THO:2013:5
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Tuomioistuimen toimivalta suomalaisen ja saksalaisen vakuutusosakeyhtiön välisessä takautumisoikeutta koskevassa asiassa ei määräytynyt Bryssel I-asetuksen 3 jakson oikeuspaikkaa koskevien säännösten, vaan 2 jakson 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 20.12.2012
ASIAN TAUSTAA
C - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - on joutunut 31.3.2007 Saksan Raunheimissa liikenneonnettomuuteen. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Liikennevahingosta vastuullinen ajoneuvo on ollut vakuutettuna liikennevahingon varalta vakuutusyhtiö B:ssä.
C on nostanut vakuutusyhtiö B:tä vasteen kanteen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vaatien mm. vahvistettavaksi, että hän on saanut liikennevahingon seurauksena vaikean aivovamman ja kaularankavamman ja että hän on jäänyt näiden vammojen vuoksi pysyvästi työkyvyttömäksi. Asia on vireillä Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - . Vakuutusyhtiö B on tässä oikeudenkäynnissä kiistänyt, että C - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - olisi jäänyt liikennevahingon johdosta pysyvästi työkyvyttömäksi. Liikennevahinko on ollut samalla tapaturmavakuutuslain mukainen työtapaturma. Vakuutusyhtiö A on maksanut korvausta C:lle tapaturmavakuutuslain perusteella.
ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Asianosaset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että käräjäoikeus ratkaisee ensin kysymyksen tuomioistuimen toimivallasta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VAATIMUS
Kantaja vakuutusyhtiö A on kanteessaan ja lausumassaan katsonut, että Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan sen 18.11.2011 vakuutusyhtiö B -nimistä saksalaista vakuutusyhtiötä vastaan nostaman takautumis- eli regressikanteen (seurannaiskanteen) yhdessä Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vireillä olevan liikennevakuutuskorvausta koskevan asian - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - kanssa.
Perustelut
Perusteena vakuutusyhtiö A on lausunut, että viidennen liikennevakuutusdirektiivin nojalla liikenneonnettomuudessa vahingoittunut henkilö voi nostaa kanteen oman kotipaikkansa tuomioistuimessa, vaikka liikennevahinko olisi sattunut muussa jäsenvaltiossa. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -.
Tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla vakuutusyhtiölle, joka on suorittanut tapaturmakorvausta, siirtyy vahinkoa kärsineen henkilön oikeus saada korvausta vahingosta vastuussa olevalta taholta. Tämän säännöksen nojalla tapaturmavakuutusyhtiölle siirtyy vahinkoa kärsineen henkilön oikeusasema sellaisenaan, mistä syystä tapaturmavakuutusyhtiön kanne voidaan tutkia edellä mainitussa oikeuspaikassa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on joka tapauksessa toimivaltainen käsittelemään asian Euroopan Neuvoston asetuksen 44/2001 ja sen 6 artiklan 2 kohdan perusteella kansainvälistä toimivaltaa koskevat normit eivät aseta estettä vakuutusyhtiö A:n seurannaiskanteen käsittelemiselle Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Asetuksen nimenomaisena tarkoituksena on ollut välttää päällekkäisten ja ristiriitaisten tuomioiden antaminen.
Tulkittaessa asetuksen 6 artiklan 2- kohtaa ei Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta Suomessa voida pitää vastaajan kannalta eksorbitanttina eli kohtuuttomana oikeuspaikkana, koska pääasia on täällä jo asianmukaisesti vireillä ja vakuutusyhtiöiden on muutoinkin varauduttava vastaamaan kaikissa jäsenvaltioissa. Pääasian lopputulos vaikuttaa kolmannen eli vakuutusyhtiö A:n asemaan ja sen seurannaisvaatimus on ehdollinen ja sen kautta asiayhteydessä pääasian oikeudenkäynnin lopputulokseen. Asiayhteyttä ei siten käytetä asetuksen 6 artiklan 2-kohdassa tarkoitetulla tavoin väärin artiklan 1- kohdassa tarkoitetun vastaajan laillisen oikeuspaikan tai niin sanotun kotiforumin riistämiseksi. Oikeuspaikka ei muutu uudeksi tai yllättäväksi vaan se lähinnä laajentaa pääasiaa jo käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa. Oikeuspaikka Suomessa ei ole vastaajan kannalta kohtuuton.
Seurannaiskannetta ajava vakuutusyhtiö voi vedota EU- tuomioistuimen ratkaisun C-347/08 perusteella vakuutusasioita koskeviin erityisforumeihin. Nyt kysymyksessä olevassa pääasiassa ja sen seurannaisasiassa on kummassakin kysymys syy-yhteydestä aikanaan sattuneen liikennevahingon ja vakuutuksenottajan todennetun työkyvyttömyyden välillä. Molemmat asiat sisältävät saman vahvistamisvaatimuksen. Seurannaiskanteen ei tarvitse olla suorituskanne.
Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 § sallii kansallisena prosessilakina pääasian ja seurannaiskanteen käsittelyn samassa oikeudenkäynnissä. Prosessiekonomiset argumentit on luvallista ottaa huomioon tulkittaessa asiayhteyteen perustuvaa toimivaltaa. Huomioon tulee myös ottaa se, ettei samaa oikeudenkäyntiaineistoa ei tarvitse esittää uudelleen myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Lisäksi huomioon tulee ottaa todennäköisyys kattavampaan oikeudenkäyntiaineistoon.
EU- tuomioistuimen ratkaisun C-347/08 perustelujen kohtaa 41- 43 on tulkittava siten, että 3 jakson tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu. Asetuksesta N:o 44/2001 säädettyjä erityissäännöksiä ei voida soveltaa vakuutusyhtiöiden välisiin riitoihin, koska niillä ei ole tarvetta heikomman osapuolen suojeluun. Kohdassa 43 todetaan, että sosiaalivakuutuslaitos ei voi vedota 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan eikä 11 artiklan 2 säännöksiin nostaakseen kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa sillä on kotipaikka. Tämän johdosta sovellettavaksi tulee 6 artiklan mukainen pääsääntö ja 2 kohta sen osana.
Taustalla ovat asetuksen ns. johdanto-osan 13 ja 15 kohdista ilmenevät tavoitteet. Epäselvässä tulkintatapauksessa näille tavoitteille annettava merkitystä.
Vakuutusyhtiö A on lisäksi katsonut, ettei EU-tuomioistuimen ratkaisu C-462/06 sovellu nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen eikä siitä voida saada tulkintaa helpottavaa oikeusohjetta. Kysymys on ollut toimivallasta työsopimuksia koskevissa asioissa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VASTAUS - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaaja vakuutusyhtiö B -niminen (- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - ) saksalainen vakuutusyhtiö on vastauksessaan - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - vaatinut, että vakuutusyhtiö A:n kanne tulee jättää tutkimatta tuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Perustelut
Perusteena vakuutusyhtiö B on lausunut, että Euroopan Unionin jäsenvaltioiden tuomioistuimien toimivallasta säädetään neuvoston asetuksessa n:o 44/2001. Neuvoston asetus on jäsenvaltioita suoraan velvoittavaa lainsäädäntöä. Asetuksesta seuraa, että kyseessä olevassa vakuutusasiassa kanne tulee nostaa sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajana olevalla vakuutuksenantajalla on kotipaikka. Tässä tapauksessa kanne on siis tullut nostaa Saksassa.
Toimivaltainen tuomioistuin nyt kyseessä olevassa asiassa määräytyy ainoastaan asetuksen 3 jakson perusteella, joka sulkee pois 6 artiklan 2 kohdan sovellettavuuden. Asetuksen 3 jaksossa säädetään tuomioistuimen toimivallasta vakuutusasioissa. Asetuksen 8 artiklan mukaan tuomioistuimen toimivalta vakuutusta koskevissa asioissa määräytyy sitä seuraavien 3 jakson artikloiden mukaan, jollei 4 artiklan ja 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu.
Tämän vuoksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ei voi perustaa toimivaltaansa asetuksen 6 artiklan 2 kohtaan. Vakuutusasioita koskevan 3 jakson 9 artiklan 1 kohdan a alakohdasta seuraa, että kanne tulee nostaa vakuutuksenantajan eli vakuutusyhtiö B:n kotipaikassa Saksassa.
Tapaturmavakuutuslain 61 §:n mukainen takautumisoikeus ei tuo tapaturmayhtiölle oikeutta nostaa kannetta saksalaista liikennevakuutusyhtiötä vastaan suomalaisessa tuomioistuimessa.
Viidennen liikennevakuutusdirektiivin 24 kohta koskee vahingon kärsineen oikeutta. Vakuutusyhtiö A ei ole kyseisessä liikennevahingossa vahinkoa kärsinyt vaan vahinkoa kärsineen henkilön työnantajan tapaturmavakuuttaja. EU-direktiivi ei myöskään luo yksilölle suoraan oikeuksia. Direktiivi ei ole sellaisenaan velvoittavaa oikeutta. Tapaturmavakuutuslain 61 §:n 2 momentin mukaan vakuutuslaitoksella, joka on joutunut tämän lain mukaisesti korvaamaan vahingon, on oikeus saada suorittamansa määrä takaisin 1 momentissa tarkoitetulta korvausvelvolliselta, ei kuitenkaan siltä, joka oli jo täyttänyt korvausvelvollisuutensa vilpittömässä mielessä.
Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetuksen 2 luku käsittelee tuomioistuimen toimivaltaa. 2 luvun 1 jakso sisältää yleiset säännökset. Erityisestä toimivallasta on säädetty 2 jaksossa. Tähän jaksoon sisältyvä 6 artiklan 2 kohta koskee takaus- tai takautumisvaatimusta. Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voitaisiin nostaa takautumisvaatimusta koskeva kanne siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä.
Asetuksen 6 artikla ei kuitenkaan sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen, sillä tuomioistuimen toimivallasta vakuutusasioissa on säädetty asetuksen 3 jaksossa, joka on 2 jaksoon nähden erityislaki.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vakuutusyhtiö A ei ole 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuutuksenottaja, vakuutettu tai edunsaaja, joten kannetta ei tämänkään lainkohdan nojalla voida nostaa vakuutusyhtiö B:tä vastaan Suomessa.
