekohdassa 1 kuvattu rikos, on tuomittava noin 20.000 euron yhteisösakkoon.
Yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikosten ehkäisemiseksi ja päätoteuttajien velvollisuuksista huolehtimiseksi kaapelointityössä. Yhtiössä on laiminlyöty huolehtia työntekijäluettelon pitämisestä ja perehdyttämisestä kaikkien yhteisellä työpaikalla työskentelevien toimijoiden osalta sekä vaarojen arvioinnista ja työolojen seurannasta siten kuin kohdassa 1 on tarkemmin kuvattu. Vastaaja B on ollut osakeyhtiön toimitusjohtaja eli kuulunut myös yhtiön johtoon.
Rikoslaki 9 luku 2, 5, 6 §
Muu vaatimus syytekohdassa 2
YHTEISÖSAKKOVAATIMUS
C Oy, jonka toiminnassa on tehty syytekohdassa 2 kuvattu rikos, on tuomittava 5.000 – 7.000 euron yhteisösakkoon.
Yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikosten ehkäisemiseksi ja riittävän turvallisuuden takaamiseksi kaapelointityössä. Yhtiö on laiminlyönyt huolehtia etenkin työnjohdosta, mutta osaltaan myös perehdyttämisen toteutumisesta, työolojen seurannasta ja vaaroihin puuttumisesta sekä niihin liittyvästä tiedonkulusta kuten syytekohdassa 2 on tarkemmin kuvattu. Vastaaja G on ollut osakeyhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja eli kuulunut myös yhtiön johtoon.
Rikoslaki 9 luku 2, 3, 5, 6 §
Vastaus
Vastaaja B
Syytekohta 1
Vastaaja B on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. B ei ole laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti. Valvontavelvollisuudet eivät edes ole kuuluneet hänen vastuulleen.
[…]
Vastaaja D
Syytekohta 3
Vastaaja D on kiistänyt syytteen työturvallisuusrikoksesta. Hän ei ole laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti. Toinen yhtiö (S Oy) on ollut tilaajien kanssa yhteydessä eikä Q Oy ole tiennyt mitään kuormasta ja sen toimittamisesta ennen kuin se on kuormattu kyytiin. Yhtiön työturvallisuusasiat ovat olleet hyvällä tasolla.
[…]
Vastaaja E
Syytekohta 1
Vastaaja E on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. E ei ole laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti. Hän on ollut tekoaikaan vuosilomalla eikä hänellä ole siten ollut mahdollisuuksia puuttua mahdollisiin työturvallisuuspuutteisiin, joista on vastannut sijaisena toiminut henkilö.
[…]
Vastaaja F
Syytekohta 2
Vastaaja F on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Hän ei ole laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti. F ei ole myöskään ollut tekopäivänä työssä.
[…]
Vastaaja G
Syytekohta 2
Vastaaja G on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Hän ei ole laiminlyönyt mitään velvollisuuksiaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti.
[…]
A Oy
Yhteisösakko
Vastaaja A Oy on kiistänyt vaatimuksen yhteisösakosta perusteeltaan. Yhtiön toiminnassa ei ole syyllistytty rikokseen ja joka tapauksessa sakko tulee jättää tuomitsemista, koska laiminlyönti ja rikos ovat vähäisiä rikoslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuilla tavoilla.
[…]
C Oy
Yhteisösakko
Vastaaja C Oy on kiistänyt vaatimuksen yhteisösakosta perusteeltaan; yhteisösakon tuomitsemisen edellytykset eivät täyty.
[…]
Todistelu
Kirjalliset todisteet
Syytekohdat 1 ja 2/syyttäjä
- Tarkastuskertomus A Oy
- Valokuvaliite
- A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakointisopimus
- Työmaaperehdytys
- A Oy:n työmaa- ja turvallisuussuunnitelma 7.9.2020
- A Oy:n työmaan turvallisuussuunnitelma X
Syytekohta 2/syyttäjä
- Tarkastuskertomus C Oy
Yhteisösakkovaatimukset/syyttäjä
- A Oy:n tilinpäätös 2021
- C Oy:n tilinpäätös 2021
Syytekohta 1/vastaajat B ja A Oy
2. Valokuvaliite
3. A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakointisopimus
4. Työmaaperehdytys
5. A Oy:n työmaa- ja turvallisuussuunnitelma 7.9.2020
6. A Oy:n työmaan turvallisuussuunnitelma X
10. Turvallisuus- ja työmaaperehdytys X 4.1.2022
11. KVR-puiteurakkasopimus 28.5.2021
12. T:n asiantuntijalausunto 24.3.2024
13. Organisaatiokaavio
14. Työsuojelun toimintaohjelma
15. Liiketoimintajohtajan johtajasopimus
16. Palvelupäällikön tehtävänkuvaus
17. ISO 45001 -sertifikaatti
Syytekohta 1/vastaaja E
3. A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakointisopimus
4. Työmaaperehdytys
5. A Oy:n työmaa- ja turvallisuussuunnitelma 7.9.2020
6. A Oy:n työmaan turvallisuussuunnitelma X
10.Turvallisuus- ja työmaaperehdytys X 4.1.2022
Syytekohta 2/vastaajat F, G ja C Oy
1. Tarkastuskertomus A Oy
3. A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakointisopimus
5. A Oy:n työmaa- ja turvallisuussuunnitelma 7.9.2020
7. Tarkastuskertomus C Oy
18. Pöytäkirja poliisin teknisestä tutkinnasta
Henkilötodistelu
- Vastaaja B
- Vastaaja E
- Vastaaja F
- Vastaaja G
- Vastaaja D
- Todistaja U
- Todistaja V
- Todistaja Å
- Todistaja Y
- Todistaja Z
- Todistaja Ä
- Todistaja R
- Todistaja Ö
Tuomion perustelut
Syyksilukeminen
Vastaajat ovat syyllistyneet niihin työturvallisuusrikoksiin, mistä heille on vaadittu rangaistusta, mutta näyttämättä on jäänyt että heidän menettelynsä olisi myötävaikuttanut betoniauton luisumiseen ja asianomistaja P:n menehtymiseen (teonkuvausten viimeinen kappale). Syytteet on tältä osin hylätty. Lisäksi B:n osalta syytekohdassa 1 on hylätty teonkuvauksen alakohta 3 (B on osaltaan laiminlyönyt valvoa ja varmistaa, että työmaan vastuuhenkilö huolehtii vaarojen arvioinnista riittävällä tavalla.).
Syyteoikeuden vanhentumisesta
Kaikki vastaajat on haastettu 19.-23.1.2024 välisenä aikana, joten syyteoikeus ei ole vanhentunut.
Syyksilukemisen perusteet
Lähtökohdat
Työturvallisuuslain säännökset (mm. 8, 10 ja 14 §:t) ovat muuttuneet tekoajan jälkeen, mutta koska tuomittaessa voimassa olevat säännökset eivät johda lievempään lopputulokseen, on asiassa sovellettava rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaisesti tekoajankohdan lakia.
Asiassa on jäänyt selvitettäväksi betoniauton kaatumisen syy, ja mikäli se jää epäselväksi lisäksi se, voiko työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistö silti täyttyä. Jos rikos voi tulla kyseeseen, selvitettäväksi on jäänyt kaikkien vastaajien osalta se, onko P ollut työntekijä vai tavarantoimittaja ja tämän aseman vaikutus työntekijäluettelon ylläpitoon ja perehdytykseen. Lisäksi selvitettäväksi on jäänyt E:n ja B:n osalta vaarojen arviointi ja työolojen seuranta sekä vielä F:n ja G:n osalta työolojen seuranta ja vaaroihin puuttuminen sekä rakennustyön johto.
Tapahtumainkulusta
Asiassa on selvinnyt että ainoa betoniauton kaatumisen nähnyt henkilö on ollut todistaja Ä, joka on kuitenkin todennut näköhavaintonsa alkavan vasta siitä hetkestä kun betoniauto oli jo kaatumassa eikä hän ollut nähnyt tilanteen alkua. Kuultavat ovat esittäneet näkemyksiään kaatumiseen johtaneista syistä, mutta yhtäkään niistä ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella pitää sillä tavalla toistaan todennäköisempänä, että yksi näistä syistä voitaisiin ottaa ratkaisun pohjaksi. Todistaja R on kertonut auton telemetriatiedoista eikä tälläkään kuulemisella ole löytynyt lopullista syytä auton kaatumiselle.
