Hovioikeus antoi tuomion Joensuussa tapahtunutta lapsen törkeää pahoinpitelyä ynnä muuta koskevassa asiassa
Itä-Suomen hovioikeus on tänään antamassaan tuomiossa katsonut, että vastaajana ollut lapsen äiti (jäljempänä äiti) oli syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään kuolemantuottamukseen. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että äiti oli syyllistynyt pahoinpitelyyn siltä osin kuin hän oli jättänyt hankkimatta lapselle hoitoa tällä olleisiin vakaviin ja erittäin kivuliaisiin palovammoihin. Hovioikeus on edelleen katsonut, ettei lapsen biologista isää (jäljempänä isä) ollut pidettävä vahingonkorvauslain tarkoittamalla tavalla lapselle erityisen läheisenä henkilönä, minkä johdosta hänen korvausvaatimuksensa hylättiin. Hovioikeus on vielä katsonut, että lapsen isoäitiä (jäljempänä isoäiti) oli pidettävä vahingonkorvauslain tarkoittamalla tavalla lapselle erityisen läheisenä henkilönä ja että isoäidillä oli oikeus saada vaatimansa korvaukset toisena vastaajana olleelta äidin asuinkumppanilta (jäljempänä asuinkumppani).
Hovioikeudessa oli kysymys syyttäjän ja isän valitusten johdosta siitä, oliko äiti syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemien rikosten lisäksi pahoinpitelyrikokseen ja oliko äidille tuomittua vankeusrangaistusta korotettava. Lisäksi isän valituksen johdosta oli kysymys siitä, oliko häntä pidettävä lapselle erityisen läheisenä henkilönä ja oliko hänellä oikeus äidiltä vaatimaansa kärsimyskorvaukseen. Hovioikeudessa oli kysymys isoäidin valituksen johdosta siitä, oliko häntä pidettävä lapselle erityisen läheisenä henkilönä ja oliko hänellä oikeus asuinkumppanilta vaatimiinsa korvauksiin kärsimyksestä ja kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneesta henkilövahingosta johtuvista sairaanhoitokustannuksista, muista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Hovioikeudessa oli kysymys äidin valituksen johdosta siitä, oliko hän syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään kuolemantuottamukseen ja oliko hänelle tuomittua vankeusrangaistusta ainakin alennettava ja se määrättävä ehdolliseksi. Hovioikeudessa oli vielä kysymys asuinkumppanin vastavalituksesta, mutta hovioikeus oli päätöksellään 5.6.2024 jättänyt vastavalituksen tutkimatta. Päätös oli jäänyt lainvoimaiseksi.
Hovioikeus katsoi äidin lapsen suojelemisesta vastuullisena ja lapsen palovammoista tietoisena jättäneen hankkimatta lapselle riittävää hoitoa tällä olleisiin vakaviin ja erittäin kivuliaisiin palovammoihin ja sanotulla passiivisella menettelyllään syyllistyneen pahoinpitelyyn. Hovioikeus katsoi, ettei äidin syyksi luettu menettely kuitenkaan täyttänyt törkeän pahoinpitelyn kvalifiointiperusteita, minkä johdosta rangaistusvaatimus törkeästä pahoinpitelystä hylättiin. Hovioikeus tuomitsi äidin käräjäoikeuden hänen syykseen lukemien varkauden, huumausainerikoksen ja törkeän kuolemantuottamuksen lisäksi pahoinpitelystä yhteiseen vankeusrangaistukseen kolmeksi vuodeksi kymmeneksi kuukaudeksi.
Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei isän ja lapsen suhde ollut vahingonkorvauslaissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheinen, minkä johdosta hänellä ei ollut oikeutta kärsimyksestä vaatimaansa korvaukseen.
Hovioikeus katsoi, että isoäidin ja lapsen suhde oli näyttäytynyt tavanomaista isovanhemman ja lapsen välistä suhdetta läheisempänä heidän yhteydenpitonsa ja isoäidin lapsen asioiden hoitamiseen osallistumisen johdosta. Isoäidillä katsottiin siten olevan oikeus asuinkumppanilta vaatimiinsa korvauksiin vahingonkorvauslaissa tarkoitettuna lapselle erityisen läheisenä henkilönä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tanja Makkonen ja Tero Vauhkonen (puheenjohtaja) sekä asessori Sini Toskala. Ratkaisu on yksimielinen.
Lisätietoja antaa asessori Sini Toskala, puh. 029 56 41409.
Julkinen tuomio (Dnro R 24/307) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta, puh. 029 56 41530, ita-suomi.ho(at)oikeus.fi.
Julkaistu 20.12.2024