Vakuutusyhtiö A ei ole myöskään 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu rinnakkaisvakuuttaja eikä vakuutusyhtiö B lainkohdassa tarkoitettu johtava vakuutuksenantaja.
Rinnakkaisvakuutus on vakuutus, jolla pyritään samaan tavoitteeseen kuin jälleenvakuutuksella. Rinnakkaisvakuutuksessa jo ensi vakuutusta tehtäessä vakuutus jaetaan osamääräjälleenvakuutuksen tapaan osallistuvien vakuutusyhtiöiden kesken, joista kaikista tulee ensivakuuttajia. Kukin yhtiö vastaa tällöin vain omasta osuudestaan. Rinnakkaisvakuutuksissa siis yhteen vakuutuskirjaan sisällytetään useita itsenäisiä vakuutus sopimuksia. Rinnakkaisvakuutuksilla katetaan tyypillisesti suuria riskejä teollisuuskohteissa.
Näin ollen vakuutusyhtiö A:lla ei ole oikeutta nostaa vakuutusyhtiö B:tä vastaan kannetta Suomessa myöskään 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella. Neuvoston asetuksen n:o 44/2001 johdanto-osan 11 kohdassa todetaan, että toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia. Johdanto-osan 13 kohdassa todetaan, että vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttää. Vakuutusyhtiö ei ole neuvoston asetuksessa tarkoitettu heikompi osapuoli.
Vakuutusyhtiö A ei ole taloudellisesti heikompi osapuoli eikä myöskään oikeudellisesti vähemmän kokenut kuin liikennevakuutuksen antaja vakuutusyhtiö B. Yhteisöjen tuomioistuin on korvauskäytännössään yleisellä tasolla jo täsmentänyt, ettei mikään erityissuoja ole tarpeen vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa, joista kenenkään ei voida olettaa olevan muihin nähden heikommassa asemassa (vrt. asia C-77/04, GIE Reunion europeenne ym. tuomio 26.5.2005 Kok, s. 1-4509, 20 kohta).
Edelleen vakuutusyhtiö B on katsonut, ettei EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua C-347/08 ei voida käyttää kantajan vetoamin tavoin välikappaleena asetuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltuvuuden mahdollistamiseksi, koska EU-tuomioistuin ei ottanut tähän kysymykseen kantaa ratkaisussaan. EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun C-347/08 oikeusohjetta ei tule tulkita niin, että se estäisi koko vakuutusasioita koskevan 3 jakson sovellettavuuden nyt kyseessä olevassa tapauksessa. EU-tuomioistuin on lähtenyt ratkaisussaan nimenomaan asetuksen 8 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden soveltuvuudesta, koska muussa tapauksessa sillä ei olisi ollut aihetta ylipäätään tutkia 11 artiklan 2 kohdan soveltuvuutta.
Ratkaisullaan tuomioistuin on sulkenut pois ainoastaan 11 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen heikommalle osapuolelle annettavan suojan vakuutusyhtiön osalta, mutta ei sen sijaan vakuutusasioita koskevan 3 jakson soveltuvuutta ylipäätään.
Ratkaisu C- 347/08 ei siten luo estettä soveltaa vakuutusasioita koskevia 3 jakson säännöksiä muilta osin, vaan pikemminkin tukee tätä tulkintaa.
Asiassa on kiinnitettävä huomioita myös siihen, että ensin vahinkoa kärsineen vaatimus on selkeästi sellainen asia, joka kuuluu asetuksen vakuutusasioita koskevan 3 jakson piiriin. Yksinomaan tämän vaatimuksen lakiin perustuvasta siirtymisestä tapaturmavakuutusyhtiölle ei voi seurata sitä, että vakuutusasioita koskevat säännökset muuttuisivat soveltumattomiksi. Asetuksen tulkinta ei voi olla riippuvainen siitä, miten lain nojalla tapahtuva vaatimuksen siirtyminen on säädetty kansallisessa laissa, koska se määräytyy jäsenvaltiokohtaisesti. Tämä olisi asetuksen johdanto-osan 11 kohdassa mainitun ennustettavuuden periaatteen vastaista ja tämä tulkinta on nimenomaisesti todettu ratkaisun C-347/08 kohdissa 35 ja 36.
Myöskään vahingonkärsijän vaatimuksen lakiin perustuva siirtyminen tapaturmavakuutusyhtiölle ei vaikuta asetuksen 3 jakson sovellettavuuteen nyt kyseessä olevassa tapauksessa.
Nyt kyseessä olevaan tapaukseen on sovellettava asetuksen 3 jakson säännöksiä. Asiassa C-347/08 ei ollut kyse takautumiskanteen käsittelemisestä alkuperäisen kanteen yhteydessä. Asetuksen 3 jakso ei sisällä säännöksiä, joiden nojalla vakuutusyhtiön nostama takautumiskanne voitaisiin käsitellä alkuperäisen kanteen yhteydessä. Tällainen tuomioistuimen toimivalta voisi seurata ainoastaan asetuksen 6 artiklan 2 kohdasta.