Syytteen teonkuvaukseen on kirjattu, että kaatuminen olisi ollut syy-yhteydessä liukkauteen ja siten vastaajien laiminlyönteihin. Kaatumisen tosiasiallinen syy on kuitenkin todetusti jäänyt epäselväksi, joten syytteet on hylättävä siltä osin kun vastaajien laiminlyöntien on väitetty olleen syy-yhteydessä P:n menehtymiseen.
Rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta 1) rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai 2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä, on tuomittava työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistö ei siten edellytä tietyn seuraamuksen aiheutumista täyttyäkseen, joten vastaajien menettelyt voivat edelleen täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
P:n asema ja sen vaikutus työntekijäluettelon pitämiseen
Asiassa on selvitetty, että P:n työnä betoniauton kuljettajana on ollut sähkökaapelien suojabetonointi ns. rännivaluna, jolloin hän on kauko-ohjaimella ohjannut betonin auton ränniä pitkin betonoitavaan kohtaan maassa. P on työtä tehdessään kuljettanut ajoneuvon valettavan kohdan läheisyyteen, jalkautunut ajoneuvosta, laskenut betonia rännin mahdollistavalta pituudelta sekä tarvittaessa siirtänyt ajoneuvoa ja aloittanut samat toimet uudelleen. Tämä työsuoritus on edellyttänyt myös tiettyjä liikenne- ja sen ohjausjärjestelyitä. Kyse ei siten ole ollut sellaisesta tavarantoimituksesta, jossa kuljettaja olisi toimittanut tavaran ennalta tiedossa olleeseen pisteeseen ja sen jälkeen poistunut. Näin ollen betoniauton kuljettajan tehtävä ei ole ollut ainoastaan tavaran toimittaminen vaan hänet on arvioitava työntekijäksi, joka on tullut merkitä työntekijäluetteloon. Sillä, että arviointi on tapahtuman jälkeen muuttunutkin tätä vastaavaksi, ei ole merkitystä arvioitaessa tapahtuma-aikaista tilannetta.
Työntekijäluettelon pitämisestä säädetään työturvallisuuslain 52 b §:ssä ja asiassa on ollut riidatonta, että työntekijäluettelon ylläpito on kuulunut E:n velvollisuuksiin. Riidatonta on ollut sekin ettei P:tä ollut merkitty siihen, koska betoniautojen kuljettajat oli tulkittu tavarantoimittajiksi. Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen 13 §:n 3 momentin mukaan päätoteuttajan on varmistuttava siitä, että sillä on tieto työmaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista ja että heidän perehdyttämistään varten on tarpeelliset tiedot. Asetus muodostaa nimenomaisen velvoitteen varmistua asiasta eikä asetus säädä kuinka tämä varmistuminen on suoritettava. Se, että velvollisuus on laiminlyöty, on näytön perusteella johtunut osaltaan siitä, että E on käynyt työmaalla varsin harvakseltaan vaikkakin ollut eri toimijoihin suhteellisen usein puhelinyhteydessä, sekä toisaalta siitä, että C Oy/F ja G ovat myöhemmin todettavalla tavalla osaltaan laiminlyöneet yhteiseen työpaikkaan liittyvät tiedonkulkuvelvoitteensa. Ottaen kuitenkin huomioon säännöksen sanamuoto, tämäkään ei poista päätoteuttajan ja tämän edustajana E:n vastuuta.
B:n osalta käräjäoikeus toteaa, että yhtiön linjana on ollut se, että betoniauton kuljettajia ei merkitä työntekijäluetteloon vaan heitä pidetään tavarantoimittajina. Asiassa on esitetty runsaasti näyttöä yhtiön työturvallisuusvelvoitteiden hoitamiseen yleisesti liittyvistä seikoista sekä vastuiden jakautumisesta organisaation eri tasoilla. Näytöstä on ilmennyt, että resurssoinnin lisäksi tällainen linjanveto on kuulunut nimenomaan yrityksen johdossa toimivan toimitusjohtajan toimenkuvaan (KT 14 Yritysjohto: ”Tavoitteiden ja periaatteiden määrittäminen”, ”Ohjeistus”) eikä tätä nimenomaista linjanvetoa ollut siirretty muulle taholle. Näin ollen B:n vastuulla on tämän seurauksena ollut tässä asiassa se, että yhtiössä pidetään työntekijäluetteloita lain edellyttämällä tavalla myös betoniautonkuljettajien osalta. Hänen menettelynsä on siten mahdollistanut työturvallisuusmääräysten rikkomisen ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen.
Asiaan liittyen on vedottu siihen, että betonoinnin muualta hankkiessaan C Oy olisi rikkonut yhtiöiden välistä sopimusta (KT 3 s. 61), jossa alihankinta on täytynyt hyväksyttää A Oy:llä. Osapuolilla on ollut eri käsitys alihankinnan sisällöstä. Sopimuksen muotoilu on puoltanut F:n ja G:n käsitystä sen merkityksestä, eli sitä ettei yhtiö ollut voinut teettää varsinaista työtään eli maanrakennustyötä alihankintana A Oy:llä sitä erikseen tällä hyväksyttämättä. Edelleen asiassa on selvitetty, että yhtiöiden välinen yhteistyö on ollut pitkäkestoista ja että vastaavalla tavalla (betonointi tilattu muualta) oli toimittu muissakin urakoissa. Myös B on todennut kuulemisessaan, että näin on varmasti tapahtunut. F:n ja G:n mukaan C Oy oli betonoinnin tarpeen ilmettyä tilannut sen, dokumentoinut (mm. valokuvannut) paikat A Oy:lle, ostanut ja maksanut betonoinnin ja laskuttanut sen A Oy:ltä. Kuvattu menettely oli ollut vakiintunut ja myös V:n käsitys asiasta on puoltanut tätä toimintatapaa. Kun yhteistyö on jatkunut riidattomasti vuosia, ei voida pitää uskottavana että A Oy:llä ei olisi ollut tietoa, että betonoinnin hoitaa muu taho kuin C Oy. Sen sijaan epäselväksi on jäänyt se, että mikäli osapuolet ovat pitäneet betoniauton kuljettajaa tavarantoimittajana, onko myös tavarantoimittajista tullut ilmoittaa. Toisaalta asialla ei ole merkitystä syyksilukemiseen työntekijäluetteloon merkitsemisen osalta, sillä E ja B ovat edellä todetusti joka tapauksessa rikkoneet velvollisuuksiaan siltä osin.
Perehdytys
Perehdytyksestä säädetään työturvallisuuslain 14 §:ssä ja työpaikan haitta- ja vaaratekijöiden tiedottamisesta 50 §:ssä. Perehdytys on riidattomasti ollut E:n vastuulla ja sitä kuten ei haitta- ja vaaratekijöistä tiedottamistakaan ollut suoritettu, koska betoniauton kuljettaja P:tä ei ollut pidetty työntekijänä ja merkitty sellaisena työntekijäluetteloon. Asiassa on tullut ainakin E:n, B:n ja D:n toteamana ilmi, että P olisi tosiasiassa pitänyt perehdyttää työmaahan asianmukaisesti ja antaa tälle teonkuvaukseenkin kirjattuja tietoja. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että yleisellä tasolla perehdytys on yhtiössä ollut systemaattista ja siihen on suhtauduttu asianmukaisella vakavuudella.
Asiassa on vedottu siihen, että perehdytysvastuu olisi ollut ainoastaan C Oy:llä, mutta edellä todetusti Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen 13 §:n 3 momentin mukaan päätoteuttajan on varmistuttava siitä, että sillä on tieto työmaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista ja että heidän perehdyttämistään varten on tarpeelliset tiedot. Näin ollen vastuu on ollut E:llä.
Vaikka konkreettinen perehdyttäminen on kuulunut E:lle, jota tämän oma esimies on valvonut, B:n osalta vastuu muodostuu siitä, että linjauksena on ollut se, ettei betoniauton kuljettajia ole merkitty työntekijäluetteloon ja tästä on seurannut näiden jättäminen perehdyttämättä. B ei ole myöskään yhtiön sisäisistä työturvallisuusvastuista asiassa esitetty huomioiden delegoinut tällaista vastuuta pätevästi toiselle taholle.
