Tekijöiden tunnistamiseen liittyneiden epävarmuuksien vuoksi kaikki syytteet kotiin tunkeutumisesta, väkivallasta ja seksuaalirikoksista hylättiin
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on hylännyt 41-vuotiasta miestä vastaan esitetyt syytteet törkeästä lapsen
seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeän raiskauksen yrityksestä, törkeästä kotirauhan rikkomisesta,
laittomasta uhkauksesta ja neljästä pahoinpitelystä. Samoin käräjäoikeus on hylännyt miehen
rikoskumppanina syytetyn 40-vuotiaan naisen syytteet törkeästä kotirauhan rikkomisesta, laittomasta
uhkauksesta ja kahdesta pahoinpitelystä.
Vastaajia oli syytetty siitä, että he olisivat 15.8.2019 Espoossa ilman lupaa tunkeutuneet erään perheen
kerrostaloasuntoon soittamalla ovikelloa ja oven avanneen henkilön sivuun tönäisemällä. Syytteiden mukaan asunnossa vastaajista mies olisi kohdistanut asianomistajiin eli perheen äitiin ja tämän kolmeen iältään 7-, 10- ja 20-vuotiaaseen lapseen erilaista fyysistä väkivaltaa muun muassa käsin tönimällä ja lyömällä, suullisesti uhannut raiskata perheen 7-vuotiaan lapsen ja tappaa mestaamalla paikalla olleet perheen jäsenet sekä vetänyt edellä mainitun 7-vuotiaan lapsen housuja alas, asettunut lattialla tämän päälle, yrittänyt laskea omat housunsa ja yrittänyt raiskata lapsen teon jäätyä kuitenkin kesken lapsen perheen muiden jäsenten häirinnän vuoksi. Vastaajana ollutta naista oli syytetty siitä, että tämä oli samassa tilanteessa toiminut yhteisymmärryksessä miehen kanssa asuntoon tunkeuduttaessa ja miehen suullisesti perhettä uhatessa sekä tehden myös itse kahdelle perheen lapselle väkivaltaa potkaisemalla ja kiinnipitämällä.
Käräjäoikeus on hylännyt syytteet ja kaikki muutkin vastaajia kohtaan esitetyt vaatimukset, koska asiassa on jäänyt varteenotettava epäily siitä, että juuri vastaajat olivat olleet asuntoon tulleet henkilöt, vaikka
käräjäoikeus onkin sinänsä katsonut asuntoon tunkeutumisen, väkivallan ja sen uhan sekä seksuaalitoimien näytetyn tapahtuneen joidenkin muiden tekijöiden toimesta pitkälti syytteiden mukaisesti. Asianomistajista vain 20-vuotias perheen tytär oli esitutkinnassa noin 1,5 vuotta tapahtumien jälkeen kyennyt tunnistamaan kummankin vastaajan tekijöiksi poliisin kahden erillisen 6-kuvaisen kasvokuvasarjan perusteella. Tunnistamiseen oli kuitenkin liittynyt sen luotettavuutta horjuttavia seikkoja etenkin, koska asianomistajat olivat kiistäneet tienneensä eräästä vastaajiin liittyvästä, tekijätunnistamisen kannalta olennaisesta ja tekijäpiiriä rajaavasta tapahtumasta, vaikka he olivat hätäkeskuspuhelussaan asuntoon tunkeutumisen jälkeen tästä tapahtumasta kertoneet ja näin asuntoonsa tulleet henkilöt yksilöineet. Lisäksi asianomistajien kertomusten luotettavuutta tekijöistä on rasittanut se, että perheenjäsenet olivat ennen poliisi- ja tuomioistuinkäsittelyä keskustelleet keskenään tapahtumista tavalla, jonka käräjäoikeus on katsonut vaikuttaneen kunkin heidän kertomuksensa sisältöön. Asianomistajien kertomusten luotettavuutta on katsottu heikentäneen myös muun muassa kuultavan ikään, ymmärryskykyyn ja/tai kielelliseen kerrontaan liittyneet ongelmat ja tulkinnanvaraisuudet sekä se, että perheen aikuisen lapsen ja äidin kertomukset tapahtumista olivat muuttuneet siitä, mitä he olivat esitutkinnassa kertoneet. Käräjäoikeus on myös kiinnittänyt huomiota siihen, ettei asiassa ollut suoritettu tai ainakaan esitetty tehdyn rikospaikkatutkintaa vastaajien asunnossa olemisen vahvistamiseksi tai kumoamiseksi.
Käräjäoikeuden tuomio on syytteet hylkäävältä lopputulokseltaan yksimielinen. Käräjäoikeuden yksi jäsen on ollut erimielinen tuomion perusteluista katsoen, ettei asiassa voida poissulkea mahdollisuutta siitä, että
asianomistajat olivat keksineet syytteiden mukaiset väkivalta- ym. tapahtumat ja niistä valehdelleet.
Asian pääkäsittely on toimitettu käräjäoikeudessa 3., 4., 9. ja 14.10.2024. Asia on käsitelty ja ratkaistu
puheenjohtajana toimineen ammattituomarin ja kahden lautamiehen kokoonpanossa. Tuomio ja oikeudenkäyntiaineisto on määrätty kokonaan salassapidettäväksi.