Asetuksen 8 artiklan sanamuoto määrää yksiselitteisesti, että tuomioistuimen toimivalta vakuutusta koskevissa asioissa määräytyy suljetun ja itsenäisen 3 jakson mukaan, jollei 4 artiklan ja 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu. Vakuutusasioissa toimivaltaa ei siten voida perustaa 4 artiklaa ja 5 artiklan 5 kohtaa lukuun ottamatta 3 jakson ulkopuolisiin säännöksiin. Koska artiklasta puuttuu viittaus 6 artiklan 2 kohtaan, asetuksen 8 artikla sulkee pois 6 artiklan 2 kohdan sovellettavuuden vakuutusasioissa, mikä on lainsäätäjän tietoinen ratkaisu.
Vakuutusyhtiö B:n mukaan tätä tulkintaa osoittaa myös se, että lainsäätäjä on tietoisesti säännellyt 6 artiklassa mainittuja tiettyjä tapausryhmiä vakuutusasioiden osalta 3 jakson artikloissa erityisellä tavalla.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asetuksen 3 jaksossa säädetään todellisuudessa samankaltaisista tapauksista kuin 6 artiklassa. Tämä osoittaa sitä, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säädellä nämä tilanteet erityisesti vakuutusasioiden osalta eikä tarkoituksena ole ollut, että 6 artiklan säännöksiä sovellettaisiin päällekkäin 3 jakson säännösten kanssa. Asetuksen sanamuodon ja syntyhistorian lisäksi koko asetuksen systematiikka tukee tätä tulkintaa. Myös vakuutusasioiden rinnakkaismääräyksistä eli kuluttajansuojaa ja työasioita koskevista jaksoista löytyy vastaavia säännöksiä, jotka sulkevat pois 6 artiklan 2 kohdan soveltuvuuden (15 artiklan 1 kohta ja 18 artiklan 1 kohta). Työsopimusasioita koskevan 5 jakson osalta EU-tuomioistuin on ratkaisussa C-426/06 todennut, että 5 jakson soveltaminen sulkee pois asetuksen 2 jakson erityistä toimivaltaa koskevien säännösten soveltamisen. 8 artiklan sanamuodon sivuuttaminen ja vakuutusasioita koskevan suljetun jakson noudattamatta jättäminen olisi ristiriidassa EU-tuomioistuimen edellä mainitun rinnakkaismääräyksiä koskevan oikeuskäytännön kanssa. Tämä rinnakkaismääräyksiä koskeva oikeuskäytäntö osoittaa sen, että myös vakuutusasioita koskeva 3 jakso muodostaa itsenäisen osan asetuksesta, joka ei salli muita kuin nimenomaisesti mainittuja viittauksia jakson ulkopuolelle.
Se, ettei takautumiskannetta ajavalla vakuutusyhtiöllä ole mahdollisuutta ajaa kannetta 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja että 8 artikla sulkee 6 artiklan 2 kohdan soveltamisen pois, ei kuitenkaan johda siihen, että takautumiskannetta ajava vakuutusyhtiö jäisi vaille oikeussuojaa.
Vakuutusyhtiö A voi ajaa takautumiskannetta liikennevakuutusyhtiönä olevaa vakuutusyhtiö B:tä vastaan asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tällöin toimivaltainen tuomioistuin on vakuutuksenantajan (eli vastaajan) kotipaikan tuomioistuin, mikä vastaa myös asetuksen yleisiä perusperiaatteita.
Asiassa C-347/08 EU-tuomioistuin takautumiskannetta ajava osapuoli on vedonnut myös päällekkäisten tuomioiden antamisen mahdollisuuteen (tuomion kohta 22). EU-tuomioistuin ei kuitenkaan antanut tälle seikalle merkitystä ennakkoratkaisussaan. Tästä johtuen sille ei tule antaa merkitystä myöskään tässä asiassa.
Seurannaiskanteen kantajalla ei välttämättä ole pääsyä kaikkiin potilasasiakirjoihin eikä se siten pystyisi toistamaan kaikkea näyttöä ulkomaisessa oikeudenkäynnissä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö A:lla on lakisääteisenä tapaturmavakuuttajana tapaturmavakuutuslain 64 a §:n nojalla oikeus salassapitosäännösten estämättä saada välttämättömät tiedot vahingoittuneen potilasasiakirjoista.
Vakuutusyhtiö B on katsonut, ettei tällaista seikkaa voida pitää edes heikkona argumenttina toimivallan määräytymistä arvioitaessa, koska nyt kyseessä olevaan asiaan on sovellettava asetuksen vakuutusasioita koskevan 3 jakson säännöksiä.