Vaarojen arviointi ja työolojen seuranta
Vaarojen arviointiin liittyvistä velvoitteista säädetään työturvallisuuslain 10 §:ssä ja työnantajan jatkuvasta tarkkailuvelvoitteesta 8 §:ssä. Asiassa on selvitetty, että yhtiössä oli tehty vaarojen arviointia pääasiassa hyvin ja riidatonta on ollut sen kuuluneen tällä työmaalla E:n tehtäviin. Edelleen asiassa on selvitetty, että tästä huolimatta osa tunnistetuista vaaroista on jäänyt kirjauksina hyvin yleiselle tasolle siten, että arvioinnista on puuttunut konkretia mm. liikenne- ja keliolosuhteisiin liittyen. Esimerkiksi liukkaudentorjunnasta ei ole ollut yksiselitteistä ohjeistusta sen osalta miten se hoidetaan, kuka sen hoitaa ja millä aikataululla se hoidetaan, vaan asiaa on kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella kukin arvioinut omalla subjektiivisella tavalla ja keskenään jopa hyvin erilaisin tavoin (vrt. Z). E on toisaalta todennut, että vastuu vaarojen, ml. liukkaus, ilmoittamisesta on ollut kaikilla työmaalla työskentelevillä, toisaalta hän on kertonut ohjeistaneensa, että liukkauden torjunnasta olisi oltava yhteydessä häneen. Vielä hän on todennut senkin, että vaikka yksiselitteistä sopimusta siitä, kuka liukkaudentorjunnan tilaa, ei A Oy:n ja C Oy:n välillä ollut ollut, oli hän todennut, että ”jos huomaa, asialle pitää tehdä jotain”. Näyttöä kokonaisuutena arvioiden asiassa on jäänyt epäselväksi miten liukkauden torjunnan osalta kussakin konkreettisessa tilanteessa tulee toimia eikä Työmaa- ja turvallisuussuunnitelmassa (KT 5 s. 35) oleva kirjaus (”Jos tien kunnossapitoon tiehoitokunnan toimesta ei kuulu liukkauden esto, se järjestetään omasta toimesta tarpeen mukaan.” ja ”Liukkauden esto on tehtävä tarpeen mukaan työmaa-alueella.”) ole tuonut lisäselvyyttä tähän. Sen lisäksi huomiota on kiinnitettävä siihen, että työmaan eri vaiheissa toimivat erilaiset ajoneuvotkin ovat voineet vaatia erilaisia toimia liukkauden torjunnan osalta. F on vielä todennut, ettei kirjauksen lisäksi mitään konkretiaa ollut käyty läpi mutta liukkaudesta olisi tarpeen vaatiessa tullut ilmoittaa E:lle. Myös Z:n kertomuksesta on ilmennyt, ettei liukkauden torjuntaa ollut ohjeistettu mitenkään, vaikka hänen mukaansa talviaikaan sitä olisi käytännössä tarvinnut aina, kun kyse ei ollut nelostiestä. B:kin on todennut, että kirjaus olisi voinut olla selkeämpi. Tapahtuma-aikaan on ollut kirjallisen todistelun ja kertomusten perusteella liukasta ja liukkautta oli torjuttu jo edellisellä viikolla, vaikkakin epäselväksi on jäänyt onko tähän liittyvät toimet tehty telakoneen ominaisuuksista johtuvista syistä vain oliko liukasta ollut muidenkin ajoneuvojen osalta. Joka tapauksessa liukkaudessa ja sen torjunnassa kyse ei ole ollut millään tavalla työnantajan kannalta yllätyksellisestä seikasta huomioiden jo vaihtelevat vuodenajat ja työmaan kesto.
Tiivistäen käräjäoikeus toteaa, että koska vaaroja ei ollut riittävällä tavalla tunnistettu, siitä on seurannut se, että riittävällä tavalla ei ollut myöskään määritelty toimenpiteitä, joilla vaaroihin olisi voitu puuttua poistamalla tai vähentämällä niitä. Työmaa on ollut sekä maantieteelliseltä pituudeltaan että ajalliselta kestoltaan pitkä, ja kyse on ollut vaaroista, jotka työnantajan olisi tullut tunnistaa ja riittävän yksityiskohtaisella suunnittelulla pyrkiä estämään tai vähentämään niitä. Vaarojen arvioinnin osalta vastaajat ovat vastuuttaneet työntekijöitä, minkä osalta käräjäoikeus toteaa ettei työturvallisuussäännökset mahdollista työnantajan velvoitteiden siirtoa työntekijöille tältäkään osin.
Seurannan osalta asiassa on ilmennyt, että työmaakäyntien välissä oli voinut mennä viikkojakin, minkä osalta esiin on tuotu jatkuvan läsnäolon vaatimat resurssit ja toisaalta tässäkin yhteydessä on vedottu työntekijöiden vastuuseen. Resurssisyistä työnantaja ei kuitenkaan voi seurantavelvoitettaan laiminlyödä ja työturvallisuuslain säännökset on säädetty työntekijöitä suojaamaan. E on ollut onnettomuuspäivänä lomalla ja hänelle oli nimetty sijaiseksi Å, joka hänkään ei ollut ollut tuolloin paikalla työmaalla. Käräjäoikeus toteaa, että sillä, että E on ollut lomalla onnettomuuspäivänä, ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä, sillä velvoitteiden laiminlyönti on tekoajan mukaisesti kestänyt tätä pidempään. Työturvallisuussäännökset eivät aseta konkreettisia ohjeita siihen, kuinka valvontavelvoite on työnantajan toimesta tullut toteuttaa vaan asia jää työnantajan harkintaan. Seuranta lähtee huolellisesta vaarojen arvioinnista, vaarojen lähtökohtaisesta poistamisesta tai toissijaisesti vähentämisestä, ja nämä seikat huomioiden työnantajan tehtävä on harkita millä tavalla työn turvallisuuden seuranta käytännössä toteutetaan ja työturvallisuus varmistetaan. Olennaista on siten velvoitteen olemassaolo ja näin ollen suhteellisen harvakseltaan toteutettavat käynnit työmaalla jäävät työnantajan riskiksi. Asemastaan johtuen E:llä on ollut työturvallisuuslain 9 §:n ja rakennusturvallisuusasetuksen 13 §:n 4 momentin mukainen velvollisuus työolojen jatkuvaan seurantaan syytteessä kuvatuin tavoin, mitä velvoitteita hän on laiminlyönyt.
B:n osalta kyse on ollut siitä, onko hän laiminlyönyt valvoa ja varmistaa, että työmaan vastuuhenkilö huolehtii arvioinnista riittävällä tavalla. Asiassa on selvitetty kuulemisilla ja kirjallisella todistelulla yhtiön organisaatiota ja esimiestasojen määrää sekä työturvallisuusvastuiden jakaantumista näille tahoille. Teonkuvaus on B:n osalta pitänyt sisällään sen että hän olisi osaltaan laiminlyönyt valvoa ja varmistaa, että työmaan vastuuhenkilö huolehtii vaarojen arvioinnista riittävällä tavalla. Käräjäoikeus toteaa, että kyse on siinä määrin konkreettisesta tehtävästä, joka ei ole suurempien linjojen ohella kuulunut toimitusjohtajan vaan häntä alempien esimiesten tehtäväksi ja joka näin ollen on delegoitu pätevästi toimitusjohtajalta alaspäin. Näin ollen syyte on tältä osin B:n osalta hylätty.
Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Huolimattomuutta arvioidaan kunkin tapauksen ominaispiirteistä käsin ja koska huolimattomuutta on yleensä se, mikä ei ole huolellista, arvioinnin lähtökohdaksi on usein syytä ottaa se, mikä asiassa olisi ollut huolellista menettelyä. Huolellista puolestaan on sellainen menettely, mitä kyseisessä asemassa olevalta henkilöltä on vallinneissa olosuhteissa voitu edellyttää. Vastaajilta on voitu edellytetty huolellisuutta teonkuvauksen mukaisia tehtäviä suorittaessaan ja siten toisin toimimista eikä kyse ole ollut heidän vaikutusmahdollisuuksiensa ulottumattomissa olleista seikoista. Vastaajien velvollisuuksiinsa on kuulunut huolehtia mm. työntekijäluetteloon ja perehdytykseen liittyvistä velvoitteista, mitä ei ole riittävällä tavalla tehty. Näin ollen vastaajat menetelleet huolimattomasti.
