Käräjäoikeus tuomitsi 10 vuotta vankeutta taposta ja hautarauhan rikkomisesta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on käsitellyt Turussa tapahtunutta henkirikosta koskevan asian, jossa syyttäjä vaati 43-vuotiaalle miehelle rangaistusta pajavasaralla tehdystä 44-vuotiaan miehen taposta. Edesmenneen tytär vaati rangaistusta myös hautarauhan rikkomisesta katsoen, että vastaaja oli käsitellyt hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla, kun hän oli säilyttänyt ruumista ensin asunnossaan ja sittemmin parvekkeelleen osittain jätesäkkiin käärittynä irtaimen, lasinsirujen ja tupakantumppien joukossa. Surmansa saanut oli ilmoitettu 19.2.2026 kadonneeksi
ja löytynyt parvekkeelta poliisin 20.4.2026 suorittamassa kotietsinnässä.
Vastaaja tunnusti oikeudenkäynnissä lyöneensä edesmennyttä miestä pajavasaralla kahdesti päähän ja myönsi syyllistyneensä näin tappoon, vaikka hän ei kertomansa mukaan ollutkaan tarkoittanut surmata toista vaan teko oli johtunut runsaasta päihteiden käytöstä ja virhearviosta huumausaineisiin liittyneen riidan suhteen. Hän kiisti
syytteen hautarauhan rikkomisesta.
Käräjäoikeus totesi poliisin kokoaman rikosteknisen selvityksen tukevan vastaajan tunnustamista. Teko ei todistelun valossa ollut suunniteltu vaan impulsiivisesti suuttumuksen vallassa tehty. Jo ensimmäinen lyönti oli kohdistettu uhrin päähän ja toinen lyönti uudelleen päähän uhrin ollessa jo vammautunut ja puolustuskyvytön. Vastaaja oli syyllistynyt tappoon.
Hautarauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen suojelukohteena on ihmisten peruskäsitys siitä, kuinka kuolleisiin tulee suhtautua. Vastaaja oli siirtänyt jätesäkkeihin käärimänsä ruumiin parvekkeen likaiselle betonilattialle roskien ja tupakantumppien joukkoon, ja ruumis oli ollut näissä olosuhteissa 2,5 kuukauden ajan. Vastaajan menettely oli säännöksessä tarkoitetusti pahennusta herättävää, joten vastaaja oli tuomittava myös tästä rikoksesta.
Käräjäoikeus määräsi vastaajalle yhteiseksi rangaistukseksi 10 vuotta vankeutta sekä tuomitsi vastaajan maksamaan uhrin vanhemmille vahingonkorvausta muun ohella kärsimyksestä, korvauksen ollessa kummankin osalta 9.000 euroa. Uhrin tyttären ja sisaren osalta vaatimus kärsimyskorvauksesta hylättiin, koska he eivät olleet tekoaikana uhrille sillä tavoin erityisen läheisiä henkilöitä kuin laissa edellytettiin.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Lisätietoja: käräjätuomari Katja Mäki, puh. 02956 46237
Jäljennöstilaukset tuomiosta: varsinais-suomi.ko@oikeus.fi