Näin ollen vakuutusyhtiö A ei tapaturmavakuutuslain 61 §:n mukaisen takautumisoikeutensa nojalla voi vedota asetuksen n:o 44/2001 säännöksiin nostaakseen kanteen oman kotipaikkansa jäsenvaltion eli Suomen tuomioistuimessa C:n liikennevahingossa vastuulliseksi väitettyä liikennevakuuttajaa vakuutusyhtiö B:tä vastaan, kun vakuutusyhtiö B:n kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa eli Saksassa. Suomalaiselle vakuutusyhtiölle jää ainoastaan mahdollisuus nostaa kanne asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti saksalaisessa tuomioistuimessa.
Vakuutusyhtiöt eivät ole asetuksen johdanto-osan 13. kohdassa tarkoitetun suojelun tarpeessa. Tästä ei kuitenkaan johdu, ettei vakuutusyhtiöiden välisissä riidoissa sovellettaisi asetuksen vakuutusasioita koskevan 3 jakson 9 artiklan mukaista oikeuspaikkaa.
EU-tuomioistuimen ratkaisussa C-347/08 on ollut kysymys asetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Perustelut
Kantaja eli vakuutusyhtiö A on katsonut, että seurannaiskanteen toimivaltaa ei voida perustaa asetuksen 8 ja 15 artikloista ilmeneviin vakuutusasioita ja kuluttajansuojaa koskeviin erityisfoorumeihin. EU-tuomioistuimen tulkinnan (ennakkoratkaisu C-347/2008, Vorarlberger) mukaisesti, vakuutuksenottajan erityisseuraaja, esimerkiksi sosiaalivakuutuslaitos tai takautumisvaatimustaan ajava vakuutusyhtiö, ei voi tukeutua tällaiseen erityisforumiin ajaakseen kannettaan omassa kotivaltiossaan tai vakuutuksenottajan kotivaltiossa.
Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti "Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös:
2) jos kanne koskee takaus- tai takautumisvaatimusta tai sivullisvaatimusta, siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, jollei alkuperäistä kannetta ole nostettu ainoastaan sen vuoksi, että kanne häntä vastaa saataisiin tulkituksi muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka muutoin olisi ollut toimivaltainen tutkimaan häntä vastaan nostetun kanteen.
Kantaja on katsonut - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - , että ilmaisua "koskee takaus- tai takautumisvaatimusta tai sivullisvaatimusta" on tulkittava riittävän joustavasti (sufficiently flexibly), jotta tulkinta kattaisi kaikki ne prosessioikeudelliset mekanismit, joiden kautta pääasian oikeudenkäynti ulotetaan ulkopuoliseen tahoon. Tyyppitapauksia ovat ensinnäkin vakuutuksenantajan esittämät regressivaatimukset kolmatta kohtaan oikeudenkäynnissä, jossa vakuutuksenottaja vaatii vakuutussopimuksen mukaista korvausta vakuutuksenantajalta. Toiseksi kyseeseen tulevat tilanteet, joissa sopimusketjun osapuoli vaatii korvausta sopimusketjun myöhemmältä osapuolelta siltä varalta, että hänet velvoitetaan maksamaan korvauksia omalle sopimuspuolelleen. Tarkasteltaessa asetuksen 6 artiklan eri kohtien keskinäisiä soveltamisaloja on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei seurannaisforumin sääntely vie asian käsittelyä eksorbitanttiin eli kohtuuttomaan oikeuspaikkaan. Pääasian lopputuloksen on tavalla tai toisella vaikutettava ulkopuolisen kolmannen asemaan ja seurannaisvaatimuksen on oltava ehdollinen suhteessa pääasian oikeudenkäynnin lopputulokseen. Asiayhteyden vähimmäiskynnys tulee määritellä tapauskohtaisesti.
Kantajan mukaan asetuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltaminen ei veisi asiaa vastaajan kannalta uuteen eikä tässä tapauksessa yllättävään oikeuspaikkaan. Seurannaiskanne voitaisiin siten käsitellä käsitellä pääasian kanssa samassa oikeudenkäynnissä kansallisen prosessilain sitä estämättä. Prosessiekonomiset argumentit sekä oikeudenkäyntiaineiston saatavuus tukevat seurannaisasian käsittelyä pääasian kanssa samassa oikeuspaikassa.
Kantaja on katsonut, että EY- tuomioistuimen ratkaisun C-347/08 perustelujen kohtaa 41- 43 olisi tulkittava siten, että asetuksen koko 3 jakson tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu. Asetuksessa säädettyjä erityissäännöksiä ei voitaisi lainkaan soveltaa vakuutusyhtiöiden välisiin riitoihin, koska niillä ei ole tarvetta heikomman osapuolen suojeluun. Sanotun ratkaisun kohdassa 43 todetaan, että sosiaalivakuutuslaitos ei voi vedota 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan eikä 11 artiklan 2 säännöksiin nostaakseen kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa sillä on kotipaikka. Kantajan näkemyksen mukaan tämän johdosta sovellettavaksi tulisi asetuksen 6 artiklan mukainen pääsääntö ja 2 kohta sen osana.
Vastaaja vakuutusyhtiö B:n mukaan asetuksen 6 artikla ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen, sillä tuomioistuimen toimivallasta vakuutusasioissa on säädetty asetuksen 3 jaksossa, joka on 2 jaksoon nähden erityislaki.