Edellä lausuttu huomioiden E on syyllistynyt siihen työturvallisuusrikokseen mistä hänelle on vaadittu rangaistusta ja B muutoin mainittuun rikokseen lukuun ottamatta syytteen alakohtaa 3, miltä osin syyte on edellä todetusti hylätty.
Syytekohta 2
Asiassa on ollut riidatonta, ettei F ollut ilmoittanut A Oy:lle betoniauton kuljettajana toimineesta P:stä, joka kuitenkin on edellä todetusti katsottava työntekijäksi eikä ainoastaan tavarantoimittajaksi. Tämä on osaltaan ollut vaikuttamassa siihen riidattomaan seikkaan ettei P ollut saanut perehdytystä työmaahan.
Työolojen seurannan ja vaaroihin puuttumisen osalta käräjäoikeus toteaa, että vastuu työnantajan jatkuvasta tarkkailuvelvoitteesta on säädetty työturvallisuuslain 8 §:ssä, tiedottamisvelvoite yhteisellä työpaikalla saman lain 6 luvussa ja tiedonkulusta huolehtimisvelvollisuus Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen 13 §:ssä. Asiassa on selvitetty, että tarkemmat toimenpiteet liukkaudentorjunnan osalta olivat olleet epäselviä mutta F on todennut, että puhetta oli kuitenkin ollut asian ilmoittamisesta E:lle vaikkakaan mitään tarkempaa konkretiaa ei ollut osapuolten kesken sovittu. Asiassa esitetyn perusteella liukkaudentorjunnan toteuttaminen on ollut epäselvää ja välillä sitä oli hoitanut myös C Oy/F itse.
Noin viikkoa aiemmin työmaalla oli tarvittu toimenpiteitä liukkauden torjuntaan telakoneen osalta, minkä F oli ratkaissut maa-aineksen siirtämisellä koneen alle. Epäselväksi on jäänyt onko torjunta liittynyt nimenomaan telakoneen erityisominaisuuksiin vai yleiseen liukkauteen mutta asiasta ei ilmeisesti ollut tällöinkään ilmoitettu eteenpäin A Oy:lle. Vaikka torjunnan tarve olisikin liittynyt telakoneen ominaisuuksiin, ei sekään poista työnantajan velvollisuutta huolehtia työnteon yleisestä turvallisuudesta sekä tiedonkulusta huolehtimisesta.
Lisäksi asiassa on vedottu siihen, että betoniauton kuljettajalla olisi paras tietämys ajoneuvonsa ominaisuuksista ja tarpeista sekä ajoneuvon myllyn liike-energian vaikutuksesta sen liikkumiseen ja myös siirretty vastuuta työntekijälle. Käräjäoikeus toteaa, että työnantajan velvoitteissa kyse ei ole liike-energiatasoisesta tietoisuudesta vaan jatkuvasta ja tiukaksi säädetystä havainnointivelvoitteesta sekä vaaroihin puuttumisvelvollisuudesta eivätkä mainitut seikat poista työnantajalle säädettyjä velvollisuuksia, joita ei voi pätevästi ulkoistaa työntekijöille.
G:n osalta käräjäoikeus toteaa, että kyse on ollut tiedonkulkuvelvollisuuksien laiminlyömisestä, mistä säädetään työturvallisuuslain 49 §:ssä ja Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen 13 §:ssä. Tästä velvollisuudesta huolehtiminen on toimitusjohtajana kuulunut myös hänelle vaikka hän ei työmaalla säännöllisesti työskennellytkään. G on vielä kuulemisessaan todennut, että heilläkin on C Oy:n puolesta ollut A Oy:n ohella jatkuva tarkkailuvelvollisuus ja heiltä olisi tullut mennä A Oy:lle ilmoitus liukkauden torjunnan tarpeesta sellaisen tarpeen ilmettyä.
Rakennustyön johdon osalta käräjäoikeus toteaa, että asiassa on ollut riidatonta ettei työmaalla ole onnettomuuspäivänä ollut C Oy:n puolesta kuin yksi työntekijäasemassa ollut henkilö (U). Tämän osalta on vedottu siihen, ettei työmaalla ollut tarkoitus tehdä betonointityön ohella muita töitä, mikä ei kuitenkaan sekään poista työnantajan velvoitteita. Vapaalla olleen F:n sijaiseksi oli nimetty toinen henkilö, joka hänkään ei ollut ollut työmaalla. Näin ollen sekä F että G ovat laiminlyöneet syytteessä kuvattuja työnjohtoon liittyviä velvoitteitaan.
F ja G ovat menetelleet rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesti huolimattomasti huomioiden edellä E:n ja B:n osalta huolimattomuuteen liittyen lausuttu. Näin ollen F ja G ovat syyllistyneet siihen työturvallisuusrikokseen, mistä heille on vaadittu rangaistusta.
Syytekohta 3
D:n menettelyn moitittavuus on teonkuvauksen mukaisesti liittynyt perehdytyksen laiminlyöntiin ja vastuu alaisensa P:n perehdyttämisestä on ollut muiden vastaajien ohella myös D:llä. D on vedonnut siihen, että perehdyttäminen olisi ollut S Oy:n velvollisuus, jonka alihankkija Q Oy on ollut, sekä siihen, ettei hänellä ole aina ollut reaaliaikaista tietoa P:n työntekopaikasta. Käräjäoikeus toteaa, että työnantaja ei voi pätevästi vapautua työturvallisuuslain mukaisista velvoitteista siirtämällä niitä tältä osin muille ja vähintäänkin D:n olisi tullut varmistua P:n saavan tarvittavan perehdytyksen. Näin D on laiminlyönyt työturvallisuuslain mukaisia perehdytys- sekä mainitun lain ja Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen mukaisia tiedonkulkuvelvoitteitaan ja menetellyt rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesti huolimattomasti sekä syyllistynyt siihen työturvallisuusrikokseen mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.
Rangaistusseuraamus
Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhteneväisyys. 4 §:n yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Vastaajien syyksi luetut rikokset ovat lievillä sakkorangaistuksilla sovitettavissa. Päiväsakkojen määrissä on huomioitu vastaajien tosiasiallinen menettely, joka etenkään B:n, D:n ja G:n osalta ei ole ollut erityisen suurta moitittavuutta osoittavaa. Päiväsakkojen rahamäärät on laskettu vastaajien pääkäsittelyssä ilmoittamien tulotietojen perusteella.
[…]
Yhteisösakko
Yhteisösakon tuomitsemisen rikoslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttyvät molempien yhtiöiden osalta, sillä yhtiön johtoon kuuluva henkilö on ollut osallinen rikokseen ja koska yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Toimitusjohtajien laiminlyönnit ovat osaltaan mahdollistaneet kanssavastaajien laiminlyönnit ja olleet myötävaikuttamassa toinen toisiinsa.
Yhteisösakon tuomitsematta jättämisestä säädetään mainitun luvun 4 §:ssä. Käräjäoikeus toteaa, että puutteita on ollut useammalla kuin yhdellä osa-alueella ja ne ovat olleet kiinteässä liitännässä yhtiöiden ydintoimintaan. Sen lisäksi kyse on ollut työnantajan perusvelvoitteiden laiminlyönnistä, jotka velvoitteet ovat edellyttäneet työnantajan oma-aloitteista toimintaa ja jatkuvaa työolojen seurantaa. Näin ollen laiminlyöntiä tai rikosta ei voida pitää vähäisenä.
Näiden lisäksi säännöksessä on säädetty yhteisösakon tuomitsematta jättämisestä kohtuuttomuusperustein. Asiassa ei ole tuotu ilmi, että yhtiöille olisi aiheutunut rikoksesta muita seuraamuksia tai että niissä olisi ryhdytty erityisiin toimiin vaikkapa uusien rikosten ehkäisemiseksi. Näin ollen yhteisösakkoa ei voida myöskään jättää tuomitsematta mainituin kohtuuttomuusperustein. Asiassa on tuotu esille mitä mahdollisia seuraamuksia yhteisösakon tuomitsemisella voisi A Oy:lle olla, mutta nämä ovat jääneet hypoteettisiksi ja siten tässä arvioinnissa merkityksettömiksi.
