Neljä henkilöä tuomittiin mm. kiskontarikoksista, vaikka ihmiskauppasyytteet hylättiin

Asia koski neljää samaan yritysryhmään kuuluvaa hieronta-alan yritystä, joilla on toimipisteitä Helsingissä, Espoossa ja Lappeenrannassa. Lappeenrannan yhtiö oli asetettu konkurssiin ja sen toiminta oli lakannut ennen rikosepäilyjen ilmituloa. Syytteet Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa nostettiin kaikkiaan viittä yhtiöiden edustajaa ja työntekijäasemassa ollutta henkilöä kohtaan. Yhden työntekijäasemassa olleen vastaajan syytteet hylättiin kokonaan. Päätekijäksi katsottu henkilö tuomittiin yhteensä yhdeksästä törkeästä kiskonnasta ja ulkomaisen työvoiman luvattomasta käytöstä kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Muiden vastaajien osallisuudet olivat vähäisemmät ja heidät tuomittiin lyhyempiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Vastaajat ja kaksi työnantajayritystä tuomittiin yhteisvastuullisesti korvausvelvollisiksi asianomistajille maksamatta jääneistä palkoista. Tuomitut palkkasaatavien määrät vaihtelivat 12.000 ja 150.000 euron välillä.

Rikosten uhreina oli yhdeksän kiinalaista kielitaidotonta henkilöä, jotka oli rekrytoitu yhtiöiden palvelukseen ulkomailta. Myös vastaajat olivat kiinalaistaustaisia, mutta jo pitkään Suomessa asuneita henkilöitä. Asianomistajilla oli teetetty viranomaisille ilmoitetuista työsopimusten keskeisistä ehdoista poiketen huomattavan pitkiä päiviä palkalla, joka olennaisesti alitti kyseisestä työstä yleensä ja verrattuna Suomesta rekrytoiduille työntekijöille maksetun palkan. Yhtiöissä näiden työntekijöiden osalta tosiasiallisesti noudatettu palkanlaskentatapa ei vastannut niitä tietoja, joita kirjanpitäjälle ja verottajalle oli ilmoitettu. Asianomistajien pankkitilille oli maksettu työsopimuksen mukaista 37,5 viikkotyötunnilta määriteltyä kuukausipalkkaa. Tosiasiassa heillä teetettiin jatkuvasti pitkiä, pääsääntöisesti noin 11 tunnin työpäiviä työaikalain mukaiset ylityön enimmäismäärät ylittäen. Työtä oli teetetty kuutena, jopa seitsemänä päivänä viikossa. Työaikakirjanpitoa tai vuosilomakirjanpitoa ei tiettävästi ollut pidetty. Todellinen palkka oli maksettu yksinomaan tehdystä asiakastyöstä, vaikka hierojat olivat velvollisia olemaan läsnä liikkeissä lähes poikkeuksetta koko aukioloajan ja tekemään tämän lisäksi muuta työtä työnantajan hyväksi, josta heille ei maksettu korvausta. Peruspalkkaa (600–900 euroa) vastaan hierojien oli pitänyt tehdä ajankohdasta riippuen kuukaudessa 130–150 tuntia asiakastyötä, jonka ylimenevästä hoitotyöstä oli maksettu 6–8 euroa tunnilta sekä tiettyjä, pääasiassa myyntiin perustuvia lisiä. Useat työntekijöistä olivat asuneet työnantajan työsuhde-etuna tarjoamissa asunnoissa ahtaasti ja osin ala-arvoisissa olosuhteissa. Muutamat hierojat olivat asuneet kuukausien ajan liikkeiden kellaritiloissa asumiseen selvästi sopimattomissa tiloissa.

Tosiasiallista palkanmaksua ilmentäneet tiedot osoittivat sen, ettei asianomistajille ollut todellisuudessa korvattu ylityötä tai maksettu lakisääteisiä lisiä. Työnantaja oli verrannut todellisia ansioita ja pankkitilille maksettua määrää ja, jos hoitotyöstä ansaittu palkka jäi tilille maksettua määrää pienemmäksi, työntekijä oli saattanut jäädä työnantajalle velkaa. Ylimenevät ansiot oli maksettu työntekijöille käteisenä. Käräjäoikeus katsoi, että asianomistajat olivat oikeuksistaan ymmärtämättöminä työskennelleet vailla normaaleja työntekijöiden oikeuksia ja että heille maksetut palkat olivat selvässä epäsuhdassa teetettyyn työmäärään. Työnantaja oli vähentänyt myös työntekijöille maksetut veronpalautukset heille maksettavista ansioista. Työsopimukset oli laadittu suomen tai englannin kielellä, jota asianomistajat eivät osanneet tai osanneet vain huonosti ja ne oli saatettu ottaa työntekijältä pois allekirjoituksen jälkeen. Osa työntekijöistä työskenteli useita vuosia ilman yhtäjaksoista vuosilomaa tai sairausajan palkkaa. Toimintaa pidettiin erityisen suunnitelmallisena, koska kielitaidottomien työntekijöiden hyväksikäyttö oli jatkunut järjestelmällisesti samankaltaisena heti liikkeiden perustamisesta lähtien jo yli kolmentoista vuoden ajan ja sen peittämiseksi oli laadittu totuutta vastaamattomia asiakirjoja.

Asianomistajille oli kuitenkin kertynyt työstä ansiota, heillä oli pääosin ollut työskentelyyn oikeuttavat oleskeluluvat ja matkustamiseen tarvittavat asiakirjat hallussaan eikä heidän vapauttaan liikkua ollut rajoitettu muutoin kuin kohtuuttomilla työmäärillä. Käräjäoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että asianomistajia olisi painostettu tai erehdytetty taikka että he olisivat taloudelliset, henkilökohtaiset ja muut olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen olleet siten työnantajastaan riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa siten, ettei heillä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin alistua työnantajan sanelemiin ehtoihin eikä toimintaan ollut liittynyt sellaista pakottamista, velkasuhteita tai vastaavia syitä, jotka olisi estänyt työstä irtautumisen eivätkä ihmiskaupan tunnusmerkistötekijät siten täyttyneet. Sitä myöten myös asianomistajien vaatimukset kärsimyksen korvaamisesta hylättiin.

Asian käsittely toimitettiin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden Espoon toimipisteessä elo-marraskuun aikana 2023. Asia käsittely pidettiin asianomistajien henkilöllisyyden salaamiseksi yleisön läsnä olematta. Asian on ratkaistu kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Ratkaisu oli yksimielinen.