Vastaajan mukaan kantaja vakuutusyhtiö B ei ole 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuutuksenottaja, vakuutettu tai edunsaaja, joten kannetta ei tämänkään lainkohdan nojalla voida nostaa vastaajaa vastaan Suomessa. Kantaja ei ole myöskään 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu rinnakkaisvakuuttaja eikä vastaaja lainkohdassa tarkoitettu johtava vakuutuksenantaja.
Edelleen vastaaja on katsonut, ettei EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua C-347/08 ei voida käyttää kantajan vetoamin tavoin välikappaleena asetuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltuvuuden mahdollistamiseksi, koska EU-tuomioistuin ei ottanut tähän kysymykseen kantaa ratkaisussaan. Nyt kyseessä olevaan tapaukseen on sovellettava asetuksen 3 jakson säännöksiä. Asiassa C-347/08 ei ollut kyse takautumiskanteen käsittelemisestä alkuperäisen kanteen yhteydessä. Asetuksen 3 jakso ei sisällä säännöksiä, joiden nojalla vakuutusyhtiön nostama takautumiskanne voitaisiin käsitellä alkuperäisen kanteen yhteydessä. Tällainen tuomioistuimen toimivalta voisi seurata ainoastaan asetuksen 6 artiklan 2 kohdasta.
Käräjäoikeuden on ratkaistava ensinnäkin kysymys sen osalta perustuuko tuomioistuimen toimivalta asiassa Euroopan Neuvoston asetuksen 44/2001 vakuutusasioita koskevan 3 jakson säännöksiin vai tuleeko asiassa soveltaa asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaista määräystä takautumisfoorumista.
Käräjäoikeus hyväksyy vastaajan näkemyksen siitä, että asetuksen 8 artiklan sanamuoto määrää, että tuomioistuimen toimivalta vakuutusta koskevissa asioissa määräytyy itsenäisen 3 jakson mukaan, jollei 4 artiklan ja 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu. Vakuutusasioissa toimivaltaa ei siten voida perustaa 4 artiklaa ja 5 artiklan 5 kohtaa lukuun ottamatta 3 jakson ulkopuolisiin säännöksiin. Koska artiklasta puuttuu viittaus 6 artiklan 2 kohtaan, asetuksen 8 artiklan voidaan katsoa sulkevan pois 6 artiklan 2 kohdan sovellettavuuden vakuutusasioissa.
Asetuksen 3 jaksossa säädetään todellisuudessa samankaltaisista tapauksista kuin 6 artiklassa. Tämä tukee johtopäätöstä siitä, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säädellä nämä tilanteet erityisesti vakuutusasioiden osalta.
3 jaksoon sisältyvässä 9 artiklassa todetaan seuraavasti:
1. Kanne vakuutuksenantajaa vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan nostaa:
a) sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä hänen kotipaikkansa on, tai
b) muussa jäsenvaltiossa vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan nostamien kanteiden osalta sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kantajan kotipaikka on
c) jos on kysymys rinnakkaisvakuutuksen antajasta, siinä jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan.
Osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että vakuutusyhtiöt eivät ole asetuksen johdanto-osan 13. kohdassa tarkoitetun suojelun tarpeessa. Käräjäoikeus lausuu, ettei vakuutusyhtiö A ole taloudellisesti heikompi osapuoli eikä myöskään oikeudellisesti vähemmän kokenut kuin vastaaja liikennevakuutuksen antajana. Mikään erityissuoja ole tarpeen vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa, joista kummankaan ei voida lähtökohtaisesti katsoa olevan toista heikommassa asemassa
EU-tuomioistuimen ratkaisussa C-347/08 tuomioistuin on sulkenut pois 11 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen heikommalle osapuolelle annettavan suojan vakuutusyhtiön osalta.
Käräjäoikeus katsoo, että ratkaisu ei estä vakuutusasioita koskevien 3 jakson säännöksiä muilta osin. EU-tuomioistuimen oikeusohjetta ei ole siten tulkittava siten, että se estää koko vakuutusasioita koskevan 3 jakson sovellettavuuden nyt kyseessä olevassa tapauksessa.
Asetuksen vakuutusasioita koskevan jakson rinnakkaismääräyksistä eli kuluttajansuojaa ja työasioita koskevista jaksoista löytyy vastaavia säännöksiä, jotka sulkevat pois 6 artiklan 2 kohdan soveltuvuuden (15 artiklan 1 kohta ja 18 artiklan 1 kohta).
Työsopimusasioita koskevan 5 jakson osalta EU-tuomioistuin on ratkaisussaan C-426/06 todennut, että sanotun jakson soveltaminen sulkee pois asetuksen 2 jakson erityistä toimivaltaa koskevien säännösten soveltamisen.