Yhteisösakon määrästä säädetään mainitun luvun 5 §:ssä, jonka mukaan yhteisösakon alin määrä on 850 euroa ja ylin 850.000 euroa. Yhteisösakon mittaamisperusteita sääntelevän 6 §:n mukaan rahamäärä vahvistetaan muun muassa laiminlyönnin laadun ja laajuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Kummankaan yhtiön osalta ilmi ei ole tullut, että velvoitteisiin olisi suhtauduttu tarkoituksella piittaamattomasti ja etenkin A Oy:n osalta ilmi on tuotu työturvallisuusasioiden yleinen korkea taso. Toisaalta yhtiöiden laiminlyönnit ovat tapahtuneet ydintoimintojen alueella. Molempien yhtiöiden taloudellisesta tilanteesta selvityksenä on esitetty tilinpäätöstiedot ja yhtiöiden taloudellinen tilanne on ollut hyvä, ne ovat tehneet voittoa ja olleet vakavaraisia. A Oy on ollut toiminnan ja liikevaihdon volyymiltaan huomattavasti C Oy:tä suurempi.
Edellä selostettuja seikkoja arvioituaan käräjäoikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen yhteisösakon määrä on A Oy:n osalta 15.000 euroa ja C Oy:n osalta 4.000 euroa.
[…]
Tuomion lopputulos
Käräjäoikeuden tuomion lopputulos ilmenee tuomiolauselmalta.
Tuomiolauselma
Vastaaja
A Oy
Yhteisösakon peruste
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022-24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49-52 § ja 52b §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 10-13 §
Rangaistusseuraamukset
Yhteisösakko 15 000,00 euroa.
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
B
Syyksi luettu rikos
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49-52 § ja 52b §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 10-13 §
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 1
10 päiväsakkoa à 143,00 euroa = 1 430,00 euroa
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
C Oy
Yhteisösakon peruste
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
Rangaistusseuraamukset
Yhteisösakko 4 000,00 euroa.
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
D
Syyksi luettu rikos
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 3
10 päiväsakkoa à 42,00 euroa = 420,00 euroa
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
E
Syyksi luettu rikos
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49-52 § ja 52b §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 10-13 §
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 1
20 päiväsakkoa à 38,00 euroa = 760,00 euroa
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
F
Syyksi luettu rikos
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 2
15 päiväsakkoa à 43,00 euroa = 645,00 euroa
[…]
Tuomiolauselma
Vastaaja
G
Syyksi luettu rikos
- Työturvallisuusrikos
04.01.2022 – 24.01.2022
Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 35 §, 49 §
Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus 1-3 §, 13 § 2
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 2
10 päiväsakkoa à 73,00 euroa = 730,00 euroa[…]
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mette Sihvonen.
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Pääkäsittely
Hovioikeus on toimittanut 10.6.2026 asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.
B:n ja A Oy:n valitus
Vaatimukset
B ja A Oy ovat vaatineet, että heitä koskevat syytteet työturvallisuusrikoksesta hylätään tai heidät toissijaisesti jätetään tuomitsematta rangaistukseen. Lisäksi B ja A Oy ovat vaatineet, että heidät vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle korvausta todistelukustannuksista ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Työntekijäluettelon pitäminen
A Oy on pitänyt työntekijäluetteloa laissa säädetyin tavoin. Luetteloon ei ole merkitty työmaalla maanrakennusaliurakoitsijan tilaamina satunnaisesti käyneitä betoniautonkuljettajia, jotka eivät myöskään ole olleet A Oy:n tiedossa. Kuljettajat ovat liittyneet betonointiin, mistä on huolehtinut C Oy. C Oy taikka betoniautonkuljettajat eivät ole olleet lainkaan yhteydessä A Oy:öön. Kaikki edellä mainitut toimijat ovat tulkinneet kuljettajat tilapäisesti tavaraa työmaalle toimittaviksi henkilöiksi, jotka työturvallisuuslain 52 b §:n 2 momentin mukaisesti voidaan jättää merkitsemättä työntekijäluetteloon. A Oy:n toiminnassa vakiintuneeksi tavaksi on muodostunut, että työntekijäluetteloon merkitään ainoastaan yhtiön omat sekä aliurakoitsijan työntekijät. Yhtiön johdossa ei ole kyseenalaistettu käytännön lainmukaisuutta, eikä nimenomaista linjausta tästä ole tehty ennen nyt kyseessä olevaa tapausta. Työsuojeluviranomainen on kuitenkin tapaturman jälkeisessä tarkastuskertomuksessaan esittänyt, että betoniautonkuljettajat olisi katsottava työmaalla työskenteleviksi työntekijöiksi, jotka siis tulisi myös kirjata työntekijäluetteloon.
Kysymys betoniautonkuljettajien asemasta työntekijöinä tai tavarantoimittajina on ollut tulkinnanvarainen ja siinä määrin epäselvä, ettei tähän liittyvä laiminlyönti voi rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioiden perustaa rikosvastuuta. Rikosvastuuta ei voida perustaa viranomaisen myöhempiin ohjeisiin.
B:n tehtäviin ei yhtiön toimitusjohtajana ole kuulunut valvoa työntekijäluetteloiden pitämistä taikka päättää sellaiseen merkittävistä henkilöistä, vaan valvonnasta huolehtiminen on tältä osin kuulunut asianomaisen liiketoiminta-alueen ja siellä kyseisestä projektista vastuussa olevien henkilöiden vastuulle. Nyt kyseessä olevan työntekijäluettelon pitäminen on ollut projektipäällikkö E:n vastuulla. Käräjäoikeus on tulkinnut virheellisesti selvitystä työturvallisuusvastuiden jakautumisesta A Oy:n työsuojelun toimintaohjelmassa. Tältä osin ylimmän johdon ja etenkin toimitusjohtajan tehtävänä ovat koko yritystä koskevat strategiset linjanvedot työturvallisuuden edistämiseksi sekä niihin liittyvä ohjeistus. A Oy on noin 300 työntekijän linjaorganisaatioksi järjestetty yhtiö, jossa jokaiselle organisaation portaalle ja tehtävälle on määritelty työturvallisuusvastuut. Nyt kyseessä olevan kaltaiset päivittäiset työturvallisuuskäytännöt eivät ole kuuluneet toimitusjohtajan vastuualueelle, eikä tällä olisi niitä edes mahdollisuutta valvoa. Betonointi muodostaa vain marginaalisen osan A Oy:n toiminnasta. B ei ole huolimattomuudesta laiminlyönyt hänelle kuuluvia työturvallisuusvelvoitteita.
Työntekijäluettelon pitämisen laiminlyönnissä olisi ylipäänsä kyse korkeintaan työturvallisuuslain 63 §:n 2 momentin 3 tai 4 kohdan mukaisesta työturvallisuusrikkomuksesta, jollaisena tekoa tulisi tältä osin arvioida työturvallisuusrikoksen sijaan.
Perehdytys
Perehdytysvelvollisuutta ei ole asiassa laiminlyöty. Työturvallisuuslain 50 §:n edellyttämät työn ja toiminnan luonne huomioiden tarpeelliset tiedot ja ohjeet ovat nyt kyseessä olevassa tapauksessa pitäneet sisällään betonoitavan paikan osoittamisen sekä liikennejärjestelyistä ja tarvittavista varoitusmerkeistä huolehtimisen. Tämä on aliurakointia koskevan sopimuksen mukaan kuulunut aliurakoitsijan vastuulle ja tästä on myös huolehdittu asianmukaisesti siten, että onnettomuuteen joutunut betoniautonkuljettaja oli saanut työmaan olosuhteet ja suorittamansa tehtävän luonne huomioiden tarpeelliset tiedot. Betonointi on kuulunut maanrakennusurakkaan siten, että aliurakoitsija on vastannut siitä itsenäisesti. Betonointia on tarvittu satunnaisesti siten, että sen tarve on ilmennyt töiden edetessä noin 27 kilometrin pituisella urakka-alueella työmaan samalla siirtyessä töiden myötä.
