Noin 135 miljoonan euron arvoisten rahavarojen laiton alkuperä jäi selvittämättä – Syyte törkeästä rahanpesusta hylättiin myös hovioikeudessa

Helsingin hovioikeus on hylännyt äänestysratkaisussaan syytteen kahta vastaajaa vastaan rahanpesujutussa, joka koski tapahtuma-ajan 28.3.–7.8.2014 valuuttakurssilla laskettuna noin 135 miljoonan euron arvoisia Venäjältä peräisin olevia rahavaroja.

Rahanpesurikoksissa tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää selvitystä esirikoksesta eli siitä rikollisesta menettelystä, josta rahanpesun kohteena oleva omaisuus on peräisin. Jotta rahanpesurikoksesta voidaan tuomita, selvitettynä on oltava se, että esirikos on tapahtunut, samoin kuin se, että rahanpesun kohteena oleva omaisuus on rikoksella saatua tai rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta. Tilanteissa, joissa esirikos on tapahtunut ulkomailla, esirikoksen on oltava rangaistava sekä teko- että tuomitsemismaassa.

Syytteen mukaan suomalaiseen osakeyhtiöön siirtyneet noin 135 miljoonan euron arvoiset varat olivat olleet rikollista alkuperää, sillä ne olivat tulleet järjestäytyneen rikollisryhmän hallitsemien, tekaistujen yhtiöiden nimiin avattujen tilien eli laittoman pankkitoiminnan kautta. Tällaisen laittoman pankin käyttämisen perusteena oli ollut varojen saattaminen valtiollisen kontrollin ulkopuolelle sekä veropetokset.

Vastaajat kiistivät syytteen. Vastaajien mukaan varainsiirroissa oli ollut kysymys Suomen rajalta Karjalan tasavallan kautta Pietariin ulottuvan moottoritien toteuttamiseen liittyvistä maksuista. Lisäksi varojen siirtojen aikaan oli ollut käynnissä Krimin miehitys, minkä takia venäläisillä yhtiöillä oli ollut intressissään siirtää laillista rahaa ulkomaille ruplan valuuttakurssin laskiessa (ns. valuuttapako).

Hovioikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan syytteen mukaisen menettelyn vahvasti viittaavan siihen, että varojen siirrot suomalaiselle yhtiölle ja edelleen useille ulkomaisille yhtiöille eivät olleet perustuneet todelliseen ja lailliseen liiketoimintaan. Syyksilukemisen edellytyksenä oleva esirikos jäi kuitenkin riittävällä tavalla yksilöimättä ja selvittämättä, eikä syytteen tueksi esitetty selvitys riittävällä varmuudella osoittanut ulkomailta peräisin olevien varojen olevan rikollisella menettelyllä hankittuja tai rikoksen tuottamaa hyötyä. Siten hovioikeus katsoi, että rangaistavan rahanpesurikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt esirikoksen osalta, ja se pysytti käräjäoikeuden syytteen hylkäävän ratkaisun.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi, että asiassa ei kokonaisuutena arvioituna jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että rahanpesurikoksen kohteena olevat varat olivat veropetosrikoksilla saatua hyötyä ja että vastaajat olivat syyllistyneet syytteen mukaiseen törkeään rahanpesurikokseen.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Kristiina Harenko ja Jukka Loiva (puheenjohtaja) sekä asessori Antto Orasmaa. Ratkaisusta on äänestetty.

Hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.5.2022.

Lisätiedot: asessori Antto Orasmaa, puh. 029 56 40613, sähköpostiosoite [email protected].

Tuomio (17.3.2022, dnro R 19/2891) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta, puh. 029 56 40789, sähköpostiosoite [email protected].

Julkaisuvapaa heti.