Käräjäoikeus hyväksyy vastaajan näkemyksen, että 8 artiklan sanamuodon sivuuttaminen ja vakuutusasioita koskevan suljetun jakson noudattamatta jättäminen saattaisi johtaa ristiriitaan EU-tuomioistuimen edellä mainitun rinnakkaismääräyksiä koskevan oikeuskäytännön kanssa. Rinnakkaismääräyksiä koskeva oikeuskäytäntö tukee osaltaan johtopäätöstä sen osalta, että vakuutusasioita koskeva 3 jakso muodostaa itsenäisen osan asetuksesta, joka ei salli muita kuin nimenomaisesti mainittuja viittauksia jakson ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö A:lla ei siten olisi tälläkään perusteella oikeutta nostaa vakuutusyhtiö B:tä vastaan kannetta Suomessa 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella.
Asetuksen johdanto-osan 11 kohdassa todetaan, että toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia. Näistä tapauksista ei ole nyt kysymys.
EU-tuomioistuimen ratkaisussa C-347/08 takautumiskannetta ajava osapuoli oli vedonnut myös päällekkäisten tuomioiden antamisen mahdollisuuteen. EU-tuomioistuin ei ole perustelujen kohdassa 22. kuitenkaan antanut tälle seikalle merkitystä ennakkoratkaisussaan. Käräjäoikeus katsoo sen vuoksi, ettei tälle mahdollisuudelle tule antaa merkitystä myöskään tässä asiassa.
Edelleen käräjäoikeus toteaa, että asian käsittely Suomessa ei sinänsä veisi asiaa vastaajan kannalta uuteen tai yllättävään oikeuspaikkaan ja sillä olisi kiistatta saavutettavissa kantajan esittämiä prosessiekonomisia etuja. Kuitenkaan edellä selostetun valossa näillekään seikoille ei tule antaa suurta merkitystä asiassa.
Vastaajan tavoin käräjäoikeus toteaa, että vakuutusyhtiö A:lla on lakisääteisenä tapaturmavakuuttajana tapaturmavakuutuslain 64 a §:n nojalla oikeus salassapitosäännösten estämättä saada välttämättömät tiedot vahingoittuneen potilasasiakirjoista. Näin ollen sillä on joka tapauksessa pääsy kattavaan oikeudenkäyntiaineistoon oikeuspaikasta riippumatta.
Edellä selostettuun nähden käräjäoikeus katsoo, että vakuutusyhtiö A:n kanne tulee jättää tutkimatta suomalaisen tuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Päätöslauselma
Vakuutusyhtiö A:n kanne jätetään käräjäoikeuden puuttuvan toimivallan vuoksi tutkimatta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet
Käräjätuomari Mika Mäkinen
TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 24.4.2013
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
Vakuutusyhtiö A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevän vakuutusyhtiö A:n kanteen tutkimiseksi. Lisäksi vakuutusyhtiö A on vaatinut, että vakuutusyhtiö B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Toissijaisesti vakuutusyhtiö A on vaatinut, että vakuutusyhtiö B:n vaatimus oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta hylätään.
Perusteinaan vakuutusyhtiö A on lausunut, että Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään sen takautumisvaatimusta koskevan kanteen. Neuvoston asetuksen (EY) n:o 44/2001 (jäljempänä Bryssel I -asetus) 3 jakson oikeuspaikkaa koskevia säännöksiä ei tule soveltaa tässä kahden vakuutusyhtiön välisessä, takautumisoikeutta koskevassa asiassa, vaan oikeuspaikka määräytyy tuon asetuksen 2 jakson 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
Vakuutusyhtiö B on vaatinut, että valitus hylätään ja vakuutusyhtiö A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
Perusteenaan vakuutusyhtiö B on lausunut, että tuomioistuimen toimivalta nyt käsiteltävänä olevassa vakuutusta koskevassa asiassa määräytyy Bryssel I -asetuksen 3 jakson mukaisesti, joka on sen 8 artiklan sanamuodon mukaisesti itsenäinen ja erityislaki 2 jaksoon nähden. Tuomioistuimen toimivaltaa ei näin ollen voida perustaa 2 jakson 6 artiklan 2 kohtaan. Asetuksen 3 jakson 9 artiklan 1 kohdan alakohdasta a ilmenevän mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin on vakuutusyhtiö B:n kotipaikan tuomioistuin Saksassa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Hovioikeus toteaa, että Bryssel I -asetuksen toimivaltaa vakuutusasioissa koskevaan 3 jaksoon ei sisälly sellaista säännöstä, jonka perusteella suomalainen tuomioistuin olisi toimivaltainen käsittelemään nyt kysymyksessä olevan vakuutusyhtiö A:n seurannaiskanteen. Sen sijaan suomalainen tuomioistuin on asiassa toimivaltainen siinä tapauksessa, että asetuksen 3 jakson säännösten sijasta asiaan sovelletaan 2 jakson 6 artiklan 2 kohdan säännöstä. Näin ollen hovioikeudessa on kyse siitä, sulkeeko vakuutusasioita koskeva 3 jakso ja sen 8 artikla nyt käsiteltävänä olevan kaltaisen asian osalta pois mahdollisuuden asetuksen 2 jaksossa esitettyjen oikeuspaikkasäännösten soveltamiseen.