A Oy on ennen maanrakennustöiden aloittamista perehdyttänyt omat työntekijänsä sekä maanrakennustöistä vastaavan aliurakoitsijan vastuuhenkilöt ja tuolloin tiedossa olleet työntekijät urakkaan ja työmaahan sekä antanut tarpeelliset tiedot olosuhteista sekä haitta- ja vaaratekijöistä, niiden poistamiseen tarvittavista toimenpiteistä sekä työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Vaikka A Oy:n katsottaisiin laiminlyöneen sille kuuluvia perehdytysvelvoitteita, ei toimitusjohtaja B:n voida katsoa olevan tästä vastuussa, koska hänen tehtäviinsä ei ole kuulunut valvoa perehdytykseen liittyvien vastuiden noudattamista, vaan tämä on kuulunut asianomaiselle liiketoiminta-alueelle ja siellä kyseisestä projektista vastuussa oleville henkilöille. B ei ole huolimattomuudesta laiminlyönyt hänelle kuuluvia työturvallisuusvelvoitteita.
Yhteisösakon ja rangaistuksen tuomitsematta jättäminen
Perusteita yhteisösakon tuomitsemiselle ei ole. Edellä mainitun perusteella B:hen kohdistuva syyte tulee hylätä. Yhtiön toiminnassa on noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta. Asiassa ei ole kyse yhtiön vastuulle katsottavista laiminlyönneistä. Turvallisuusasiat ovat A Oy:n päivittäisessä toiminnassa tärkeässä asemassa ja turvallisuuden parantamiseen sekä riskien hallintaan on huomattavasti panostettu. Yhtiöllä on toimiva työsuojeluorganisaatio ja huolellisesti laaditut työsuojeluprosessit. Työympäristön ja työskentelytapojen turvallisuutta tarkkaillaan jatkuvasti ja havaittuihin vaara- ja haittatekijöihin puututaan viipymättä. Tapaturmien ja vaaratilanteiden satuttua ne on tutkittu huolellisesti ja ryhdytty viipymättä korjaustoimenpiteisiin.
Väitetyt laiminlyönnit ovat liittyneet liiketoimintayksikössä tehtyyn mahdollisesti virheelliseen tulkintaan betoniautonkuljettajien luokittelusta yksittäisellä työmaalla. Niiden ei myöskään ole näytetty vaikuttaneen tapaturmaan ja toimintatapoja on myös muutettu viipymättä työsuojeluviranomaisen antaman toimintaohjeen jälkeen.
B:n osalta rangaistus tulisi jättää tuomitsematta rikoslain 6 luvun 12 §:n nojalla rikoksen jäädessä kokonaisuutena arvostellen vähäiseksi (1 kohta) ja rangaistuksen muodostuessa kohtuuttomaksi (4 kohta). A Oy:n osalta rangaistus tulisi jättää tuomitsematta rikoslain 9 luvun 4 §:n 1 ja 2 momenttien perusteella. A Oy:n liikevaihdosta noin 95 prosenttia muodostuu julkisista hankinnoista siten, että yhtiön mahdollinen joutuminen tarjouskilpailujen ulkopuolelle rikostuomion seurauksena johtaisi yhdessä rangaistuksen kanssa kohtuuttomaan tilanteeseen.
E:n valitus
Vaatimukset
E on vaatinut, että häntä koskeva syyte työturvallisuusrikoksesta hylätään tai hänet toissijaisesti jätetään tuomitsematta rangaistukseen. Lisäksi E on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen asianosais- ja oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Työntekijäluettelon pitäminen ja perehdytys
Kaapelointityömaalla suoritettava betonointi ei ole automaattinen tai jatkuva työsuorite, vaan sikäli satunnaista, että siihen ryhdytään vain kaapelointitilanteen niin vaatiessa. Näin työntekijäluettelo ja perehdyttämistarve voivat tilanteen mukaan muuttua. Työntekijäluettelon puutteellisuus on ollut suora seuraus alihankkija C Oy:n laiminlyönnistä tiedonkulun osalta. Kun C Oy ei ole ilmoittanut työmaalle tulevista betoniautoista, ei E:llä ole käytännössä ollut mitään mahdollisuutta pitää työntekijäluetteloa ajan tasalla taikka suorittaa kuljettajien perehdyttämistä. Rikosvastuu ei voi ulottua pidemmälle kuin seikkoihin, joihin vastaaja on voinut tosiasiallisesti vaikuttaa.
Vaarojen arviointi ja työolojen seuranta
E on omalla vastuualueellaan valvonut työturvallisuuteen liittyvien asioiden hoitamista työturvallisuuslain edellyttämällä tavalla hyvää huolellisuutta noudattaen. Hän on suorittanut kaapelointityömaata koskeneen vaarojen arvioinnin moitteettomasti huolehtien turvallisuussuunnitelmasta, joka on pitänyt sisällään vaarojen arvioinnin sekä liukkauden eston huomioinnin ja alihankkijoiden turvallisuuden.
Monen kilometrin mittaiselle alueelle ulottuvalla kaapelointityömaalla käytössä ollut ”ilmoitus-reagointi” -malli on ollut riittävä, rationaalinen ja lain kirjaimen täyttävä sekä käytännössä ainoa toteutettavissa oleva työolojen seuraamisen tapa. E on työolojen seuraamisesta vastuussa olevana henkilönä päättänyt, että liukkauden torjunta hoidetaan tapauskohtaisesti ja työmaalta tulleiden tarpeiden mukaisesti. Toimintatapa on ollut kaikkien työmaalla toimineiden tiedossa. Onnettomuuspäivänä tai sitä ennen ei työmaalta ollut tullut mitään ilmoituksia lisätarpeista liukkauden torjumiseksi.
E:n syyksi luettua tekoa on joka tapauksessa pidettävä niin vähäisenä, että hänet on jätettävä rangaistukseen tuomitsematta.
Syyttäjän vastaus
Vaatimukset
Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään ja B, E sekä A Oy velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudesta.
Perusteet
Työntekijäluettelon pitäminen ja perehdytys
Betoniautonkuljettajan tehtävissä on ollut selvästi kyse työn tekemisestä paikalla, eikä pelkästään tavaran jättämisestä. Kuljettajat on tullut merkitä työntekijäluetteloon, jonka pitäminen on ollut nimenomaan pääurakoitsijana toimineen A Oy:n velvollisuus. Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 3 momentin mukaan päätoteuttajalla on velvollisuus varmistua, että sillä on tieto työmaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista. Työturvallisuuslain 50 §:n mukaisesti päätoteuttajan tulee varmistaa, että työpaikalla työtä teettävä ulkopuolinen työnantaja ja tämän työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työpaikan vaara- ja haittatekijöistä.
Työntekijäluettelon pito ja perehdyttäminen ovat olleet ensisijaisesti E:n työtehtäviä, mutta yhtiön ja sen johdon on tullut huolehtia, että yhtiössä on ymmärretty, mitä luetteloon tulee merkitä. Viimesijaisesti pääurakoitsijayhtiön johto vastaa siitä, että työturvallisuuskäytännöt ovat lainmukaisia, ja sen tulee myös valvoa, että alaiset toimivat lain mukaan. Kysymys kuljettajien merkitsemisestä luetteloon ei ole ollut niin tulkinnanvarainen, että rikosvastuu muodostuisi kohtuuttomaksi. Pikemminkin alalla ammattimaisesti ja jatkuvasti työskentelevän yrityksen olisi ollut perusteltua varmistua asiasta, mikäli on kokenut tältä osin epäselvyyttä.
B:n ja yhtiön osalta olennaista on se, että kuljettajien jättäminen työntekijäluettelon ulkopuolelle on ollut vakiintunut toimintatapa, johon ei ole puututtu. Näin yhtiössä ei ole valvottu, että työntekijäluettelo sekä edelleen perehdyttämisvelvollisuus on toteutettu lain edellyttämällä tavalla. Käytännössä perehdyttämisen olisi tullut pitää sisällään ainakin liikenteenohjaukseen, liikennejärjestelyihin sekä työmaan (keli)olosuhteisiin liittyviin vaaroihin ja niiden poistamiseksi sovittuihin toimenpiteisiin perehdyttämisen.
Vaikka betonin tarve sinällään on vaihdellut, ei betonoinnissa ole ollut kyse mitenkään poikkeuksellisesta tehtävästä. A Oy:n ja C Oy:n yhteistyö on ollut pitkäaikaista ja myös betonia on tilattu vakiintuneesti.
