THO:2017:6
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Syyttäjän todisteeksi nimeämä DVD-tallenne oli hankittu siten, että todistaja X oli kuvannut vastaaja A:n omakotitalotontilla oleskelleita henkilöitä ilman näiden suostumusta. Kysymys siitä, voitiinko DVD-tallennetta hyödyntää todisteena vahingontekoa koskevassa oikeudenkäynnissä.
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 14.4.2016
Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa
Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta 6.6.2015 Laitilassa tehdystä vahingonteosta sekä nimennyt todisteeksi X:n kuvaaman DVD-tallenteen ja X:n todistajana kuultavaksi.
A on kiistänyt syytteen ja vaatinut, että DVD-tallenne ja X:n todistajankertomus asetetaan hyödyntämiskieltoon, koska kuvaaminen oli kohdistunut A:n yksityisyyden suojaamalle alueelle ja sitä voitiin pitää salakatseluna.
Käräjäoikeus on käsittelyratkaisullaan hylännyt A:n vaatimuksen syyttäjän esittämän todistelun määräämisestä hyödyntämiskieltoon. Perusteluinaan käräjäoikeus on lausunut, että kyse oli ollut tapahtumista, jotka olivat tapahtuneet A:n omakotitalotontilla ja siten A:n kotirauhan suojaamalla alueella. Videoidut tapahtumat olivat tapahtuneet tontin laidalla, missä A oli ohjannut ja suorittanut raivaustöitä. DVD-tallenteesta ei ilmennyt mitään arkaluonteista tai yksityiselämän suojaa nauttivaa aineistoa. Ottaen huomioon, että hyödyntämiskielto edellytti painavia syitä, DVD-tallennetta oli voitava hyödyntää todisteena riippumatta siitä, olisiko kuvaamista pidettävä rikoslain 24 luvun 6 §:n tarkoittamana salakatseluna. Koska DVD-tallenteen hyödyntämiselle ei ollut estettä, voitiin myös X:n kertomusta käyttää asiassa todisteena.
Pääasiassa käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen vahingontekoon ja tuominnut tämän 15 päiväsakon sakkorangaistukseen.
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjänotaari Katja Flittner
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 14.6.2017
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että syyte vahingonteosta hylätään - - -.
Perusteinaan A on lausunut, ettei - - - oikeudenkäynnissä - - - tulisi hyödyntää todisteena DVD-tallenteella olevaa videoaineistoa eikä kyseisen videon kuvanneen X:n todistajankertomusta, koska DVD-tallenne oli hankittu lainvastaisesti salakatselulla ja syytteessä tarkoitettu rikos oli vähäinen.
Vastaukset
Syyttäjä ja asianomistaja ovat vaatineet, että valitus hylätään perusteettomana.
- - -
Hovioikeuden ratkaisu
Käsittelyratkaisu
Hyödyntämiskielto
Syyttäjän todisteeksi nimeämä DVD-tallenne on hankittu käräjäoikeuden tuomiossa lausutulla tavalla siten, että todistaja X on kuvannut A:n omakotitalotontilla oleskelleita henkilöitä.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet. Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan yleisenä lähtökohtana punninnassa voidaan pitää yhtäältä asian selvittämisintressiä hyödyntämistä puoltavana näkökohtana ja toisaalta hyödyntämiskieltoa puoltavana näkökohtana niitä epäedullisia vaikutuksia, jotka seuraisivat hyödyntämisestä. Hyödyntäminen saattaa loukata esimerkiksi jotakin perus- ja ihmisoikeutta (HE 46/2014 vp. s. 92).
Hyödyntämiskieltoa koskeva säännös on tullut voimaan 1.1.2016 ja sitä sovelletaan prosessioikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti nyt kysymyksessä olevaan oikeudenkäyntiin, koska oikeudenkäynti on tullut vireille säännöksen voimaantulon jälkeen. Hovioikeus toteaa lisäksi, että kyseinen säännös vastaa asiallisesti aikaisemman lain aikaista oikeustilaa, joka oli muotoutunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden vakiintuneen käytännön kautta.
Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan salakatselusta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä. Saman luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat muun ohella asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat. Lain esitöiden mukaan kuvaaminen teknisellä laitteella ei tule oikeutetuksi sillä perusteella, että tallennetaan vain se, mikä omin silmin muutenkin on nähtävissä. Tarkkailua ei tee sallituksi myöskään se, että kuvaaminen tapahtuu aineiston hankkimiseksi sinänsä hyväksyttävää tarkoitusta varten (HE 184/1999 vp. s. 28–29). Koska nyt kyseessä olevassa tapauksessa kuvaaminen on kohdistunut A:n kotipihalla oleskelleisiin henkilöihin ilman näiden suostumusta, menettely voisi tulla arvioitavaksi rikoslaissa tarkoitettuna salakatseluna.
Salakatselun kriminalisoinnilla suojataan henkilön yksityiselämää ja kotirauhaa. Yksityiselämän suojan ydinalueeseen kuuluvat esimerkiksi perhe-elämä, seurustelu ja sukupuolielämä (KKO 2005:82, KKO 2010:39 ja KKO 2011:72). Kotirauhan ydinaluetta on puolestaan henkilön asunto (HE 309/1993 vp. s. 53). Nyt kyseessä olevassa tapauksessa salakatselu ei ole kohdistunut yksityiselämän tai kotirauhan suojan ydinalueeseen, eikä oikeudenloukkausta voida muutoinkaan pitää erityisen vakavana ottaen huomioon, että kuvaamisen kohteena ovat olleet naapuritonttien rajalla pihatöitä tehneet henkilöt, jotka ovat olleet kuvaamisesta tietoisia, vaikka eivät olleet siihen suostuneetkaan. Todisteen hankkimistavalla ei ole ollut vaikutusta sen luotettavuuteen ja todisteen merkitys on asian ratkaisemisen kannalta olennainen. Edellä kerrotut seikat puhuvat todisteen hyödyntämisen puolesta. Hyödyntämistä puoltaa jossain määrin myös se, että todisteen on hankkinut hallituksen esityksessä mainitulla tavalla yksityinen henkilö omasta aloitteestaan ilman viranomaisen myötävaikutusta (HE 46/2014 vp. s. 94).
Todisteen hyödyntämistä vastaan puhuu se, ettei syytteessä tarkoitettu rikos ole vakava eikä sen selvittämisen intressi siten ole erityisen suuri. Lakivaliokunnan mietinnössä on kuitenkin korostettu, että selvittämisintressi on kaikkien rikosten kohdalla tärkeä ja punninnassa tulee ottaa huomioon myös asianomistajan oikeusturva (LaVM 19/2014 vp. s. 21).
Ottaen huomioon edellä kerrotut seikat sekä lisäksi sen, että hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen esitöiden (HE 46/2014 vp. s. 29 ja LaVM 19/2014 vp. s. 7) mukaan lähtökohtana on todisteen hyödynnettävyys, hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, ettei DVD-tallenteen hyödyntäminen tässä tapauksessa vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Myöskään X:n todistajankertomuksen hyödyntämiselle ei ole näin estettä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pääasiaratkaisun perustelut
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden hovioikeudessa tutkittavana olevalta osalta, ja katsoo, ettei ole aihetta ratkaisun muuttamiseen. - - -
Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenlaamanni Asko Nurmi
Hovioikeudenneuvos Rita Melartin
Hovioikeudenneuvos Kari Lahdenperä
Hovioikeuden esittelijä Miia Ylikulju
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 5.6.2018 : Ei valituslupaa