Asiaa koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö
Käräjäoikeuden päätöksessä käsitellyssä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa C-347/08 ei ole ollut kysymys nyt kysymyksessä olevan kaltaisen takautumiskanteen käsittelemisestä siihen liittyvän pääasian yhteydessä eikä tuomioistuimen toimivaltaa tuossa tapauksessa ole sen vuoksi voitu perustaa 6 artiklan 2 kohtaan.
Sen sijaan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisussa C-77/04 (Groupement d'intérêt économique Réunion européenne ym. vastaan Zurich España ja Société pyrénéenne de transit d'automobiles) kyse on merkityksellisiltä osilta ollut nyt käsiteltävänä olevan kaltaisesta asiasta. Ratkaisu C-77/04 perustuu ns. Brysselin yleissopimukseen, joka sittemmin on muun muassa nyt kysymyksessä olevien jäsenvaltioiden välisissä suhteissa korvattu Bryssel I -asetuksella. Vakuutusyhtiöiden A ja B välisessä asiassa tarkastelun alaisina olevien Bryssel I -asetuksen artiklojen sanamuoto vastaa kuitenkin aikaisemman Brysselin yleissopimuksen artiklojen sanamuotoa ja yleissopimuksen nojalla annetuissa ratkaisuissa esitettyjä periaatteita voidaan sen vuoksi lähtökohtaisesti soveltaa nyt käsiteltävänä olevaa asiaa ratkaistaessa.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on viimeksi mainitussa ratkaisussaan todennut, että Brysselin yleissopimuksen II osaston 3 jakson määräyksiä ei sovelleta vakuutuksenantajien välistä monivakuutukseen perustuvaa takautumisvaatimusta koskevaan kanteeseen ja katsonut, että kyseisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohta on sovellettavissa sellaiseen kanteeseen, jos alkuperäisen kanteen ja takautumisvaatimusta koskevan kanteen välillä on yhteys, jonka perusteella voidaan päätellä, että oikeuspaikan valinta ei merkitse väärinkäyttöä.
Käräjäoikeuden lähinnä käsittelemästä myöhemmästä ratkaisusta C-347/08 tai muustakaan myöhemmästä oikeuskäytännöstä ei ole pääteltävissä, etteikö yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-77/04 omaksuma tulkinta ja siinä esitetyt periaatteet kolmannen jakson säännösten tarkoituksesta, tavoitteista ja sovellettavuudesta edelleen vastaisi voimassaolevaa oikeutta (ks. myös oikeuskirjallisuudesta Ulrich Magnus - Peter Mankowski: Brussels I Regulation, 2nd revised edition (2012) s. 336).
Merkille pantavaa on, että ratkaisun C-77/04 perustelulausumissa sille, että kysymyksessä on tuossa konkreettisessa tapauksessa ollut monivakuutustilanne, ei ole annettu painoarvoa. Se, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-77/04 esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin antamassa vastauksessa on käsitelty monivakuutusta, ei ratkaisun perusteluosan kohdissa 18-23 lausuttu huomioon ottaen anna aihetta katsoa, etteivätkö nuo samat periaatteet tulisi sovellettaviksi myös nyt käsiteltävänä olevan asian yhteydessä huolimatta siitä, onko kysymyksessä monivakuutustilanne vai ei.
Asian arviointi
Vakuutusyhtiö A:n vakuutusyhtiö B:hen kohdistamalla takautumisvaatimusta koskevalla kanteella on välitön yhteys Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevaan C:n ja vakuutusyhtiö B:n väliseen riita-asiaan, sillä molempien ratkaiseminen riippuu saman syy-yhteyskysymyksen selvittämisestä. Asiassa ei ole edes väitetty, että vakuutusyhtiö A:n kanne olisi nostettu tuossa samassa tuomioistuimessa jollakin tavoin väärinkäytöstarkoituksessa. Tämänkaltaisen seurannaiskanteen tutkiminen ja ratkaiseminen siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, on myös prosessiekonomisesti järkevää ja sellaista lopputulosta tukee lisäksi Bryssel I -asetuksen johdanto-osan 15 kohdasta ilmenevä tavoite rinnakkaisten oikeudenkäyntien ja keskenään ristiriitaisten tuomioiden välttämisestä.
Edellä lausutuin perustein hovioikeus katsoo, että asiaan voidaan soveltaa Bryssel I -asetuksen 2 jakson 6 artiklan 2 kohdasta ilmenevää oikeuspaikkasääntöä sanotun asetuksen 3 jakson määräysten sitä estämättä. Tämän vuoksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on asiassa toimivaltainen tuomioistuin ja asia on palautettava takaisin käräjäoikeuteen vakuutusyhtiö A:n kanteen käsittelyn jatkamista varten.
Vakuutusyhtiö A:n ensisijaisen vaatimuksen tultua hyväksytyksi asiassa ei ole tarpeen lausua sen esittämän toissijaisen vaatimuksen johdosta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan.
Asia palautetaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee palautuspäätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Pentti Mäkinen, Kirsi Kanerva ja Kaarlo Mikkola
Esittelijä: Peter Arvidsson
Lainvoimaisuustiedot:
Valituslupa myönnetty 27.3.2014
Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö 14.11.2014 nro 2336