Vaarojen arviointi ja työolojen seuranta
Vaarojen arviointi on liukkauden osalta jäänyt hyvin yleisluonteiseksi ja pitkälti työntekijöiden ilmoittamisen varaan. Toimintatavat eivät tältä osin ylipäänsä ole olleet niin selkeitä kuin valituksessa on esitetty. Epäselvyyttä on ollut muun muassa siitä, kenelle ilmoitus olisi tullut tehdä. E:n työmaakäyntien välissä on mennyt viikkojakin, mitä on pidettävä liian harvana huomioiden keliolosuhteisiin liittyvien seikkojen arviointi. Työnantaja ei vapaudu velvollisuuksistaan siirtämällä niitä työntekijöiden vastuulle.
Yhteisösakko ja rangaistusseuraamukset
A Oy:n vastuu perustuu sekä johdon osallisuuteen että niin sanottuun organisaatiohuolimattomuuteen. Työntekijäluettelon pitoon sekä tähän perustuvaan perehdyttämiseen liittyneiden puutteiden osalta kyse on nimenomaan yhtiön vakiintuneesta toimintatavasta. Yhtiössä ei myöskään ole selkeästi linjattu tai valvottu, että työoloja seurataan riittävästi ja vaarat arvioidaan liukkaudenkin osalta riittävästi.
Rangaistukset ovat kaikkien valittajien osalta hyvin kohtuullisia ja niissä on huomioitu syyksi luettujen laiminlyöntien laatu. Rangaistuksen vaikutus A Oy:lle tarjouskilpailuissa on hypoteettinen ja rangaistuksen lieventäminen tämän johdosta olisi järjestelmän tarkoituksen vastaista.
Todistelu
Kirjalliset todisteet
- (KO 1) Tarkastuskertomus A Oy
- (KO 3) A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakoitsijasopimus
- (KO 4) Työmaaperehdytys
- (KO 5) A Oy:n työmaa- ja turvallisuussuunnitelma 7.9.2020
- (KO 6) A Oy:n työmaan turvallisuussuunnitelma X
- (KO 10) Turvallisuus- ja työmaaperehdytys X 4.1.2022
- (KO 11) KVR-puiteurakkasopimus 28.5.2021
- KO (13) Organisaatiokaavio
- (KO 14) Työsuojelun toimintaohje
- (KO 15) Liiketoimintajohtajan johtajasopimus
- (KO 16) Palvelupäällikön tehtävänkuvaus
- (uusi todiste) ESPD-lomake (SE Oy)
- (uusi todiste) A Oy:n ja C Oy:n välisen koneurakoitsijasopimuksen yksikköhintaliite
Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu B:tä ja E:tä todistelutarkoituksessa ja kuulusteltu Z:ää, V:tä ja Y:tä todistajina. E:n ja Z:n kuulemisten yhteydessä on luettu osia heidän esitutkintakertomuksistaan.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on hovioikeudessa kyse siitä, onko E laiminlyönyt työntekijäluettelon pitämisen betoniautonkuljettajien osalta (syytekohta 1.1) sekä näiden perehdyttämisestä huolehtimisen (syytekohta 1.2) ja onko B laiminlyönyt tätä koskevan valvonnan. Lisäksi kyse on siitä, onko E laiminlyönyt vaarojen arvioinnin ja työolojen seurannan liikenne- ja eritoten keliolosuhteisiin liittyen (syytekohta 1.3). Edelleen asiassa on kyse siitä, onko A Oy tuomittava työturvallisuusrikoksen perusteella yhteisösakkoon.
Sovellettavat oikeusohjeet ilmenevät käräjäoikeuden tuomiosta. Työntekijäluettelon pitämistä on arvioitava työturvallisuuslain 52 b §:n ja valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman asetuksen (asetus) 13 §:n 3 momentin perusteella, perehdyttämistä syytteiden teonkuvauksen mukaisena ajankohtana voimassa olleen työturvallisuuslain 14 §:n ja saman lain 50 §:n perusteella sekä vaarojen arviointia ja työolojen seurantaa syytteiden teonkuvauksen mukaisena ajankohtana voimassa olleiden työturvallisuuslain 8 ja 10 §:ien sekä asetuksen 13 §:n 4 momentin perusteella. B:n ja E:n vastuun arvioinnissa on lisäksi kiinnitettävä huomiota rikoslain 47 luvun 7 §:n vastuun kohdentumista koskevaan säännökseen ja sitä kautta vastaajien asemaan, tehtäviin, toimivaltaan sekä ylipäätään osuuteen lainvastaiseksi väitetyn tilan syntymisessä ja jatkumisessa.
Hovioikeus toteaa, että A Oy:n organisaatiokaavio ja vastaajien asemat ja tehtävät, arvioitavana oleva B:n ja E:n menettely itsessään sekä asiaan liittyvät sopimukset ja tapahtumat onnettomuuspäivänä ovat riidattomia. Edelleen on ollut riidatonta, ettei C Oy ollut ilmoittanut A Oy:lle betonoinnissa käyttämiään aliurakoitsijoita (Q Oy ja BT Oy), joiden palveluksessa työmaan betoniautonkuljettajat olivat olleet. Kyse on siten ennen kaikkea vastaajien rikosoikeudellisen vastuun oikeudellisesta arvioinnista ja sen jakautumisesta paitsi A Oy:n sisällä B:n ja E:n kesken myös vastuun jakautumisesta A Oy:n ja C Oy:n välillä.
X kaapelointityömaa ja betonointi
Syytteessä kuvatut tapahtumat ovat liittyneet EE Oy:n tilaamaan kaapelointityöhön, jota A Oy on suorittanut pääurakoitsijana siten, että maanrakennustöistä on vastannut aliurakoitsijana edelleen C Oy. Kyse on ollut alueen vanhojen ilmalinjojen kaapeloinnista maahan siten, että kaapelia on upotettu maahan yhteensä noin 27 kilometrin matkalla niin, että kaapeliojaa on kerrallaan ollut auki noin 500 – 1.000 metriä työmaan siirtyessä koko ajan eteenpäin. Betonointia on työvaiheena tarvittu tilanteissa, joissa maata kaivettaessa paljastunut kallioperä on estänyt kaapelin upottamisen riittävän syvälle ja kaapelin suojaksi on siis valettu betonia.
EE Oy oli tapahtuma-aikaan ollut ainut A Oy:n asiakas Suomessa, joka oli käyttänyt kaapelien edellä kuvattuun suojaamiseen betonointia (B, V ja Y). A Oy:n liiketoiminnassa kyse oli ollut V:n johtaman Verkot-liiketoiminnan Savo ja Keski- ja Järvi-Suomen alueen Å:n johtamaan Jyväskylän yksikköön kuuluvasta toiminnasta (organisaatiokaavio). Todistajana kuullun V:n mukaan EE Oy:n tilaamat projektit muodostivat noin viisi prosenttia Verkot-liiketoiminnan liikevaihdosta, eikä kaikissa EE Oy:n tilaamissakaan projekteissa ollut tarvetta betonoinnille. Myös todistajana kuultu Y on kertonut betonoinnin käytön olevan A Oy:n toiminnassa todella vähäistä.
V:n mukaan tarvittava betonointi on tapana toteuttaa joko siten, että maanrakennustöistä vastaava taho tekee betonin itse paikan päällä, taikka siten, että se tilaa betonin edelleen omalta aliurakoitsijaltaan. V:n mukaan toimintamalli, jossa betonia tuodaan paikalle aliurakoitsijan betoniautolla ja levitetään auton rännillä, on määrällisesti todella vähäisessä käytössä. Koska maanrakentajalla on yleensä tarve saada kaivutyötä edistettyä mahdollisimman nopeasti, hoidetaan betonointi etenkin lyhyiltä matkoilta usein suoraan maanrakennustöistä vastaavan tahon itsensä toimesta. Näin vältetään myös betonin osalta suhteellisesti merkittävät rahtikulut.
A Oy:n ja C Oy:n välinen koneurakoitsijasopimus ja aliurakoitsijan käyttö betonoinnissa
Kirjallisena todisteena esitetyn koneurakoitsijasopimuksen (kirjallinen todiste 2) 5. kohdan mukaan urakoitsija (C Oy) ei voi käyttää alihankkijaa ilman tilaajan (A Oy:n) suostumusta. Sopimuksen 2. kohdan mukaan urakoitsija on velvollinen antamaan työmaaperehdytyksen omille työntekijöilleen ja toimittamaan tästä työkohtaiset dokumentit tilaajalle. Edellä todetulla tavalla on myös ollut riidatonta, etteivät B tai E olleet tienneet C Oy:n käyttäneen betonointiin edelleen S Oy:tä (betonin toimittaja) ja Q Oy:tä, joka oli ollut menehtyneen betoniautonkuljettajan työnantaja.
B ja E ovat kertoneet tapaturman jälkeen tulleen yllätyksenä, että C Oy oli käyttänyt betonoinnissa aliurakoitsijoita ilmoittamatta näistä sopimuksen mukaisesti A Oy:lle. E:n mukaan C Oy:n taholta oli sopimusneuvotteluissa todettu betonointi voitavan hoitaa itse ja tältä osin oli myös annettu betonoinnille sopimuksen liitteeksi otettu yksikköhinta (uusi kirjallinen todiste 13). Myös todistaja V on kertonut betonoinnin sisältyneen C Oy:n sopimuksenmukaisiin suoritteisiin ilman, että A Oy:n tietoon olisi ylipäänsä työmaan osalta tullut, milloin betonointia piti suorittaa.
E:n käsityksen mukaan hänen pitämässään rakennustyömaan aloituskokouksessa ja työmaaperehdytyksessä olivat olleet paikalla kaikki, joiden oli ollut tarkoitus työskennellä työmaalla. Lisäksi E on kertonut C Oy:n betonoineen aiemmin itsekin kohteita. E:n mukaan hän olisi varmistanut, että myös betoniautonkuljettajat olisivat saaneet tarvittavan työmaaperehdytyksen, taikka tarvittaessa hoitanut tämän itse, jos hän olisi vain saanut tietää ulkopuolisten kuljettajien käytöstä. B:n käsityksen mukaan C Oy oli tältä osin rikkonut koneurakoitsijasopimusta.
E:n vastuu työntekijäluettelon pitämisestä ja perehdyttämisestä sekä B:n vastuu tätä koskevasta valvonnasta
Arvioitaessa E:n ja B:n vastuuta työntekijäluettelon pitämisestä ja perehdyttämisestä on otettava huomioon A Oy:n ja C Oy:n koneurakoitsijasopimus ja se, millä tavalla C Oy on toisaalta käytännössä toteuttanut vaadittavat maanrakennustyöt ja toisaalta ollut velvollinen hyväksyttämään käyttämänsä ulkopuoliset alihankkijat A Oy:llä. E on voinut perustellusti luottaa siihen, että C Oy täyttää sopimusvelvoitteensa eli ei käytä alihankkijaa ilman, että A Oy on hyväksynyt sen sopimuksen 5. kohdan mukaisesti.
E:llä ei edellä mainitun perusteella ole kuitenkaan ollut tosiasiallista mahdollisuutta merkitä betoniautonkuljettajia työntekijäluetteloon taikka perehdyttää näitä. E on A Oy:n ja C Oy:n välisen koneurakoitsijasopimuksen perusteella ollut siinä perustellussa käsityksessä, että hänellä on ollut tiedossaan kaikki kaapelointityömaalla työtä tekevät henkilöt, jotka olivat myös osallistuneet hänen pitämäänsä työmaaperehdytykseen, ja että hän saisi tiedon, mikäli uusia työntekijöitä esimerkiksi C Oy:n alihankinnan kautta olisi tulossa työmaalle. Asiassa ei ole tullut näytetyksi, että E olisi syyllistynyt syytekohtien 1.1 ja 1.2 mukaiseen työturvallisuusrikokseen, eikä myöskään B näin ollen ole laiminlyönyt tähän liittyvien vastuidensa toteutumista.
B:n osalta hovioikeus toteaa vielä, ettei syytekohdissa tarkoitettu valvontavastuu ylipäänsä voisi nyt kyseessä olevassa tapauksessa kohdentua häneen toimitusjohtajana. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A Oy on yli 300 henkilön linjaorganisaatioksi järjestetty yhtiö, jossa nyt kyseessä olevat betonointiin liittyvät työt ovat koskeneet vain EE Oy:n projekteja eli hyvin pientä osuutta yhtiön liiketoiminnasta ja liiketoiminta-aluetta, jossa projektipäällikkönä toimineen E:n esimiehenä ovat olleet palvelupäällikkö Å ja edelleen tämän esimiehenä liiketoimintajohtaja V. Yhtiössä ei ole annettu ohjeistusta tai linjausta betoniautonkuljettajien merkitsemisestä tai merkitsemättä jättämisestä työntekijäluetteloon. Tämänkaltaisen ohjeistuksen laatiminen olisi rikoslain 47 luvun 7 §:n tarkoittama vastuun kohdentuminen huomioiden kuulunut toimitusjohtajan sijaan yhtiön alemmille tasoille, joille toimitusjohtaja on voinut delegoida työmaan käytännön järjestelyihin liittyvät tehtävät. Kysymys betoniautonkuljettajien asemasta työntekijöinä tai tavarantoimittajina on ollut tulkinnanvarainen ja se on täytynyt arvioida kullakin työmaalla sen erityispiirteiden mukaan, joten se on luontevasti ollut betonoinnista vastanneen liiketoimintayksikön vastuulla ollut yksityiskohta.
E:n vastuu vaarojen arvioinnista ja työolojen seurannasta
E on kertonut käyneensä tutustumassa työmaa-alueeseen ennen töiden aloittamista sekä käyneensä siellä myös töiden ollessa käynnissä. Vaarojen arvioinnin hän oli suorittanut havainnoimalla aluetta näillä käynneillä sekä kuunnellen kentältä eli asentajilta ja aliurakoitsijoilta saamiaan viestejä. Vetämässään työmaaperehdytyksessä 4.1.2022 ja työmaakierroksella 5.1.2022 E oli käynyt läpi turvallisuuteen liittyviä seikkoja kahden tunnin ajan (kirjallinen todiste 3). Liukkaudentorjunnan osalta oli sovittu, että turvallisen työn tekemisen estävää liukkautta havaittaessa asiasta ilmoitetaan E:lle, joka hoitaa esimerkiksi tarvittavan hiekoituksen, tai asia hoidetaan paikalla olevien toimesta omatoimisesti. E:n mukaan liukkaudentorjuntaa oli myös suoritettu tapaturmaa edeltäneellä viikolla.
Edellä mainittuja E:n toimia, joiden suorittamista ei sinällään ole ilmennyt aihetta epäillä, voidaan tekohetkellä voimassa olleiden työturvallisuuslain 8 ja 10 §:n sekä asetuksen 13 §:n 4 momentin valossa pitää nyt kyseessä olevan työmaan osalta riittävinä. Betoniautonkuljettajat ovat liikkuneet työmaalla tiealueella, joten heidän on tullut jo alan ammattilaisina kiinnittää huomiota tienpinnan liukkauteen, mikä on ollut tavanomainen olosuhde talvella (Z). Kyse ei ole siten ollut sellaisesta työmaan vaaratekijästä, joka ei olisi ollut yleisesti tunnettu ja siten myös alan ammattilaiselle ennakoitavissa. E on perehdyttänyt tiedossaan olleet työmaalla työskennelleet tahot asianmukaisesti arvioimiensa ja riittävästi tunnistamiensa vaarojen pohjalta. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että E olisi tältäkään osin laiminlyönyt mitään työturvallisuuslainsäädännön hänelle asettamia velvollisuuksia. Näin ollen E ei ole syyllistynyt myöskään syytekohdan 1.3 tarkoittamaan työturvallisuusrikokseen.
Yhteisösakko
Asian lopputulos huomioon ottaen A Oy on vapautettava käräjäoikeuden tuomitsemasta yhteisösakosta.[…]
– – –
Tuomiolauselma
A Oy
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Hylätty syyte
- Työturvallisuusrikos
4.1.2022 – 24.1.2022
Rangaistusseuraamukset
A Oy vapautetaan tuomitusta yhteisösakosta.
[…]
Tuomiolauselma
B
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Hylätty syyte
- Työturvallisuusrikos
4.1.2022 – 24.1.2022
Rangaistusseuraamukset
B vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.
[…]
Tuomiolauselma
E
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Hylätty syyte
- Työturvallisuusrikos
4.1.2022 – 24.1.2022
Rangaistusseuraamukset
E vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.[…]
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet: hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Yvonne Strömsholm ja Sandra Wallin. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Juho Rankinen.
Ratkaisu on yksimielinen
Lainvoimainen